Jokaisessa kunnassa tulee olla ympärivuorokautista asumista, lähellä omaisia. Perhehoitoa kehitettävä, perhehoito kyliä (?) mietittävä rakennettavan ympäri Keski-Suomea ja yleensäkin perhehoidon kaikkia muotoja kehitettävä.

IKÄÄNTYNEIDEN YMPÄRIVUOROKAUTINEN ASUMINEN ja vähän muitakin mietteitä
Väestöryhmä, johon vaikutukset erityisesti kohdistuvat.
Harvaan asutun maaseudun ikäihmiset, heidän läheiset ja hoitava henkilökunta.
Miettikääpä tilannetta: laitospaikkakuntoinen tai muuten monenlaista hoivaa ja hoitoa tarvitseva henkilö asuu yksin 20 kilometrin päässä sotekeskuksesta tai mikä paikka se onkaan, josta hoitajat lähtevät asiakaskierroksilleen. Hoitaja auttaa asiakkaan tarpeilleen. Asiakas saa heikkouskohtauksen ja lyyhistyy pöntön ja kaapin väliin. Hoitaja ei saa häntä yksin ylös. Mistä apu – ei mistään. Kohta pitäisi olla jo seuraavassa paikassa aivan eri kylällä, koska tällä kylällä ei ole muita kotiin hoidettavia. Ei sen puoleen itsenäisestikään toimeen tulevia. Soittaako hoitaja vartijalle, työkaverille, esihenkilölle, 112? Joka tapauksessa avun tulo kestää ja aikataulut paukkuu.
Hoitaja on aloittanut työuransa ns kutsumustyössä. Laitostyössä oli aina muitakin työvuorossa ja apu lähellä. Nyt hän kiertää pitkin pitäjiä. Hoidettavat ovat huonokuntoisia ja niin ovat tietkin. Työnantajan autoa ei ole käytettävissä, vaan hän joutuu kolistelemaan omallaan. Asvaltit ajastaan kuivuu, mutta hiekkateillä on melkein iankaikkinen kelirikkoaika. Päässä kypsyy ajatus irtisanoutua työstä. Kaupungissa on paikkoja avoinna laitoksissa ja sairaalassa, siispä hakemaan sinne. Pätevänä henkilönä hän saa paikan ja tekee vuorotyötä. Julkiset kulkuneuvot eivät kulje tai ainakin aikataulut ovat sopimattomat, pakko kulkea omalla autolla. Sähköautoon ei hoitajalla ole varaa, polttoainekulut ovat isot ja verotuksessakin matkakuluissa on melko korkea omavastuu ja hallitus korottaa sitä entisestään. Hoitaja mielii kaupunkiin asumaan ja laittaa asuntonsa maalla myyntiin, vaikka se sieluun sattuukin. Maalle on mukamas tulijoita ja ehkä onkin, mutta he luulevat saavansa asunnot ilmaiseksi ja myyjä on siitä huolimatta kymmenen vuotta löysässä hirressä mahdolliset talovikojen vuoksi.
Loppujen lopuksi hoitaja kouluttautuu uudelleen mahdollisimman kauas hoitoalasta ja pitää kiinteistönsä.
Ensimmäisen kappaleen asiakas on tuntenut koko ajan yksin ollessaan äärettömän suurta turvattomuutta ja pelkoa. Aina hän ei ole edes uskaltanut valoja sytyttää. Kerran hän on pimeässä kaatunut, satuttanut itsensä pahasti, ei ole pystynyt hälyttämään apua turvapuhelimellakaan. Seuraavana päivänä hoitaja tulee myöhässä, lumituisku on tukkinut tiet. Hän hälyttää ambulanssin, joka sittemmin jumittuu hankeen pitkän mäen alla. Tarvitaan traktoria avuksi. Kylässähän ei asu ketään joten traktorin tuleminen kestää. Sitä paitsi juuri se tieosa on ely-keskuksen hoidossa ja siellä on eri päivystykset. Viimein asiakas saa kyydin sotekeskukseen, jossa todetaan, että sisäinen verenvuoto on niin laaja, että mitään ei ole tehtävissä. Viimeisen asukkaan menehtymisen myötä sitten tyhjeni sekin syrjäkylä. Omaiset tekevät valituksen asiakkaan heitteillejätöstä. Päätöksen mukaan päättäjät ovat toimineet oikein, hoitaja saa ehkä sakot myöhästymisestään.

