Minne me mennään sitten kun tarvitaan hoitoa? Kauas pois kotoa ja läheisistä

Mikä on tämä malli, jonka annamme näillä suunnitelmilla nuorille ja tuleville päättäjille. Häpeän silmät päästäni tämän ihmisten kiittämättömyyden vuoksi, jota osoitamme vanhemmillemme ja isovanhemmillemme.

Siirto pois omalta asuinalueelta vaikuttaa suuresti yhdenvertaisuuteen, mielialaan ja turvallisuuden tunteeseen. Asiakkaana pitää voida luottaa siihen, että voi vanheta kunnonkin heiketessä omalla paikkakunnalla lähellä kaikkea sitä, millä on ollut omassa elämässä merkitystä.
Ei läheisilläkään ole hyvä olla, jolleivat he pääse katsomaan rakasta ihmistä aina kun haluaisivat. Ratkaisu vaikuttaa myös heihin kuormittavasti.
On huomattavan tärkeää, että yhteydet läheisiin turvataan. Kaikilla ei ole autoa käytössä eikä julkinen liikenne palvele tarkoituksenmukaisesti tällaisia suunnitelmia. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että lähipalvelut vanhustenhoidossa romutettaisiin sen sijaan, että niihin satsattaisiin lisää koko yhteisön hyvinvoinnin vuoksi. Jo työikäisille tämä on tärkeää. Monilla läheisenä ikäihmisiä ja kyllä jokainen työikäinenkin toivoo, että oma vanhuus onnistuisi aikanaan tutuissa ympyröissä. Vaikuttaa siis myös paikkakunnan houkuttavuuteen työnhakijoiden silmissä.
Myös kiirevastaanottojen saatavuudessa nämä tulisi huomioida yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Autoja ei kaikilla ole ja toimivaa joukkoliikennettäkään ei ole suurten kaupunkien ulkopuolella. Tärkeä, tärkeä tekijä päätöksiä tehtäessä!

Luo turvattomuutta sekä vanhuksissa että omaisissa. Kaikkien jaksaminen ja mielenterveys kärsii. Epävarmuus lisääntyy ja työpaikat katoavat pieniltä paikkakunnilta- Yksiköistä tulee liian suuria, eikä vanhusten tarpeita pystytä isoissa yksiköissä huomioimaan riittävästi. Kohta on vissiin kaikkien jäätävä itse kotiin hoitamaan omaisiaan, jos vanhus vielä erotetaan omaisistaan ja läheisistään vieraalle paikkakunnalle.

Omaiset ja vanhukset kärsii. Työpaikat maaseudulta siirtyy kaupunkeihin..

Omainen yksin vieraalla paikkakunnalla. Omaiset eivät pääse hoitamaan, mikä lisää myös hoitajien työtaakkaa.

Pihtiputaan vanhuspalvelut tulee säilyttää ja niitä on kehitetvä edelleen sekä rakentaa lisää tilaa palvelemaan koko pohjoista Keski-Suomea.

Toki ymmärrän, että palveluita pitää muuttaa resurssit huomioiden. Ja kaikki kevyempi päivätoiminta ym hoiva vanhuksille on merkittävää. Kaikki vain eivät pääse niihin (liikkumisrajoite/muistinheikkeneminen jne. jne.) ja silloin vanhus voi jäädä yksinäisyyteen seurustelemaan kotiin pitkälti vain television kanssa...
-Ongelmana pienten paikkakuntien joutuminen eriarvoiseen asemaan, vielä suuremmin, hoitopaikkojen siirtyessä kauemmas.
-Ihmisten hyvinvoinnin kärsiminen jos hän asuu kotonaan etäavun varassa, hoitajien käydessä pikaisesti katsomassa että asukas on ok. Se ei ole ihmisarvoista elämää.
-Suurissa palvelukotiyksiköissä asiakkaita ei millään pysty huomioimaan yksilöllisesti, eivätkä ne ole kodinomaisia.
-Pienten ympärivuorokautisen asumisen yksikköjen lisäksi perhehoito on hyvä vaihtoehto, jos sitä saadaan kehitettyä ja siihen työntekijöitä.

Samat asiat kuin vaihtoehdossa 1.

Hyvää on se, että perustetaan myös uusia kohteita. Kuitenkin asumis/hoitopaikkojen tulee olla keskeisillä paikoilla, helposti saavutettavia. Ei paluuta menneiden vuosikymmenien vanhusten ja vammaisten piilotteluun kauas pois muiden silmistä. Usein (monessa olen vieraillut omaisia katsomassa eri paikkakunnilla) pienemmät yksiköt koetaan yhteisöllisemmiksi ja enemmän kodinomaisiksi, omiksi paikoiksi. Näissä myös henkilökunta on koettu omaksi väeksi. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.