Vaikka yhteisöllistä asumista kehitettäisiin, ei se poista ympärivuorokautisen paikkojen tarvetta. On tärkeä tarkastella koko yksikön toimivuutta. Palvelutalo Lehtolassa on todella hyvä työilmapiiri, työntekijät valmiita kehittämään toimintaa ja asukkaiden viriketoiminta saatu hienosti pyörimään. Pienet yksiköt usein ovat kaikista kodikkaimpia mitä asukkaat kovin arvostavat.

Paikkoja liian vähän tarpeeseen nähden. Vaikea päästä, vaikka esim. muistisairauden vuoksi kuormitus omaisille tai naapureille jo kohtuuton.

-Ympärivuorokautinen hoiva tuo työpaikkoja ja lisää ikääntyneiden hyvinvointia, mikä lisää alueen elinvoimaa.
-Hoitopaikkoja on jo nyt niukasti, joten niihin joutuu jonottamaan. Nykyiset paikat on säilytettävä, ennemmin paikkoja tarvitaan lisää! Varsinkin sellaiset paikat on säilytettävä, jossa riittää työntekijöitä ja asukkailla on hyvä olla.
-yksin asuvan huonokuntoisen vanhuksen ei ole hyvä joutua elämään etäpalveluiden tai hoitajien pikaisten käyntien varassa. Sillä lailla pysyy kyllä elossa, mutta onko se Elämää?
-Usein ei ole omaisia, jotka pystyisivät huolehtimaan vanhuksen mittavista tarpeista vuorokauden ympäri.
-Taloudelliset kustannukset ovat merkittävät, mutta kuka voi määritellä hinnan ihmiselle tai hänen hyvinvoinnilleen?
-Pienet paikkakunnat kärsivät jo nyt palveluiden vähenemisestä, se suunta ei saa jatkua.

Pienen paikan iso työllistäjä, yhteisöllinen tekijä koko kylälle. Innokkaita vapaaehtoisia arkeen osallistujia löytyy kylältä. Talon kesäiset ulkotapahtumat kokoavat yhteen pihapiirin, johon kuuluu osana myös kotihoito sekä kylän asukkaat. Paikkojen vähentäminen ihmetyttää, koska niiden tarve kasvaa huimasti lähitulevaisuudessa.

Omaiset kuormittuvat liikaa, omaishoitajat väsyvät, kun hoitopaikkoja ei löydy. Parhaimmillaan hoitopaikkojen läheisyyteen on rakennettu senioritaloja tms. missä iäkäs omainen, usein puoliso, voi asua ja vierailla omaisensa luona, kun hoitopaikka on lähellä.