Tekniikan näkökulmasta kokeen yhteinen osio on järkevän oloinen. Perustason matematiikan osio ei ole tekniikalle kovin relevantti (johtuen syventävästä matematiikan osiosta), mutta ymmärrän sen tarpeen muiden kokeeseen osallistuvien alojen osalta. Ongelmanratkaisun osalta haasteena on se, että sen on sovelluttava useiden eri alojen tarpeisiin.

Diplomi-insinöörikoulutuksen näkökulmasta toive on, että hakijan tulee voida vapaasti valita kokeen
tehtävien ja osioiden suorittamisjärjestys. Toiveena on, että muutkin kuin monivalintatehtävät olisivat
mahdollisia. Matematiikan osalta itse kokeen muotoon on toivomuksena, että mikäli koe toteutetaan
sähköisenä kokeena, niin valintakokeessa olisi myös ei-automaattisesti tarkastettavia tehtäviä (eli siis
muitakin kuin monivalintatehtäviä). Laskutoimituksia vaativissa tehtävissä on mahdollistettava
suttupaperin käyttö, mutta ei laskinta.
Valintakokeen A osalta ei esitetty toiveita hidastaa käyttöönottoa vuodesta 2025.

Valintakokeen alat ja esitetyt valintakokeen osiot tuntuvat toimivilta ja muokailevat nykyistä DI-koetta.

valintakoe ei voi valtaosin koostua pelkästään tai suurelta osin automaattitarkisteisista monivalintatehtävistä (ehdotuksen sivu 29). Monivalintatehtävillä ei selviä hakijoiden matemaattinen päättelykyky ja se on keskeistä nimenomaan matematiikan tehtävissä. Nykyisellään DI-valintakokeen 3 pakollista matematiikan tehtävää ovat ns. avoimia (laskettavia) matematiikan tehtäviä ja vaihtoehtoisten tehtävien (fysiikka, kemia, ongelmanratkaisu) joukossa on joitakin tehtäviä, joissa on monivalinnaisuutta. Tätä jakoa pidettiin hyvänä. Perustieteiden akateemisen komitean mukaan sähköinen koe tulee tehdä sellaiseen järjestelmään, mikä ei
ohjaan valintakokeen muotoa. Digitaalinen valintakoe voi olla mahdollinen, mutta järjestelmän tulee tukea mm. kunnollista matemaattista kaavaeditoria (vrt. YO- kokeiden Abitti), eikä perustua pääosin monivalintatehtäviin.
DIA:ssa on 50-vuotinen kokemus yhteisestä valintakokeesta (minimiosaamisen mittaaminen tekniikan alalle sekä erotteluuskyky), joten pitää luottaa siihen, että kokeen laatijat osaavat pohtia kokeen kysymysten tason, muodon, tarvittavan koeajan etc siten kuin se on tarpeellista.

Kannatamme luonnoksessa esitettyä valintakoetta.

Matematiikan perusosaamisen kysymykset tulee laatia siten, että niihin voi vastata sekä pitkän että lyhyen matematiikan oppimäärän perusteella (lyhyt ei ole pitkän osajoukko). On tärkeää, että valintakoekysymysten laatimisessa on mukana riittävä määrä nykyisiä DIA-konkareita.

Samaa mieltä taustaluonnoksen kanssa. Matematiikan koe tietojenkäsittelytieteessä on vähän kysymysmerkki, mutta toisaalta alalla tarvitaan matemaattisia valmiuksia. Niiden heikentyminen näkyy yliopistossa. Olen FM (tkt). Jos matematiikan osio vaikuttaa liian haastavalta hakijoiden tasoon nähden, kokeen pisterajat laskevat. Tämä itsestäänkorjaava mekanismi riittänee.

