Humanistinen tiedekunta toteaa yleisesti kokeesta I: Koeluonnos on nyt parempi nyt kuin edellisessä versiossa. Hakukohteita on kuunneltu. Joitakin täsmennyksiä ja muokkauksia tarvitaan kuitenkin vielä (ks. kommentit kunkin kysymyksen kohdalla).
Koko kokeen kestosta: Katsomme perustelluksi, että hakija voisi suorittaa enintään kolmen hakukohteen kokeen samalla kertaa. Täten kesto voisi olla: yhteinen osio max 1,5 tuntia + 3 x 1 tunti.
Toivomme, että yhteisen koeosion nimeä muutettaisiin: Yleiskielelliset valmiudet -> p.o. Kielelliset valmiudet tai Yleiset kielelliset valmiudet.
Yhteisen osion täytyy olla tarpeeksi erotteleva, koska osalle hakukohteista se on ainoa kokeen osio. Toisaalta niille hakukohteille, joilla on yhteisen osion lisäksi eriytyvä koeosio, koko kokeen arvostelussa yhteisen osion painoarvo ei saisi olla liian suuri.
Kielten lukeminen yliopistossa ei ole samaa sanojen ja kielioppiknoppien tankkaamista kuin lukiossa. Siksi yhteinen kielitieteeseen valmistava osio sopii eri kielille oikein hyvin.
On mahdollista, että vähemmän opiskellut vieraat lähtötasokielet (saksa, ranska, espanja, italia, venäjä), mahdollisesti myös ruotsi, tulevat ehdotetussa valintakoemallissa syrjäytymään lisää, mikäli esitetty koeaika toteutuu. Muiden oppiaineiden valintakokeissa, joissa hakija voi hakea useaan hakukohteeseen, on vain 0–3 niin sanottua eriytyvää osiota, joten niissä hakija voi hakea useampaan oppiaineeseen tai hakukohteeseen, vaikka koeaika on rajallinen (3 tuntia). Kielissä näitä eriytyviä koeosioita on jopa 13, koska kielitaidon lähtötaso täytyy voida varmistaa. Mikäli kielten kokeet eivät saa lisäaikaa, hakija pystyy käytännössä hakemaan vain yhteen kieleen kerrallaan – ei useaan kohteeseen yhtä aikaa. SUKOLin kanta on, että koska kielissä eriytyviä koeosioita tarvitaan perustellusta syystä enemmän kuin muilla tieteenaloilla, tämä tulee ottaa huomioon ajallisestikin koejärjestelyissä.
Yhteinen koe (1 h) + yksi eriytyvä koe (1 h) + toinen eriytyvä koe (1 h) olisi malli, joka kannustaisi osallistumaan kahden kielen eriytyvään kokeeseen. Vielä parempi malli olisi, jos aikaa olisi enemmän, jotta useamman kielen kokeen tekeminen on mahdollista ja jotta malli edes kannustaa tekemään muiden kielten kokeita. Keskusteluissa on ehdotettu esimerkiksi 5 tuntia.
Mikäli haluamme pitää huolta kielivarantomme säilymisestä edes jollakin tasolla, tulee ottaa huomioon, että meillä nyt vähemmän opiskellut kielet tarvitsevat erityistukea. Tämän tulee näkyä esimerkiksi aitona mahdollisuutena hakea opiskelemaan kieliä laajemmin.
Valintakoeuudistuksen toteuttamisen ja uudistuksesta etukäteen tiedottamisen AIKATAULU on liian nopea ja sellaisenaan johtaa hyvin kohtuuttomaan ja epäreiluun lopputulokseen monelle jatko-opiskelupaikkaa hakevalle. Uudistus pitäisi toteuttaa samanlaisella aikataululla kuin todistusvalintauudistus, jossa lukiolaisilla on aikaa sopeuttaa opiskeluvalintansa uuden pääsykokeen mukaisesti (tiedotus uudistuksesta useampi vuosi ennen sen voimaantuloa). Keväällä 2025 jatko-opintoihin pyrkii paljon opiskelijoita, jotka ovat valmistuneet esim. lukiosta vuosien 2022-2024 aikana, ja jotka eivät käytännössä pysty enää keväällä 2025 vaikuttamaan mitenkään lukio-opintoihinsa. Lisäksi nämä opiskelijat ovat jo tehneet vuosina 2022-2024 valintoja sen suhteen, miten ottavat opintopaikkoja vastaan/miten päättävät yrittää vielä valintakokeen kautta opiskelupaikan saamista ilman mitään tietoa tästä tulevasta uudistuksesta. Tämä viivästys valintojen tekemisessä tai aikaisempiin pääsykokeisiin osallistumisessa ei ole oma valinta monessa tapauksessa; esim. vuoden mittainen varusmiespalvelus (pakollinen, ei juurikaan mahdollisuutta itse vaikuttaa palveluksen alkamisaikaan tai kestoon) sekoittaa tehokkaasti miespuolisten hakijoiden suunnitelmat yo-kirjoituksia seuraavien muutaman vuoden aikana. Tämän johdosta mahdollisen pääsykoeuudistuksen tulisi tulla voimaan aikaisintaan keväällä 2026 (samanaikaisesti todistusvalintauudistuksen kanssa) ja siten, että tulevasta uudistuksesta tiedotetaan selkeästi ennen kevään 2024 yhteisvalintaa.
