Henkilöstön saatavuusongelmat tulevat pahenemaan pienten yksiköiden hävittyä, henkilöstö ei välttämättä lähde kulkemaan pitkiä matkoja toiselle paikkakunnalle työn perässä, vaan voipi olla, että alanvaihtajia tulee lisää.

Työpaikat ja palvelut vähenee ja sitä mukaa verotulot pienillä paikkakunnilla vähenee.

Palveluiden keskittäminen suuriin kuntiin näivettää pienempiä entisestään.

On vaikea ottaa kantaa koko hyvinvointialueen osalta. Sen sijaan lähiympäristössä, omassa kunnassa / kaupungissa tai seutukunnalla tapahtuvat asiat koskettavat. Jos lähipalvelut viedään etäälle, jossa välimatkat voivat olla kymmeniä kilometrejä, niin elinvoiman säilyttäminen tulee hyvin haasteelliseksi. Henkilöstön työmatkat kasvaa, niin myös asukkaiden ja omaisten liikkuminen (ja sen kustannukset) palvelujen luo sitä myötä haitalliset ympäristövaikutukset (liikenteen kasvu). Kaikilla asukkailla ei ole myöskään kulkumahdollisuuksia ja julkisen liikenteen palvelut ovat hyvin vähäisiä maaseutualueilla /kaupunkien laitamilla.

Vaihtoehdon 1 vaikutukset ovat laajoja ja pitäisi arvioida tarkkaan kunkin yksikön tilanne ja kehittämismahdollisuudet. Esimerkkinä Sumiaiskoti, josta on mahdollisuus kehittää monimuotoinen ja muuntautuva yksikkö asukkaiden tarpeisiin. Siellä on yksi osa tavallista vuokra-asumista, mahdollisuus kehittää yhdestä osasta yhteisöllistä asumista ja pääosa on ympärivuorokautista palveluasumista. Rakenteet tukevat tätä mahdollisuutta, koska palveluasumisen ja kehitettävän yhteisöasumisen välillä on yhdyskäytävä. Tilat ovat hyväkuntoiset. Kokonaisuus mahdollistaa asukkaiden hoidon ja huolenpidon porrastuksen ja hoidon asukkaiden voinnin heiketessäkin.
On vaikea ymmärtää, mistä syntyisi kokonaistaloudellisesti säästöä, jos hyvät tilat, toiminnallisuus, kehittämistahto ja mahdollisuudet siihen jätetään huomiomatta. Hoitajien saatavuudessa ei ole tähän mennessä ollut pulmaa sen enempää kuin yleisestikään. Pienemmät yksiköt mahdollistavat joustavan toiminnan esimerkiksi hoitajien sairaslomilla. Myös erilaisia tukipalveluja on voitu järjestää tarpeen mukaan.

Esimerkiksi Sumiaiskoti ja varmaan moni muukin yksikkö on luonnollinen ja kiinteä osa kyläyhteisöä ja sillä on myös iso merkitys. Sumiaiskodin viikoittaiset asukkaiden ulkoilutukset ovat hoituneet vuosikausia vapaaehtoisvoimin. Myös monet muut tahot (mm LC, srk, kuorot, Vanhaintuki) ovat järjestäneet virkistystuokioita ja tapahtumia. Ne ovat pieniä, mutta tärkeitä elämänlaadun lisääjiä sekä yhteisöllisyyttä rakentavia.
Nämä samat yhteisöelementit löytyvät varmaan monen muun yksikön kohdalla.

Työpaikat vähenevät pienistä kunnista. Työmatkat pitenevät ja kustannukset myös. Omaisten kustannukset kasvavat. Jos ei ole omaa autoa ja kun julkinen liikenne ei ole kattavaa, moni asia ei onnistu. Lisääntyvä liikkuminen tuo myös ympäristöhaittoja.

Työpaikat ja sitämyötä ostovoima häviää, sitten muitakin palveluita. Maaseudun autioituminen vaan jatkuu.

Työpaikat ja sitämyötä ostovoima häviää, sitten muitakin palveluita. Maaseudun autioituminen vaan jatkuu.

Työpaikat ja sitämyötä ostovoima häviää, sitten muitakin palveluita. Maaseudun autioituminen vaan jatkuu.

Työpaikat ja sitämyötä ostovoima häviää, sitten muitakin palveluita. Maaseudun autioituminen vaan jatkuu.

Tämä vaikuttaa myös hoitajien työssä jaksamiseen, sillä usean tunnin työmatkat vähentävät radikaalisti työstä palautumisen aikaa. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta matkata töihin toiselle paikkakunnalle. Täällä pienellä paikkakunnalla ei julkinen liikenne kulje ja näillä polttoaineen hinnoilla ei hoitajien pienestä palkasta jää sitäkään vähää elämiseen.