Juristiliitto katsoo, että oikeustieteen sisällyttäminen valintakokeeseen G ei ole lähtökohtaisesti perusteltua. Oikeustiede eroaa merkittävästi sosiaalitieteistä ja viestinnästä esimerkiksi sovellettavan aineiston ja materiaalin osalta. Yleissivistävään ja yhteiskunnalliseen tietoon pohjautuvalla yhteisellä osiolla ei pystytä käytännössä mittaamaan oikeustieteellisen koulutuksessa edellytettyjä erityisvaatimuksia, koska oikeustieteellisiä kysymyksiä ei juurikaan sivuta alemmilla koulutusasteilla. Tästä syystä yhteisen osuuden merkittävyys ja sisältö tulee olla oikeassa suhteessa eriytyvään osioon nähden. Juristiliitto katsoo, että yhteisen osion koko tulee olla enintään kolmannes suhteessa oikeustieteen eriytyvään osioon nähden.

Helsingin yliopisto katsoo, että yhteiskuntatieteellisen alan valintakoepilotti on osoittanut monivalintatehtävien laadinnan olevan alalla mahdollista, joten tästä pitäisi pitää kiinni. Ennakkomateriaalia ei tarvita. Tilastojen tulkinta on aiheena vieraampi oikeustieteilijöille, joten tämä pitäisi huomioida kokeen sisällössä.

Pidämme tärkeänä, että tehtävissä näkyvät eri tieteenalojen erityiset näkökulmat niin käsitteistöissä kuin aineistoissakin. Ehdotamme, että aineistopohjaisissa tehtävissä eritellään erilaiset aineistotyypit, joita tehtävissä tulee aina olla. Nyt esimerkkinä mainitaan ainoastaan tilastojen tulkinta, joka on tärkeää myös sosiologian näkökulmasta. Tilastot eivät kuitenkaan ole ainoa eivätkä ehkä olennaisinkaan aineistomuoto, jonka ymmärtämistä kokeessa tulisi testata. Ehdotamme näin ollen, että tilastojen lisäksi tehtäviin tulee aina sisällyttää jostain ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä kertovan tekstimateriaalin tulkintaa. Tekstit voivat olla esimerkiksi mediatekstejä, hallinnollisia dokumentteja, haastattelulitteraatioita tai internetkeskustelun puheenvuoroja. Lisäksi tehtävässä tulee voida käyttää myös kuvia materiaalina. Toivomme, että jatkossa kokeen valmistelu tapahtuu avoimemmin ja kaikkien tieteenalojen edustajat a) pääsevät tekemään koetta (niin että eri yliopistojen mukana olo taataan rotaation avulla) b) pääsevät kommentoimaan tehtäviä.

Koe suosii vain nopeita lukijoita, jotka myös sisäistävät monimutkaista tieteellistä tekstiä nopeasti ja kykenevät helposti analysiin. Kokeessa todennäköisesti pärjäävät ne, joilla on ollut hyvä lukiomenestys. Kyseenalaista on, pääseekö yliopisto-opintoihin ne, jotka ovat laiminlyöneet tai menettäneet opiskelumotivaation tai -kyvyn lukio-opintojen vaiheessa. Aiemmin tai osittain nykyisinkin on ollut mahdollista perhetyä alan aihepiiriin, aineistoon ja opiskella sitä pääsykokeisiin valmistautumalla ja siten saada opiskelupaikka tekemällä työtä sen eteen. Miten tällaiseen kokeeseen voi valmistautua ja varmistua sisäänpääsystä? Miten hankintaan vähän kaikkien alojen yhteiskuntatieteellistä yleissivistystä ja kykyä analysoida nopeasti tieteellisiä artikkeleita? Valmiiksi älykkäät, hyvän yleissivistyksen omaavat ja nopeat lukijat sekä tekstin omaksujat ajavat kaikkien muiden ohi. Ennalta jaettava tutkintokohtainen aineisto kysymysten pohjaksi puoltaa edelleen paikkaansa.

Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden tiedekuntajärjestö Pykälä ry kantaa huolta suunnitellusta yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen valintakoevalinnan uudistuksesta ja suhtautuu siihen erittäin kriittisesti. Suunniteltu valintakoemalli tulisi muuttamaan oikeustieteen valintakoevalintaa merkittävästi ja herättää meissä useita huolenaiheita.

Suunnitellussa valintakoeuudistuksessa oikeustiede kuuluisi valintakoe G:hen. Samaan valintakokeeseen kuuluisivat myös hallintotieteet, julkisoikeus, sosiaalitieteet, yhteiskuntatieteet ja viestintätieteet. Oikeustiede eroaa merkittävästi muista mainituista aloista, eikä siten sovi samaan valintakokeeseen yhdessä kyseisten alojen kanssa. Oikeustieteellisen alan erityisluonne, jossa korostuvat oikeudellisten normien tulkinta, oikeusperiaatteiden ymmärtäminen, oikeudellinen päättelykyky ja ratkaisukeskeinen päätöksenteko, tulee ottaa huomioon mahdollisessa valintakokeen uudistuksessa. Alan erityisluonteen vuoksi oikeustiede tulisikin ensisijaisesti säilyttää omana erillisenä valintakokeenaan.

Valintakoe G:n yhteinen osio koostuisi aineistopohjaisista tehtävistä, joissa on tarkoitus mitata tieteellisen tekstin ymmärtämistä. Kyseinen osio ei saa olla suhteettoman suuri suhteessa oikeustieteen omaan osioon. Oikeustieteessä ei ole kyse pelkästään tieteellisen tekstin tulkinnasta, vaan keskiössä on nimenomaisesti oikeudellisten normien soveltaminen konkreettisiin tapauksiin. Tätä on mitattava myös alan valintakokeessa.

Vaasan yliopiston hallintotieteiden osalta koe on toimiva. Viestintätieteiden osalta kokeen G kuvaus näyttää pätevältä, vaikka vasta lyhyen kuvauksen perusteella on vielä vaikea sanoa, onko koe ”toimiva”. Kokeiden G ja H erottaminen on hyvä asia, alojen mahdolliset erot voidaan paremmin huomioida monivalinnoissa. Jaamme nykyisessäkin kokeessa aineistoa koetilaisuudessa ja fokuksessa on mm. informaatiolukutaito ja analyyttinen tekstien tarkastelu.

Vaasan yliopiston viestintätieteissä on melko vahva kauppatieteellinen painotus ja monet koulutukseen hakeutuvat ovat kiinnostuneita mm. markkinoinnista. Kokeen yhteiskuntatieteellinen painotus ei siten välttämättä suosi näitä hakijoita ja heidän mielenkiinnon kohteitaan. Pidämme viestintätieteiden alalla tekstintuottamisen taitoa mittaavaa eriyttävää osiota tarpeellisena tulevaisuuden ammatteja silmällä pitäen. Ennen pilotointikierrosta on siten mahdotonta sanoa, miten ”toimiva” kokonaisuus on käytännössä. Vaasan yliopiston viestintätieteiden palautteen mukaan kokeen G yhteisen osion kuvaus kuulostaa alan näkökulmasta pätevältä, mutta lyhyen kuvauksen perusteella on vielä vaikea päätellä tarkemmin kokeen toimivuudesta.

Valintakokeen tulee tukea koulutuksen saavutettavuutta ja erilaisten hakijaryhmien pääsyä opintoihin (Kosonen & Mäntylä 2020, Perttola 2023). Osa Vaasan yliopistossa vastanneista toivoisi tästä syystä ennakkomateriaalian käytön mahdollisuutta valintakokeessa.