Oulun yliopiston kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksikkö, englannin oppiaine esittää näkökohdan, jota ei tietääksemme ole vielä otettu esiin valintakokeiden uudistamista käsittelevissä valtakunnallisissa webinaareissa: yhteiset suomenkieliset osiot, joita on tässä ehdotuksessa nyt kaksi, asettavat muut kuin suomenkieliset englantia pääaineena opiskelemaan hakevat henkilöt epätasa-arvoiseen asemaan suomenkielisten hakijoiden kanssa. Jos on hakeutumassa opiskelemaan englantia pääaineena, pitäisi joko olla mahdollista vastata myös näihin kahteen ensimmäiseen yhteiseen osioon englanniksi, tai sitten tarvittava suomen kielen kielitaito pitäisi voida osoittaa erikseen, muilla keinoin (kuten tällä hetkellä tehdään; esim. Oulun yliopiston ohjeet: https://www.oulu.fi/fi/hae/nain-haet/yhteishaku/kuka-voi-hakea-yhteishaussa > suomen kielen taidon osoittaminen). Kaikkinensa siis hakijoiden monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon paremmin tässä valintakoeuudistuksessa.
Kokouksessa 16.4. esitettiin, että kahden yhteisen osion sijaan olisi vain yksi, ja se vaikuttaa järkevältä ratkaisulta. Aiemmissa kommenteissa on jo tuotu esiin olennaisia seikkoja, jotka pitää ratkaista:
Yhteisen koeosion ruotsin- ja suomenkieliset versiot eivät voi olla toistensa käännöksiä, vaan ne on laadittava rinnakkain niin, että kielierot otetaan huomioon.
Kokeeseen osallistuu myös hakijoita, joiden ensikieli ei ole suomi tai ruotsi. Kokeen yhteisessä osiossa on siis huolehdittava, että ohjeistus, kysymykset ja materiaalit sekä mahdollinen ennakkomateriaali on sopiva vaaditulle taitotasolle.
Hakukohteiden täytyy voida painottaa osioita eri tavoin.
Jossakin vaiheessa suunnitteluprosessia osio ”Tekstien analysointi- ja tulkintataidot” sisälsi myös kaunokirjallisen tekstin analysointia, ja tämä yksinkertaistaisi kokeen rakennetta.
Språkämnena vid Åbo Akademi godkänner det föreslagna upplägget förutsatt att en viss flexibilitet i upplägget ingår. Alla språkämnen vill inte ta i bruk den språkspecifika delen så den kan inte vara obligatorisk. Den allmänna delen får heller inte bli för lång och omfattande. Provet behöver för sökande vara rimligt och inte för invecklat skapat.
Åbo Akademis språkämnen har vunnit på att ingå i det gemensamma ÅA-urvalsprovet eftersom sökande till språkämnena ofta också sökt till t.ex. kulturämnena eller samhällsvetenskaper vid ÅA och på så sätt har sökande kunnat avlägga ett prov för samtliga utbildningar. På den här punkten innebär reformen en försämring för ÅA:s sökande.
Kielet: yhteisen osion pituus olisi hyvä olla 90 min. Tämä on tarpeeksi siihen, että hakija pystyy osoittamaan analyyttiset taitonsa. Jos yhteinen osio on todella hyvin suunniteltu, niin mahdollisesti ei tarvitsisi suomen omaa eriytyvää osiota. Tämä mahdollistaisi sen, että suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajan tutkinto-ohjelmaan hakevilla olisi aikaa tehdä kirjallisuuden eriytyvän osion lisäksi myös 1–2 kielen eriytyvä osio.
Kirjallisuus: yhteinen osio kielten kanssa voisi olla vain 60 min. Se voisi olla kielitietoisuuden ja tekstianalyysin yhdistävä yksi tehtävä. Näin myös lyhyempi aika olisi perusteltu. Yhteinen osio voi olla kokonaan konetarkistettava (vaikea kuvitella, että muu onnistuisi).