Varsinkin maaseudulla ihmiset ovat julkisen terveydenhuollon varassa monestakin syystä:
- yksityiset lääkärit ja terveysasemat ovat kaupungissa, julkisia kulkuneuvoja ei kulje
- pientilallisina toimineiden eläkkeet ovat hyvin pienet, varsinkin naisilla vain kansaneläke ja takuueläke, joten ei niillä tuloilla yksityislääkäreillä kuljeta
- eläminen on yksi kokonaisuus eikä pelkästään sote: ruoka, puhtaus, lämpö, vuokra, puhelinmaksut, kodin vakuutukset, kiinteistövero, kaava-alueen ulkopuolella mahdollisesti myös yksityistiemaksut ja paljon muuta enemmän tai vähemmän pakollisia kuluja
- myös perhepäivähoitajat, myyjät, osa-aikatyötä tehneet ym saavat hyvin pientä eläkettä
- samaan joukkoon kuulun myös itse: työskentelin yli 40 vuotta valtionhallinnon palveluksessa, esihenkilön mukaan ”asiantuntijaorganisaatiossa” asiakaspalvelu- ym tehtävissä. Palkalla pystyi elämään, mutta eläke on alle 1500/kk, onneksi tiemaksu, vakuutusmaksut ja kiinteistövero eivät tule samana kuukautena. Jos niin olisi, kuukauden eläkkeestä ei elantomenoihin jäisi mitään
 EI KAPENE HYVINVOINTI- JA TERVEYSEROT NYKYISILLÄ SUUNNITELMILLA VAAN KÄY PÄINVASTOIN

Hyvinvointialueen elinvoima
Jos pienistä kunnista loppuu terveyspalvelut ja kouluverkostot karsitaan olemattomiin niin onhan sanomattakin selvää, että siihen kuntaan muuttoliike ei ole kovinkaan kummoista. Enemmän on sitten liikennettä mustalla autolla hiljaiselle huoneelle. Seurakuntien yhdistyessä sekin asia taitaa vaikeutua. Pienten kuntien ja syrjäisempien alueiden elinvoima heikkenee ja sehän on ollut suuntana jo ennen sote-uudistusta. Jos kunnassa ei ole rauta- ja rakennustarvikekauppaa, elintarvikeliikkeistä puhumattakaan, niin elinvoimasta ei silloin voi puhua. Keski-Suomessa lienee vielä joka kirkonkylässä ruokakauppa, rautakauppoja ei ole.

Talous
Eikö ole kaikkien kannalta edullisempaa kuljettaa asiantuntija satojen ihmisten lähelle jo valmiina olevaan sote-kiinteistöön kuin sadat ihmiset yksitellen kymmenien kilometrien päähän asiantuntijan luokse? (miten meni se mooses ja vuori –juttu, tuliko hän vuorelta, en muista.) Jos edestakainen matka Novaan on 150 km, siinä menee asiakkaan ja mahdollisen saattajan sekä taksin aikaa kelistä ja vuodenajasta riippuen 2,5 -3 tuntia. Sivukylien teillä ei ajeta edes 80 km/h saati satasta, taajamien kohdalla on kilometrikaupalla 40 tai 60 nopeusrajoitusalueita. Novan reissulle on muutenkin varattava aikaa, koska lähtiessä ei välttämättä tiedä mihin ”kirjaimeen” ja kerrokseen on linkutettava. Jos saattaja on hoitopaikan henkilökuntaa, hänen työpanoksensa on sen aikaa pois työpaikkansa vahvuudesta. Hyvinvointialueelle systeemillä tulee ehkä säästöä mutta kaikki muut tahot joutuvat maksamaan ja kelatakseja ei riitä edes tällä hetkellä saati tulevaisuudessa. Jostakin pussista ne Kelankin rahat tulevat ja on odotettavissa, että omavastuut nousevat. Jo tällä hetkellä jos samalle kuukaudelle tulee kaksi kela-kyytiä, on pieneläkeläisen talous sekaisin.