Pääsykokeita ei tulisi yhdistää, etenkään näin nopealla aikataulululla. Nykyinen pääsykoemalli on toimiva ja se mittaa opiskelijan sitoutuneisuutta, sekä motivaatiota hakualalle. Mielestäni olisi kohtuutonta, jos opiskeltava materiaali sisältäisi myös muiden hakukohteiden materiaalia, sillä se kuormittaa hakijaa vain entisestään. Jos pääsykoeuudistus tulee voimaan, painotan ettei sitä voida pistää käytäntöön vuoden varoituksella 2025. Monille aloille joudutaan hakemaan useaan otteeseen ja tällaiset nopeaan tahtiin tapahtuvat muutokset hankaloittavat pitkää hakuprosessia ennestään, sillä edellisenä vuotena rakennettu tietopohja valuu hukkaan. Tämän kaltaisille suurille, monia nuoria, sekä alanvaihtajia koskeville uudistuksille tulee antaa pidempi ”varoitusaika”, ennen kuin niitä pistetään käytäntöön.

Ehdotettu uusi valintakokokeiden kokonaisuus, jossa olisi 9 koetta (Valintakoe A-I) vaikuttaa toimivalta. Valintakokeen A perusrakenne on tekniikan alan yhteishaun näkökulmasta toimiva.

Valmistelussa on huomioitu tämänhetkisen DIA-valintakokeen elementit (teemat), joiden taustalla on pitkäaikainen ja sitoutunut yhteistyötyö ja kehitystyö sekä kokemukset valintamenettelystä. Käytännön toteutuksen ratkaisut ovat kuitenkin ratkaisevia: tehtävätyypit, tehtävien määrä ja vaikeustaso sekä kokeen kesto. Aalto-yliopisto haluaa korostaa, että valintayhteistyölle pitää jättää toimintavapautta valintakokeen A sisällä huomioiden pitkäaikaisen valintayhteistyön aikana kertynyt osaaminen ja näkemykset opiskelijarekrytoinnin kehittämisestä tulevaisuudessa kasvualan tarpeet huomioiden.

Aalto-yliopiston näkökulmasta on tärkeää sisällyttää valintakoe A:han kaikki tekniikan alat hakukohteineen. Kokonaisuus palvelee näin sekä valintojen hallinnointia, myös valinnan tietopohjaista analysointia ja kehittämistä kokonaisvaltaisesti.
Sisällön ja eri tehtävätyyppien näkökulmasta tiedämme, että esimerkiksi erottelevuus on nykyisessä tekniikan kokeessa pääosin erittäin hyvä ja se tulee ehdottomasti voida säilyttää. Jatkotyö on tärkeää perustaa 50-vuoden valintayhteistyön aikana kertyneelle tiedolle ja kokemukselle, jolla olemme varmistaneet että pystymme nykyisellä kokeella tarkastelemaan riittävää osaamista (kynnysehto) sekä toisaalta erottelemaan myös huippuhakijoita toisistaan.
Aalto-yliopisto pitää nykyisentyyppistä DI-koetta onnistuneena yhdistelmänä erilaisia tehtävätyyppejä. Myös kokeen kesto (4h) kysymysten määrä on toimiva ja erottelevuuden kannalta tarkkaan harkittu. Yliopisto kannattaa tekniikan valintayhteistyön, DIAn, ohjausryhmän ja sidosryhmien piirissä keskusteltua näkemystä, jonka mukaan erilaisten tehtävätyyppien käyttämisen – erityisesti laskutehtävien - tulee olla mahdollista myös uusissa kokeissa nykyisen kaltaisella painolla (75%). Aalto-yliopisto ei ole valmis siirtymään yksinomaan monivalintakokeisiin, vaikka tunnistaakin monivalintatehtävien hyödyt oikein ja sopivalla painotuksella käytettyinä.

Aalto yhtyy valintayhteistyön arvioon kokeiden laadinta- ja tarkastusprosessin sujuvuudesta myös tulevaisuudessa, vaikka tehtävätyyppejä edelleen on. Digitalisaation mahdollisuudet nähdään toimiviksi erityisesti, kun digitaaliset ratkaisut kehittyvät kiihtyvää vauhtia. Aalto-yliopisto ja DIA on sitoutunut edistämään viimeistään vuodesta 2026 alkaen kokeen digitaalista toteutusta niin, että kokeen sisällön suhteen ei jouduta tekemään merkittäviä kompromisseja.

