Tavoitteet ovat hyvät, mutta sen saavuttamiseksi nyt tehdyt toimenpiteet eivät edesauta tavoitteiden saavuttamista

Huonokuntoisten, esim. homevaurioisten ja esteellisten tilojen käytöstä poistaminen. Harkittu uudisrakentaminen, jossa tulee varmistaa esteettömyys ja julkisen liikenteen & taksipalveluiden toimivuus että niihin pääsee.

Siuntioon on jätetty terveysasema. Se on hyvä asia.

Ehkä jossakin aukioloajat pitenevät.

Vahvuuksia ei ole juurikaan ole. Esitys etsii talouteen ja hoitajapulaan ratkaisuja vanhalla mantralla palveluiden tiivistämisestä. Palveluiden tiivistäminen ja suurien yksiköiden perustaminen on harvoin hyvä ratkaisu. Esitys ei ole kokonaistaloutta säästävä eikä hoitajapulaa ratkaiseva, vaan seuraukset lienevät ennemminkin päinvastaiset. Laajentuvien/pidentyvien aukioloaikojen toki voi odottaa tuovan toisaalla hyviä tuloksia, mutta hyöty siirtyy vain osalle joukosta.

Tahtotila muutokseen on tullut pakon kautta ja tuloksesta ei voi olla varma. Luettuani esitysluonnoksen ja oltuani kuuntelemassa mitä vanhustenhoivassa tulee tapahtumaan, vahvuuksia oli vaikea löytää. Painotus digitaalisiin palveluihin ei ole nopea apu, väki on koulutettava sujuvaan käyttöön.

Hyvinvointialueiden on hyvä tunnistaa alueensa palvelutuotantoresurssi kokonaisuutena, jossa on erilaisia toimijoita erilaisine vahvuuksineen. Kaikki palveluntuottajat – hyvinvointialueen oma, yritykset ja järjestöt – kannattaa asettaa samalle viivalle ja pyrkiä hyödyntämään niiden tarjoama potentiaali täysimääräisesti. Länsi-Uudenmaan palvelujen verkoston kehittämisen suunnitelmassa erinomaista on, että siinä todetaan useissa kohdin nojauduttavan monituottajamalliin.

Esimerkiksi asumispalvelujen osalta todetaan, että alue tekee tiivistä yhteistyötä yksityisten palveluntuottajien kanssa ja perustason palvelujen kohdalla, että palveluita järjestetään monituottajamalliin tukeutuen. Epäselväksi kuitenkin jää, miten vuoropuhelu konkreettisesti toteutuu. Alueelle ei tiettävästi ole suunniteltu säännöllistä, monitahoista ja strategista vuoropuhelua yksityisten palveluntuottajien kanssa. Tämä olisi tarpeen.

Perustason palvelujen osalta mainitaan myös, että alue etsii aktiivisesti uusia tapoja järjestää lähipalveluita kuntakeskusten ulkopuolelle. Yksityisillä palveluntuottajilla on todennäköisesti ratkaisuehdotuksia myös tähän kysymykseen. Tiivis ja aktiivinen vuoropuhelu hyvinvointialueen ja yksityisten toimijoiden välillä on juuri siksi erittäin tärkeää.

Kyetäkseen päättämään parhaasta tavasta tuottaa palvelut kullakin palvelualalla, hyvinvointialueen on tunnettava tarkasti ja yksikkökohtaisesti vertailukelpoisesti eri palvelutuotantotapojen kustannukset. Ikääntyneiden palvelutuotannon yksikkökustannuksista suunnitelmassa todetaan onnistumisen edellytyksenä olevan, että ikääntyneiden palvelutuotannon yksikkökustannukset (asumisvuorokauden hinta) ovat samalla tasolla kuin ostopalvelutuotannon yksikkökustannukset vuoteen 2026 mennessä. On erinomaista, että alue haluaa paitsi selvittää yksikkökohtaiset kustannukset, myös käyttää niitä kustannustehokkuuden lisäämiseksi. Toivottavaa on, että LUVN selvittää yksikkökohtaiset kustannukset myös muilta palvelualoilta kuin ikääntyneiden palveluasumisesta.

Vaikea nähdä vahvuuksia pienempien paikkakuntien, kuten esim. Siuntio, Karjaa ja Inkoo, osalta. Puhutaan palvelujen kehittämisestä, vaikka käytännössähän on kyse palvelujen karsimisesta ja keskittämisestä isoihin keskuksiin kuten Espoo.

Esityksenne perustuu virheellisiin olettamuksiin ja oletettuun tilastotieteeseen, ei käytännön faktaan ainakaan maaseudun näkökannalta katsottuna -> Karjalohja Sammatti akselilla. Tämän nojalla, en löytänyt esityksestänne mitään vahvuuksia.

Palvelut paranee valitettavasti vain Espoossa. Lohjalla keskustan aukiolojen pidennys ei auta kun karjalohjan ja sammatin ym pikkupaikkojen jotka suljetaan asiakkaat menee sinne. Pusulaan esim ei pääse kulkemaan.