Moniammattillinen yhteistyö, kun päihderiippuvuus jo olemassa. Sote on yhdistetty, mutta todellisuudessa molemmat kulkevat eri latuja. Sosiaalityö ja terveydenhuolto. Toimintatapa pitää uudistaa, päihdepotilailla tulee olla omalääkäri.

Ehkäisevän päihdetyön materiaalit eri ikäryhmille ja eri ammattiryhmien käyttöön sekä nuorisotoimessa että sote-alalla. Varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen vahvistaminen ja stigman vähentäminen. Omaisten huomioiminen (niin lapset kuin vanhemmat ja sisaruksetkin eri ikäryhmissä)

Ammattilaisilla pitää olla riittävä ammattitaito erottaa ongelmallinen käyttö/pelaaminen sellaisesta toiminnasta, joka ei aiheuta ongelmia/hoidon tarvetta.

Olisi todella aika nostaa toipumiskeskeinen päihderiippuvuuden hoito koko Suomen päihdehoidon veturiksi. Kliininen, kohtaamaton, välitilan päihdehuolto on myrkkyä koko päihdehoidon uskottavvudelle.

Ylisukupolvisuus ja se että yhteiskunnan ongelmista tehdään yksilön ongelmia.

Päihdetyössä on osattava tunnistaa tuen tarpeet myös suoran käytön ulkopuolelta. Työtä on lisättävä eri viranomaistahojen välillä, jotta haavoittuvimmissa asemissa oleville ihmisille osattaisiin tarjota tukea. Lisäksi tietenkin käyttöhuoneet olisi hyvä laillistaa, mutta se nyt on eduskunnan vastuulla. Mutta elämän kokonaiskuva on muistettava myös päihdetyössä.

Mielenterveyspalvelujen hoitaminen päihdehoidon yhteydessä.

psykososiaalinen tuki lääkehoidon rinnalle ja lääkehoito asteittain pois. Psykososiaalinen tuki, varhainen puuttuminen ja rinnalla kulkeminen päihdeperheissä. Myös kokemusasiantuntijoiden käyttö laajemmassa mittakaavassa.

Taloudellinen pärjääminen terveellisesti

Mielenterveys palveluiden liittäminen päihde- ja riippuvuus palveluihin. Nämä kun kulkevat käsi kädessä.