Valintakoeuudistuksen toteuttamisen ja uudistuksesta etukäteen tiedottamisen AIKATAULU on liian nopea ja sellaisenaan johtaa hyvin kohtuuttomaan ja epäreiluun lopputulokseen monelle jatko-opiskelupaikkaa hakevalle. Uudistus pitäisi toteuttaa samanlaisella aikataululla kuin todistusvalintauudistus, jossa lukiolaisilla on aikaa sopeuttaa opiskeluvalintansa uuden pääsykokeen mukaisesti (tiedotus uudistuksesta useampi vuosi ennen sen voimaantuloa). Keväällä 2025 jatko-opintoihin pyrkii paljon opiskelijoita, jotka ovat valmistuneet esim. lukiosta vuosien 2022-2024 aikana, ja jotka eivät käytännössä pysty enää keväällä 2025 vaikuttamaan mitenkään lukio-opintoihinsa. Lisäksi nämä opiskelijat ovat jo tehneet vuosina 2022-2024 valintoja sen suhteen, miten ottavat opintopaikkoja vastaan/miten päättävät yrittää vielä valintakokeen kautta opiskelupaikan saamista ilman mitään tietoa tästä tulevasta uudistuksesta. Tämä viivästys valintojen tekemisessä tai aikaisempiin pääsykokeisiin osallistumisessa ei ole oma valinta monessa tapauksessa; esim. vuoden mittainen varusmiespalvelus (pakollinen, ei juurikaan mahdollisuutta itse vaikuttaa palveluksen alkamisaikaan tai kestoon) sekoittaa tehokkaasti miespuolisten hakijoiden suunnitelmat yo-kirjoituksia seuraavien muutaman vuoden aikana. Tämän johdosta mahdollisen pääsykoeuudistuksen tulisi tulla voimaan aikaisintaan keväällä 2026 (samanaikaisesti todistusvalintauudistuksen kanssa) ja siten, että tulevasta uudistuksesta tiedotetaan selkeästi ennen kevään 2024 yhteisvalintaa.

Vastaus ei, mutta teemat ja ylätason rakenne kyllä

DIA-yhteisvalinnan lausunto valintakoeuudistukseen

Ehdotettu uusi valintakokokeiden kokonaisuus, jossa olisi 9 koetta (Valintakoe A-I) vaikuttaa
toimivalta. Lyhyessä ajassa on saatu aikaan kompakti kokonaisuus valintakokeita, joiden sisällöt on
ryhmitelty loogisesti ja jotka pystytään järjestämään suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämä palvelee
hakijoita jatkossa hyvin, mikäli kukin valintakoe pystytään suunnittelemaan kaikkien hakukohteiden
tarpeet huomioiden.

Valintakokeen A perusrakenne on tekniikan alan yhteishaun näkökulmasta toimiva. Mukana ovat
nykyisessä DI-kokeessa mukana olevat aiheet eli matematiikka, ongelmanratkaisu, fysiikka ja kemia.
Tekniikka osallistuu Valintakoe A:han yhtenä, samoin pisteytysperiaattein toimivana kokonaisuutena
kaikkien tekniikan hakukohteiden (yli 60) osalta. Tämä yhtenäisyys mahdollistaa tekniikan valintojen
koordinoinnin ja analytiikan ja toimii todistetusti myös käytännössä edellyttäen, että hakijoiden
erottelevuus kyetään takaamaan (ks. alla). Kansallisissa Valintakoe A:han liittyvien alojen
keskusteluissa on todettu, että yllä mainituista aiheista koostuvat yhdistelmät pystyvät eri
muodoissaan palvelemaan laajasti myös muita matemaattis-luonnontieteellisiä valintoja kuten
fysiikkaa, kemiaa, tietojenkäsittelytiedettä ja nanotieteitä. Yhteenvetona Valintakoe A:n aihealueista
vaikuttaisi olevan laaja kansallinen yhteisymmärrys.