Valintakokeessa on kuusi hyvin erilaista sekä laajaa alaa, joka tuo mielestämme
haasteita valintakokeen yhteisen osion kysymyksiin. Yhteisen osion kysymysten tulisi
olla todella yleispäteviä, jotta niistä saadaan kytköksiä jokaiseen kokeessa olevaan
alaan. Tämä tuo haasteita etenkin hallintotieteiden, julkisoikeuden, sosiaalitieteiden
sekä yhteiskuntatieteiden kokeeseen, sillä kyseisissä kokeissa ei ole eriytyviä osioita.

Det är av stor vikt att det utöver den allmänna delen även finns en särskild juridisk del. Den juridiska delen bör stå för en betydande del av provets poäng och det bör finnas tillräckligt med tid reserverat för avläggandet av den juridiska delen. Den juridiska delen bör vara omfattande i förhållande till den allmänna delen. På så sätt förhindrar man att sökande endast genom att klara av den allmänna delen kunde bli antagen till en juridisk utbildning.

Urvalsprovet ska inte vara ett mognadsprov och det ska inte mäta samma förmågor som studentexamen. Urvalsprovet och betygsantagningen är och ska vara skilda antagningsmetoder även i framtiden. Att garantera olika sätt att söka in till juridiska utbildningar är en förutsättning för att garantera ett rättvist urvalsförfarande.

Den gemensamma delen ska inte motsvara studentexamen, utan den ska pröva sådana egenskaper som är relevanta för samtliga utbildningar i urvalsprov G.

Svenskspråkiga sökanden bör ha samma förutsättningar som finskspråkiga vid avläggandet av urvalsprovet. Detta innebär att urvalsprovets material och frågor inte endast får bestå av översättningar, utan de bör vara skapade av personer med utmärkta kunskaper i både svenska och finska. Detta gäller för såväl den allmänna delen som den särskilda juridiska delen.

Vastoin Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden Pykälä ry:n ja Juristiliiton kantaa katson, ettei ole olemassa oikeudellista päättelykykyä. Juristiliiton kannan mukaan oikeudelliseen päättelykykyyn sisältyy muun muasssa oikeudellisten normien tulkinta, yleisten ja erityisten oikeusperiaatteiden ymmärtäminen, oikeudellinen päättely- ja päätöksentekokyky sekä ratkaisukeskeisyys.

Oikeudellisessa päättelykyvyssä on kyse yleisälykyyden soveltamisesta. Joskus henkilön kykyprofiili on epätasainen, jolloin kokeessa ja opinnoissa korostuu kielellinen lahjakkuuden korkea taso matemaattis-loogista lahjakkuutta enemmän. Kokeessa ja opinnoissa voi menestyä myös kykyprofiililla, jossa kielellinen lahjakkuus on korkea ja matemaattis-looginen lahjakkuus keskiverrolla tasolla.

Lisäksi pääsykoe mittaa nykyisellään motivaatiota hakeutua alalle, kun hakija joutuu omaksumaan lyhyessä ajan paljon aineistoa.

Kielelliset valmiudet eivät ole pelkästään sisäsyntyistä kielellistä lahjakkutta, vaan kielenkäyttöä on myös tullut harjaannuttaa elämän kuluessa, jotta kielelliset valmiudet ovat hyvällä tasolla.

Hakijajoukon seulomiseksi riittää, että mitataan hakijoiden kielellisiä valmiuksia ja motivaatiota opiskella oikeustiedettä. Oikeudellista päättelykykyä ei tarvitse mitata valintakokeessa. Samat henkilöt, jotka osaavat ymmärtää erityisiä ja yleisiä oikeusperiaatteita, osaavat myös analysoida tieteellistä artikkelia sosiaalipolitiikan alalta.

Kielellisten valmiuksien mittaamisen kannalta on erittäin tärkeää, että kokeessa olisi osioita, joissa täytyy kirjoittaa. Koneellisesti tarkastettavasta kokeesta voisi saavuttaa riittävän hyvän tuloksen myös sellaisilla kielellisillä valmiuksilla, jotka eivät riitä opiskeluun ja edelleen ammattiin. Kielelliset valmiudet korreloivat yleisälykkyyden kanssa, joten monivalintatestissä menestyvät osaavat todennäköisesti myös tuottaa hyvää esseetekstiä, mutta olisi perusteltua karsia pois ne opiskelijat, joilla on jostain syystä on korkea yleisälykkyys, mutta vaikeaa tuottaa tarpeeksi korkeatasoista esseetekstiä.