Henkilöstö
Hoitoalalta on jo henkilökuntaa vaihtanut ammattia. Osasyynä suuret yksiköt ja pitkät työmatkat, toisaalta se, että heille on tullut lisää kaikenlaista raportointia, tilastointia ja muuta sälää, joka on pois siitä hoitotyöstä, johon he ovat koulunsa käyneet. Pienemmissä yksiköissä hoitotyötä on sujuvoittanut asiakkaan ja hoitajan/lääkärin pitempiaikainen hoitosuhde, jolloin potilaskertomusta ei ole tarvinnut lukea joka kerta alusta loppuun. Sellainenkin tuo mielekkyyttä työntekoon.

Seutuvaikutukset
Meitä haja-asutusalueilla asuvia syytetään siitä, kun lämmitämme puilla saunaa ja leivinuunia ja että meillä on AUTO. Auto tarvitaan, jotta pääsee sinne lähikauppaan, jonne on matkaa lähes 20 km. Ja tarvittaessa terveyskeskukseen, hammashoitolaan ja sinne rautakauppaan. Näillä eläkkeillä ei osteta sähköautoa ja energiaa sekin käyttää ja paljonko energiaa ja tarvikkeita sen valmistukseen on käytetty. Tämän vuodatukseni ensimmäisessä kappaleessa kirjoitin hoivaa tarvitsevasta henkilöstä, joka olisi halunnut turvallisempaan ympäristöön hoivakotiin, mutta paikkoja ei ollut tai muuten ei huolittu. Kotiin hoitamisellakin on ympäristövaikutuksia. Väitän, että huomattavasti enemmän kuin kaukolämpöön kytketyssä hoivakodissa, jossa samasta lämmöstä ja paikalle tuoduista ruokalaatikoista pääsee osalliseksi useampi henkilö. Ja siellä on sosiaaliseen elämään enemmän mahdollisuuksia kuin huonokuntoisena kotona. Tai joskus ennen on ollut.

Muut huomiot
Mielenterveyspalveluita on jo nyt annettu etäpalveluna. Joillekin kokemus on ollut hyvä mutta enemmän olen kuullut palautetta, jossa oikeaa kasvotusten keskustelua ja ohjausta kaivataan ruutua enemmän. Ainakin omalle kohdalleni, jos sellainen tilanne tulee, toivoisin oikeaa kohtaamista ja asioiden vatvomista ja selvittelemistä kasvokkain.
Päihdepalveluille tulee lisätarvetta, kun hallitus sallii väkevät liemet ruokakauppoihin ja tuleeko myös kotiinkuljetuskin. Turvallisuusalan koulutuspaikkoja lisää, töitä riittää. Alalle ei vaan taida kovin paljon olla halukkuutta: Järjestyksen pitäisi säilyä, mutta kehenkään ei saisi koskea vaikka itse pirukaan ei pysty saamaan kuriin kaikkia sekopäitä ja pilveilijöitä
Kuntoutus on jo nyt muuttunut, ainakin osittain, sellaiseksi, että fysioterapeutti antaa kaksi tai kolme monistetta mukaan ja käskee tekemään päivittäin nämä ja nämä liikkeet. Riittääkö kotona motivaatio ja tuleeko liikkeet oikein tehdyiksi.

Lehdestä luin, että eutanasia ja avustettu kuolema –asiat etenevät. Se on hyvä asia vaikkei suoranaisesti vielä palveluverkkoasiaan liitykään. Jossakinhan nekin toimenpiteet tehdään sitten joskus, toivottavasti.

En pysty antamaan kantaani yksittäisiin kohtiin vaihtoehto 1 tai vaihtoehto 2. Teksti oli itselleni liian vaikeaselkoista ja oudon heppoista. Esim "suuremmat yksiköt VOIVAT johtaa suurempaan tehokkuuteen, työmatkat VOIVAT pidentyä maltillisesti, osa henkilöstöstä SAATTAA myös siirtyä, ja henkilöstön saatavuus ja riittävyys PYRITÄÄN turvaamaan". Näitä voi ja saattaa lauseita oli sen verran paljon, että epäilin etten saata ymmärjää kaikkea, enkä voi vastata yksittäisiin muutosvaihtoehtoihin.
Mutta pienten hoivakotien puolustajana haluan antaa oman osuuteni tähän kyselyyn ja ennen kaikkea Sumiaisten vanhustentalon, sen hoivayksikön ja kaikkien siellä asuvien ja siellä työtä tekevien tueksi otan kantaa.