Helsingin yliopisto katsoo, että kokeen yhteisen osion tulee olla riittävän vaativa, erotteleva ja kaikkien hakukohteiden kannalta relevantti, jotta se toimii sellaisenaan hyvänä valintakokeena niille hakukohteille, joille ei ole välttämätöntä käyttää eriytyvää osiota. Tämän osan pituuden tulisi olla noin 2 tuntia kuitenkin siten, ettei kokeen kokonaispituus ylitä neljää tuntia. Yhteisen osan kielitaitovaatimuksen suomen ja ruotsin kielessä tulisi vastata hakukohteiden virallisten kielitaitovaatimusten tasoa B2. Yhteisen koeosion ruotsin- ja suomenkieliset versiot eivät voi olla toistensa käännöksiä, vaan ne on laadittava rinnakkain niin, että kielierot otetaan huomioon. Kokeen yhteinen osio voisi koostua monivalintatehtävistä. Kokeen I ei tule olla samana päivänä kuin kokeen H mahdollisten päällekkäishakijoiden vuoksi. Helsingin yliopisto katsoo, että kokeen I yksityiskohdat (esim. eriytyvien osioiden määrä ja kesto) vaikuttavat pitkälti kokeen lopputulokseen, ja näistä yksityiskohdista on vielä paljon epäselvyyksiä. Valtakunnallisen kehittämishankkeen tulisi tukea kyseisen kokeen kehittämistä erityisen tarmokkaasti.
Yhteinen osio, sen toteutustapa (monivalinta/essee/molempia) ja käytännön tekninen toteutus ovat niin keskeneräisessä vaiheessa, että hakukohteiden, hakijoiden ja kokeen laadun kannalta järkevintä on lykätä kokeen käyttöönottoa vuoteen 2026. Uskon, että monissa muissakin kokeissa, joissa monivalintaa tai yhteistä koetta eri alojen välillä käytetään ensimmäistä kertaa, on sama tarve. Samalla lykkääminen auttaisi myös vähentämään ensimmäisen kokeen haavoittuvuutta, jos koe otettaisiin riittävän testaamisen jälkeen asteittain käyttöön.
Mitä mahtaa tarkoittaa monilukutaito, joka on kasvatustieteen alaa? Millä valintakokeen laatijat ja tarkastajat pystyvät arvioimaan tämän toteutumista, kun se ei kuulu kokeen aloille? On vaikea ajatella, millainen monivalintatehtävä kykenisi mittaamaan valintakokeen aloilla vaadittavaa kielellistä, kirjoitustaidon ja tulkintataitojen osaamista.
On hyvä, että kokeeseen on saatu tekstien analysointi- ja tulkintataitoja koskeva yhteinen osio. Näitä taitoja voidaan kuitenkin testata parhaiten esseetehtävillä, sillä tulkinnassa ei ole kyse oikean vastauksen etsimisestä. Jo nykyään esimerkiksi valintakokeissa ja ylioppilaskokeiden reaaleissa sekä äidinkielen ja kirjallisuuden kokeessa kyetään määriteltyjen arviointikriteerien perusteella luotettavasti, joten arvioinnin ei pitäisi olla esseevastausten tiellä.
Alojen kesken sinänsä voidaan muodostaa yhteinen osio, mutta olisi hyvä tietää, mitä taitoja yhteisellä osiolla testataan ja että ne kumpuaisivat alojen yhteisistä piirteistä (tekstit, kielelliset piirteet ja eri rekisterit ja tyylit osana ihmisten välistä toimintaa ja kulttuuria), eikä sattumanvaraisista ja tutkimukselle vieraista ilmiöistä, joita kielitietoisuus ja monilukutaito nähdäkseni ovat.
Koska hakukohteina on paljon eri kieliä ja yleiseen ja kotimaiseen jakautuva kirjallisuustiede, olisi hyvä, että yhteinen osio ei vaadi sellaista kielitaitoa, joka karkottaa hakijoita. Kielitaito on sinänsä tarpeellinen ja liian vähälle arvolle jäävä taito, mutta esimerkiksi Helsingin yliopistossa on tässä taannoin mokattu.
Tietysti ongelma ratkeaa sillä, jos valintakokeessa ei ole etukäteismateriaalia. Toisaalta sen puute heikentää hakijoiden tietoa oppialoista, sillä esimerkiksi kirjallisuustieteellä ei ole lukion oppiaineissa selkeää vastinetta (vrt. reaalit). Äidinkielessä ja kirjallisuudessa jälkimmäisen osuus on kapea ja tieteenalan tuntemus ja välitys monin paikoin vanhentunutta.