Tulisiko laadullinen aineisto olla kuitenkin mukana saaristoisen kunnan määrittämisessä? Tähän haluan vastata että myös tuotetuit palvelut saaristossa tulisi huomioida pisteytyksessä. Asukkaille on valtavan iso ero tuotetaanko esim koulu-ja päiväkotipalvelut saaristossa vai pitkän matkan päässä mantereella. Vaivautuuko kunta järjestämään joukkoliikennettä, kirjastopalveluita yms.
Miten saaristotypologian saaristoluokkia ja niillä asuvia asukkaita tulee painottaa saaristoisen kunnan määrittelyssä ja saaristoisuusindeksin laskennassa? Näissä tulisi painottaa selkeästi ulko-ja välisaaristoa joiden palvelujen tuottamisesta oikeasti syntyy selkeitä kustannuksia.
Kun mietitään muiden kuin vakituisesti kirjoilla olevien asukkaiden huomioimista laskentaperuste tulee olemaan haastava. Tuleeko laskea kiinteistöt (monella paikkakunnalla tyhjiä/myytäviä) tai asukkaat (kuinka monta henkilöä/kiinteistö, montako vuorokautta ollaan paikalla? mm.) Tähän ei ole helppoa vastausta.
Rajaus pitäisi otta huomioon alueen asuttavuuden ja näin ollen myös kansalaisista tullutta faktaa joka on lähempänä alueen asukkaita. Näin ollen aktiiviset kunnat ja asukkaita palkittaisiin. Tärkeintä on että saaristo pysyy elinvoimaisena ja jos heille jaetaan tukia niin ne kohdistuu oikein, eli asukkaita tukeviin toimintoihin eikä konsulttipalkkioihin.
En hel del öar har gjort eller håller på att göra bobarhetsanalyser som på gräsrotsnivå ger en överblick över öarna som samhällen. Dessa kunde användas som statistik då indexen beräknas.
Fritidsbosatta bor mer och mer permanent på stugan, som idag oftast är utrustad lika långt som vilket året runt hus som helst, som igen beror på stadens byggnads bestämmelser. Så ta dem alla gånger i beaktande. Stöd företagare och föreningar som upprätthåller servicen på orterna och våga satsa så folk verkligen vill bo i skärgården.
Tulisi paremmin avata se, mitä lailla, ja lain muutoksella tavoitellaan. Saaristokunta ja saaristo-osakunta nimitykset ovat toimivat. Saaristoisuus sanana kuvaa todennäköisesti huonosti lain tavoitteita.
Pelkkä saaristoisuus ei välttämättä ole paras mittari kuvaamaan vesistöjen aiheuttamia haasteita. Esimerkiksi Savonlinnasta löytyy paikkoja, jotka ovat "mantereella", mutta vesistön takia matka kuntakeskukseen tietä pitkin on 80 km ja vesistön yli 20 km. Saaristoisuuden lisäksi pitää huomioida tosiasialliset etäisyydet ja sen aiheuttamat tarpeet järjestää palveluja myös pitkien etäisyyksien päähän, ei pelkästään vailla kiinteää tieyhteyttä oleviin paikkoihin.
Sulkavan kunta tuottaa vahvasti palveluita Savonlinnan saariston osiin, jotka tosi kaukana Savonlinnasta. Jos Sulkavan rahoitusta harkitaan heikennettävän, emme pysty pitämään kaikkia peruspalvelurakenteita pystyssä ilman näitä varoja. Asiat eivät ole yksiviivaisia.
Saaristoisuus lisää epätasa-arvoa palveluiden ja infran osalta. Saarustolaisuus ei saa olla peruste esim. valokuituverkkojen puuttumiselle. Saaristoisuus lisää haasteita myös esim. kuljetusten osalta vaikka olisikin niin, että lossi on korvattu sillalla. Näitä asioita on syytä tarkastella riittävässä laajuudessa ja ne tulee huomioida lain uudistamistyössä.
Saaristokunnille ohjattua valtionosuutta itäisi oikeasti käyttää niihin menoihin, joita saaristoisuus aiheuttaa. kehittämiseen varaa täytyy varata myös. Saaristoisen Suomen ainutlaatuisuuden ymmärtäminen on tärkeää. Elämisen edellytykset saaristossa täytyy turvata, tai muuten saaristo ei houkuttele jäämään.
Tulisi huomioida palvelut, joita esim. Sulkavan kunta tuottaa Savonlinnan ja Puumalan saaristonasukkaille. Veden rikkomalla seudulla kiertämisen aiheuttamat ongelmat ovat yhtälailla merkittäviä kuin veden ylityksen aiheuttamat haasteet.