Miten toteutuu yhdenvertaisuus ja saavutettavuus, kun kotikonnuillaan palvelukodissaan asuneet vanhat ihmiset siirretään "keskisiin" paikkoihin. Mistä löydän sen tilaston missä on tietoa niistä yksiköistä jossa on koettu ja todettu asiakas- ja työturvallisuusriskejä. Puhutaanko silloin pienistä hoivakodeista vai onko riski suurempi suurissa yksiköissä. Miten voi yhdenvertaisuus tasoittua kun peittävyys pienenee ja mitä tarkoittaa, että palvelua pyritään tarjoamaan ihmisille jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Pitääkö minun ajatella, että pienissä nyt lakkautusuhan alla olevissa hoivakodeissa asuu ihmisiä jotka asumispalvelua ei oikeasti tarvitse.

Ympärivuorokautisen hoivayksikön lakkautuminen pienellä paikkakunnalla vaikuttaa koko yhteisöön. Se tulee vaikuttamaan pienyrittäjiin, koulun oppilasmääriin. Se ei tule olemaan riski, että hoitohenkilökunta muuttaa lyhyempien työmatkojen päähän, vaan he muuttavat. Miten on laskettu, että työmatkat ja/tai omaisten matkat läheistään tapamaan on max 30 minuutin matka-ajan päässä. Millä kulkien. Miten omainen jolla ei ole omaa autoa käy päivittäisillä käynneillään auttamassa niin ruokailussa kuin antamassa tukea, lohtua ja seuraa. Tavoitteeseen kun on kirjattu " omaisten osallistumisen mahdollistaminen asiakkaan arkeen". Vielä, itse tulen tarvitsemaan hoivaa ja tukea joidenkin vuosien päästä. Kovasti toivon, että viimeiset aikana saan olla siellä missä tunnen ympäristöni ja ihmiset.

Hyvinvointialueet eivät voi nykyisellä valtion rahoituksella olla muuta kuin pahoinvointialueita vallankaan vanhusväestölle. Kymmeniä vuosia jäljessä raahannut vanhuspalveluiden rahoitus (vrt muut Pohjoismaat) on saatava kuntoon. Vain siten voidaan turvata riittävät ja laadukkaat vanhuspalvelut.
Nykyisellään ja tulevilla suunnitelmilla ikäihmiset ovat heitteillä omissa kodeissaan ja kuolevat jonottaessaan tarpeenmukaiseen hoitoon eli ympärivuorokautiseen hoitoon. Sitä ei yhteisöllinen asuminen korvaa.
Huomioitava, että paikkoja tarvitaan senkin takia lisää, että ikäihmisten määrä ja muistisairaiden määrä kasvaa kaiken aikaa.

Kyllä ihmisarvo täytyy ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä, aina ei voi raha ratkaista.

Pienille paikkakunnille vanhushoidon lisäksi päiväkeskuksia ym toimintaa!!

Pienille paikkakunnille vanhushoidon lisäksi päiväkeskuksia ym toimintaa!!

Pienille paikkakunnille vanhushoidon lisäksi päiväkeskuksia ym toimintaa!!

Pienille paikkakunnille vanhushoidon lisäksi päiväkeskuksia ym toimintaa!!

Mielestänii hoitoyksiköiden lisääntyvä yksityispalvaluiden käyttö ei ole hyvä,toki jos kilpailutuksessa otetaan kunnolla käyttöön hoidon laatukriteerit silloin ok.Myös työntekijöiden pysyvyys on tärkeä pointti.Ei oel hyvä jos asiakkailla jatkuvasti vaihtuu hoitava henkilökunta.Aktivoiva toiminta asumisplveluissa on tärkeeää,jotta asukas ei hiljaa huonone kunnoltaa vuodepotilaaksi sekä elämä pysyisi mielekkäänä .