Jotta opiskelupaikan saaneet ovat myös motivoituneita, eivätkä vain yleisälykkäitä ja kielellisesti lahjakkaita, olisi erittäin tärkeää, että kokeessa olisi osio, jossa mitataan motivaatiota opiskella oikeustiedettä. Tämän motivaation mittaaminen onnistuu parhaiten nykyisentyyppisellä pääsykokeella, jossa pitää omaksua paljon oikeustieteellistä aineistoa lyhyessä ajassa. Vaikka muun kuin oikeustieteellisen aineiston omaksuminen tai sellainen koe, joka ei vaadi ennakkovalmistautumista, mittaisivatkin erittäin hyvin opinnoissa tarvittavia valmiuksia, ei kumpikaan koe mittaisi motivaatiota. Tämän takia pitäisin erittäin tärkeänä nykyisen ennakkoaineistoon perehtymisen vaatimuksen säilyttämistä. Oikeustieteellistä osiota varten olisi siis myös jatkossa välttätöntä lukea paljon oikeustieteellistä aineistoa lyhyessä ajassa ja omaksua se hyvin.

Aineisto olisi nykyiseen tapaan tiettyä oikeudenalaa käsitteleviä kirjasia, tieteellisiä artikkeleita oikeustieteen alalta ja hallituksen esityksiä ja mahdollisesti muutakin viranomaisaineistoa. Koska oikeustieteen opinnoissa ja juristin työssä soveltaminen ja ongelmanratkaisutaito näyttelee tärkeämpää roolia kuin yksityiskohtainen soveltaminen, olisi minusta perusteltua, että oikeustieteellisen aineiston omaksumista mittaava osio olisi nykyistä soveltavampi ja ongelmanratkaisutaitoja enemmän vaativa.

Tässä suhteessa pidän kauppatieteiden yhteisvalinnan valintakoetta onnistuneena. Erityisesti valintakoe 2021 mittasi selkeästi soveltamisen ja ongelmien ratkaisemisen taitoja yksityiskohtien opettelun sijaan.

Pidän siis tärkeänä motivaation mittaamista, mutta kokeessa korostettaisiin jonkin verran enemmän yleisälykkyyttä motivaation kustannuksella. Ennakkoaineiston omaksumisessa ei olisi kyse jonkinlaisen oikeudellisen päättelykyvyn mittaamisesta, kuten Pykälä ja Juristiliitto esittävät, mutta olen samaa mieltä yhdistysten kanssa siitä, että kokeessa tulee olla oma oikeustieteellinen osio, joka perustuu oikeustieteelliseen ennakkoaineistoon.

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden ruotsinkielinen järjestö Juristklubben Codex rf on nostanut esiin huolen siitä, että jatkossa Helsingin yliopiston oikeusnotaarin koulutusohjelmaan voisi pyrkiä ruotsin kieltä taitavien kiintiössä, mutta suomenkielisellä valintakokeella.

Etuna mahdollisuudessa hakea samalla valintakokeella suomen- ja ruotsinkielisiin hakukohteisiin olisi paikkojen parempi allokoituminen. Moni hakija osaa sekä suomea että ruotsia äidinkielen tasoisesti, ja yhteinen valintakoe mahdollistaisi hakemisen sekä suomea että ruotsia taitavien kiintiössä tällaisille hakijoille. Käytännössä voisi esimerkiksi hakea ensisijaisesti Helsinkiin ruotsia taitavien kiintiössä ja toissijaisesti Lapin yliopistoon, johon on vain suomea taitavien kiintiö. Nykyisin tällainen yhdistelmä ei ole mahdollinen.