Valintauudistuksen hankeorganisaation valmistelemien taustamateriaalien sekä
keskustelutilaisuuksien perusteella vaikuttaa kuitenkin valitettavasti siltä, että hankeorganisaatio
ylimäärittelee kokeen rakenteen ja sisällön suunnittelua sekä reunaehtoja (aika, osiot, kysymystyypit)
unohtaen valintaorganisaatioiden vuosikymmenten kokemuksen kokeen laatimisesta. Esimerkiksi
DIA-organisaatiolle, joka vastaa toimivasta valintakokeesta tekniikan osalta, uusia reunaehtoja ei ole
kunnollisesti perusteltu. Hankeorganisaation tulisi toimia alan ja yhteisön tukena tässä työssä; UNIFI
tai kansallinen valintojen ydinryhmä kun ei ole antanut hankkeelle mandaattia suunnitella yksittäisen
kokeen rakennetta ja sisältöä. Päävastuu ja autonomia Valintakokeen A rakenteen ja sisällön
suunnittelussa on annettava alan keskeisille toimijoille. Heillä on vuosikymmenten
tutkimusperustainen kokemus kokeiden suunnittelusta, laadinnasta ja opiskelijavalinnoista, ottaen
huomioon hakijoiden tasa-arvoisen kohtelun, alan keskeiset vaatimukset sekä mielekkäät
tehtävätyypit hakijoiden erottelevuuden varmistamiseksi.

DIA-organisaation sekä myös laajemmin Valintakoe A:n alojen keskuudessa on yhteinen näkemys
siitä, että valintakoe ei saa olla aikapaineinen nopeuskoe. Tästä esitettiin mm. yhteisessä
keskustelussa 15.4.2024 useita perusteltuja näkemyksiä. Monipuolisen kokeen järjestämiseen ei riitä
2-3 tunnin koeaika. DI-valintakokeessa jo pitkään käytetty 4 tunnin koeaikaa, joka on osoittautunut
hyväksi. Näin ollen Valintakokeen A keston on oltava 4 tuntia. Tämä pystytään järjestämään toisen
valintakokeen rinnalla saman päivän aikana, esimerkiksi Valintakoe A klo 8-12 ja Valintakoe X klo
14-18 (tai 14-17; useille valintakokeille riittänee 3 tuntia; joillekin ehkä jopa 2).

Lopullisen linjauksen kokeen rakenteesta tekee tuleva valintakoetyöryhmä. Riittävän pitkä koeaika
mahdollistaisi sen, että koetta ei olisi tarpeen pilkkoa erikseen aikataulutettuihin tai avattuihin
osioihin. Lisäksi erillisiä "yhteisiä" ja "eritytyviä" osioita ei tarvitsisi yhteisesti määritellä. Kukin
valintaorganisaatio (tekniikka, tietojenkäsittelytieteet, jne.) voisi määritellä pakolliset sekä
vaihtoehtoiset osiot ja niiden yhdistelmät haluamallaan tavalla. Valintakoetyöryhmä voi myös
määritellä tehtävien määrät. Nykyisen taustamateriaalin mukaan hakija valitsisi fysiikan ja kemian
tehtävistä kaksi tehtävää. Tekniikan alalla valintaa ei tehdä näin, vaan ongelmanratkaisun, fysiikan ja
kemian tehtävistä valitaan yhteensä kolme tehtävää. Tämä tuo tasapainon valinnanvapauden sekä
hakijoiden erottelevuuden välille, mikä on säilytettävä myös jatkossa.