Nykyisin ruotsin kielen kiintiössä on hyväksytty vain ruotsia äidinkielenään puhuvia, mutta jatkossa tilanne muuttuisi, ja ruotsin kieltä taitavien kiintiössä hyväksyttäisiin opiskelijoita, jotka eivät puhu ruotsia äidinkielenään. Koska juristin ammatti vaatii hyvää kielitaitoa, käytännössä vaaditaan äidinkielen tasoista taitoa ruotsia työkielenään käyttävältä juristilta.

Ruotsin kieltä taitavien hakukohteen yhdistäminen vaarantaisi ruotsia äidinkielenään puhuvien juristien tarjonnan Suomessa, ja näin ollen sellaisten juristien tarjonnan, jotka voivat käyttää ruotsia työkielenään. Ruotsinkielisen väestönosan oikeuksien turvaamiseksi olisi minusta perusltua, ettei ruotsia taitavien hakukohteita olisi mukana valintakokeessa. Niihin voisi hakea vain omalla, ruotsin kielellä tehtävällä valintakokeella, vaikka opiskelupaikat eivät allokoidukaan tuolloin yhtä tehokkaasti.

Esitetty malli on siis hyvä pienin muutoksin: ennakkoaineiston omaksumista ja kielellisiä valmiuksia mittaavat osiot ja vain suomenkielisten hakukohteiden osallistuminen kokeeseen.

Oikeustieteen Opiskelijoiden Liitto ry (OOL) pitää ehdottoman tärkeänä sidosryhmien mahdollisuutta vaikuttaa tulevaan uudistukseen, jolla on suuri vaikutus etenkin oikeustieteellisen alan osalta.

Valintaperusteet ja -menetelmät oikeustieteelliseen koulutukseen puhututtavat opiskelijoiden ja opiskelupaikkaa tavoittelevien keskuudessa. OOL:n käsityksen mukaan nykyistä järjestelmää, jossa suurin osa opiskelijoista valitaan valintakokeilla, on pidetty toimivana. Valintakokeen hyvänä puolena pidetään erityisesti sitä, että se testaa juridisen tiedon omaksumista, jota ylioppilaskirjoituksissa ei mitata. Valintakokeesta ei halutakaan toista todistusvalintaa, mutta valitettavasti tällä hetkellä se näyttää juuri sellaiseksi muuttuvan. Tulevan valintakokeen sisällöllä pyritään testaamaan humanistis-yhteiskunnallista yleissivistystä. Koska oikeustiedettä ei opeteta esimerkiksi lukiossa osana yleissivistäviä opintoja, ei valintakoe siis lähtökohtaisesti rakentuisi oikeustieteellistä osaamista testaaville kulmakiville. Ylioppilaskokeen uusintaerä uhkaisi opiskelijajoukon moninaisuutta ja romuttaisi muiden kuin lukiokoulutuksen saaneiden valintaväyliä.

Keskustelu valintakokeiden uudistamisesta on tärkeää, koska tehdyillä päätöksillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. OOL kiinnittää huomiota siihen, että näin merkittävissä ja nopealla aikataululla tehtävissä uudistuksissa opiskelijoiden ja muiden tärkeiden sidosryhmien näkemyksiä olisi syytä kuulla aktiivisesti jo huomattavasti aikaisemmassa valmisteluvaiheessa. Myös valintakokeeseen liittyvät kielinäkökohdat on otettava huomioon aineistoja valmisteltaessa. Tähän sisältyy sekä materiaalien käännökset, että itse valintakokeen käännös. Ne on tehtävä perusteellisesti ja ne eivät saa olla puutteellisia. Puutteelliset käännökset eivät ole reiluja ruotsinkielisiä hakijoita kohtaan. Tästä ei voida tinkiä, vaikka uudistus tulee erittäin nopeasti.

Jos valintakoeuudistuksen tavoitteena on nopeuttaa opintoihin siirtymistä ja siten myös työelämään siirtymistä, olisi syytä kuunnella myös opinnoissa yksilölle merkityksellisiä ryhmiä, kuten opiskelijajärjestöjä sekä työnantajien näkemyksiä siitä, miten tulevaa työvoimaa valitaan opiskelemaan alaa. Vaikka tavoite uudistuksessa onkin sinällään hyvä, on eri asia, miten oikeustieteellisen alan valintakäytänteitä tulisi sen yhteydessä uudistaa.

Oikeustieteellisen koulutuksen voi alana kyllä liittää yhteiskunnalliseen kontekstiin, mutta alan yksilölliset ominaisuudet on syytä ottaa valintakoeuudistuksessa huomioon. Oikeustiede saatetaan usein liittää eri konteksteihin, joihin sen sisältämää substanssia käytetään, mutta sen tulisi silti säilyttää oma itsenäinen asemansa professiokoulutuksena, johon ensisijaisesti pääsee opiskelemaan alan omalla valintakokeella. Koe on tarpeellinen selvittämään hakijan motivaatiota alaa kohtaan. Se vaatii tarkkuutta, lukutaitoa ja juridisen tekstin ymmärtämistä. Samoja asioita joudutaan harjoittelemaan oikeustieteen opinnoissa ensimmäisen vuoden aikana, jotta myös todistusvalinnalla sisään päässeet oppivat tieteenalan tärkeimmät käytänteet ja ominaispiirteet. Site valintakokeella sisäänpäässeet opiskelijat ovat lähtökohtaisesti valmiimpia opiskelemaan alaa. Lisäksi on syytä ottaa huomioon oikeustieteen tosiasialliset merkittävät erot aloihin, joiden kanssa samaan valintakokeeseen sitä ollaan laittamassa. Pahimmillaan uudistus myös madaltaa kynnystä hakea opiskelemaan oikeustiedettä kokeilumielessä ja johtaa kasvaneisiin keskeytysmääriin. Kokeen substanssin osalta kompromisseja motivaation testaamisesta tai juridisen tiedon omaksumisesta ei voida tehdä sen vuoksi, että oikeustieteellä ei enää olisi omaa valintakoettaan. Kattavat ennakkoaineistot, avoimet esseetehtävät sekä oikeudellista tulkintaa vaativat tehtävät on säilytettävä. Monivalinnoilla ei saada testattua hakijan motivaatiota ja muita edellä mainittuja ominaisuuksia.

On myös hyvä huomioida, että oikeustieteellisellä alalla uudistuksen yksi keskeinen tavoite, resurssien säästäminen, on jo entuudestaan varsin hyvällä mallilla. Kaikkiin suomenkielisiin oikeustieteellisiin haetaan jo samalla valintakokeella. Lisäksi koulutukseen on mahdollista hakea todistusvalinnalla sekä avoimen väylän kautta. OOL painottaa, että valintakokeiden yhdistäminen ei saa johtaa siihen, että oikeustieteellisten taitojen mittaaminen heikentyy kohtuuttomasti. OOL myös korostaa, että uudistuksen tavoite tosiasiallisesta mahdollisuudesta hakea useampaan kohteeseen toteutuisi sillä, että alat, joissa yhteisen valintakokeen mallia ei ole käytössä, siirtyisivät siihen.

OOL näkee uudistuksen tavoitteen säästää yliopistojen resursseja ja pyrkiä helpottamaan opiskelupaikkaa hakevien mahdollisuuksia suuntautua eri tieteenaloille sinänsä hyväksyttävänä. OOL katsoo, että edellä esitetyt näkökohdat on otettava uudistuksen jatkovalmistelussa huomioon ja esittää, että uudistuksen ansiosta vapautuvat resurssit suunnataan oikeustieteellisen opetukseen ja sen laadun parantamiseen. OOL myös vaatii, että sitä ja sen jäsenjärjestöjä kuullaan vielä erikseen mahdollisen uuden kokeen varsinaisen sisällön ja erityisesti oikeustieteen oman osion suunnittelussa.

Kunnioittavasti,
Oikeustieteen Opiskelijoiden Liitto ry