Koko kokeen olisi avauduttava hakijalle kerralla ja hän voisi tehdä tehtäviä haluamassaan
järjestyksessä; huolehtien itse siitä, että vastaa oikeisiin, hakukohteensa vaatimiin tehtäviin. Jos
hakija hakee useaan hakukohteeseen samalla kokeella, niin hän tekee yhdistelmän (unionin)
vaadittavista tehtävistä. Esimerkkinä jos hakija hakee tekniikan alalle DIA-valinnassa SEKÄ
tietojenkäsittelytieteisiin (FM-tutkinto), niin hän tekee tekniikassa pakollisen matematiikan
kokonaisuudessaan (yleinen+syventävä), tietojenkäsittelytieteissä (mahdollisesti) pakollisen
ongelmanratkaisuosion (kaksi tehtävää) sekä tämän lisäksi yhden fysiikan tai kemian tehtävän. Tässä
on toki enemmän työtä kuin haettaessa vain tekniikkaan tai tietojenkäsittelytieteeseen, mutta lisätyö
on varsin kohtuullinen. Lisäksi riittävän pitkä koeaika eli 4 tuntia mahdollistaa useaan
hakukohteeseen hakemisen ilman monimutkaista tehtävien osioittamista tai aikatauluttamista.
Valintakoe A:n yhteisöllä on aiempien keskusteluiden perusteella yhteinen näkemys siitä, että
valintakokeessa on käytettävä monipuolisia tehtävätyyppejä hakijoiden osaamisen luottettavaksi
mittaamiseksi sekä heidän erottelevuutensa varmistamiseksi. Vaikka DIA-valinnassa vain 20%
hakijoista valitaan opiskelemaan valintakokeiden kautta, niin valintakokeeseen osallistuu suuri joukko
jo todistusvalinnassa (johonkin hakukohteeseen) valittuja hakijoita, koska moniin tekniikan
hakukohteisiin kilpailu on erittäin kova. Kokeen tulee mitata vaadittavaa minimiosaamista esimerkiksi
matematiikan pisteiden kynnysehdon kautta, mutta toisaalta myös huippuhakijat on kyettävä
laittamaan järjestykseen. Näin ollen pelkkiä monivalintatehtäviä ei haluta käyttää – vaikkakin toki
myös niitä halutaan hyödyntää. Nykyisessä DI-kokeessa on kokemusperustaisesti sopiva tasapaino
tehtävätyyppien osalta; monivalintojen osuus on 25% koko pisteytyksestä. Muut tehtävät koostuvat
erilaisista lasku-, päättely-, ja aineistotehtävistä joilla mitataan monipuolista osaamista sekä
arvioidaan ongelmien hahmotuskykyä sekä esitettyjen ratkaisujen loogisuutta. Näiden monipuolisten
tehtävien laadinta- ja tarkastusprosessin pystyy hoitamaan tehokkaasti ja tasapuolisesti avoimien
vastaustyyppien osalta, digitaalisuus huomioiden.

Yhteenvetona Valintakoe A:n perusrakenne ja aihealueet ovat tekniikan yhteisvalinnan kannalta
kunnossa. Kokeen osien hakukohtaisissa valinnoissa, koeajassa, tehtävien pisteytyksessä sekä
tarkemman sisällön suunnittelussa tehtävätyyppeineen on kuitenkin annettava vastuu ja
päätäntävalta tekniikan ja muiden matemaattis-luonnontieteellisten alojen asiantuntijoille, jotka
ovat jo vuosia laatineet valintakokeita sekä kehittäneet opiskelijavalintoja. Tekniikan osalta Valintakoe
A:n on oltava yhteensopiva nykyisen toimivan DI-valintakoemallin kanssa, mitä tukee myös tiukka
aikataulu: yliopistojen tulee vahvistaa seuraavan vuoden valintaperusteet jo syyskuussa.
Yhteensopivuus nykyisen kokeen kanssa on täysin mahdollista siten, että koe samalla palvelee laajasti
myös muita valintoja. Valintakoe A:n kansallinen yhteisö – jonka pohjalta tullaan muodostamaan
tuleva valintakoetyöryhmä – kykenee varmasti tähän rakentavaan yhteistyöhön