Mikä on omistajan tahtotila? Mikä on Missio, Visio ja Strategiat?
1. Omistajan tahtotila: Puhdas vesi, maa ja ilma 1000 vuoden päästä eli 3100 – vain muutama sukupolvi eteenpäin - kasvit elävät pitkään, tavoitteet asetettava luonnon ehdoilla.
2. Omistaja on Suomen kansa
3. Missio: Suomen luonnon harmonia: maan mineraalien, kasvien, eläinten, ihmisten, merien, järvien, vesien ja ilman tasapaino ja puhtaus
4. Visio: luonnon ennallistaminen ja monimuotoisuus, kierrätyksen maailmanmestari, ihmi-nen osa luontoa ja kunnioittaa luonnon hyvinvointia.
5. Strategiat: 30 vuoden välein tarkistetaan, toteutus sukupolvittain, pitkäjänteiset koko kan-saa yhdistävät toteutuskeinot pohjautuvat tutkittuun tietoon. Demokraattisessa oikeusvaltiossa valmistelu parlamentaarisesti kootuissa komiteoissa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
1. Sanaa ”kestävyys ” toistetaan sen sijaan että kirjoitettaisiin auki mitä se tarkoittaa eri osa-alueilla. Luonnon kannalta kestävyys on eri asia kuin materiaalihuollon kestävyys. Mitä tarkoitetaan sanalla kestävyys?
2. Mitä tarkoitetaan ”kiertotalouden osaamisella edistämme vastuullista mineraalitaloutta ”? Miten kiertotalous määritellään?
3. Mittarit kestävyydelle ja kiertotaloudelle olisi selkeästi kirjattava strategiaan.
4. Ekologista kestävyyttä täytyy turvata nykyistä paremmin. Ympäristölupahakemuksien perusteelliseen läpikäymiseen tulee suunnata enemmän resursseja.
5. Visioon kirjattu ympäristöön liittyvien kestävyysratkaisujen "kehittäminen" tuntuu ko-rupuheelta, kun ihan perustoiminnoissakin on Suomessa paljon petrattavaa. Esim. Hannukaisen kaivoksen ympäristölupahakemukset ja ELY:n resurssipuute.
6. Ympäristövaikutusten arviointia olisi syytä tarkentaa ja objektiivisuutta lisätä. Kaivos ei saa aiheuttaa ympäristövahinkoja ja suojelualueet sekä niiden lähiympäristö tulee jättää kaivostoiminnan ulkopuolelle.
7. Koneelliseen malminetsintään täytyy saada ympäristölupa.
8. Sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksia ja aitoa osallistamista on lisättävä.
Komission high-level forumin WS 15 "critical raw materials" -raportissa (05/2024) painotetaan standardoinnin ja varsinkin globaalien ISO-työryhmien standardointityötä. Raportissa todetaan standardien luovan alalle globaalisti tasa-arvoiset toimintaedellytykset ja voivan lisätä prosessien läpinäkyvyyttä koko arvoketjussa. Näin ollen suomalaisten sidosryhmien laaja-alaisen standardointiin osallistumisen mahdollistaminen sekä standardointitietoisuuden kasvattamisen tulisi olla osana mineraalistrategiaa, jos tavoitteena on saavuttaa mineraalistrategian missio.
Suomen suunta on aivan väärä. Tarvitaan täyskäännös. Suomen puhdas luonto ja pohjavedet sekä elinkelpoinen ilmasto, tuhannet järvet ja kauniit maisemat ovat Suomen parhain kilpailuetu ja elinvoiman sekä hyvinvoinnin lähde. Niitä tulee vaalia ja jättää perinnöksi tuleville sukupolville. Nyt niitä ollaan tuhoamassa kiihtyvällä tahdilla tuuli- ja aurinkovoima- sekä kaivosteollisuuden vuoksi. Ne syövät muun elinvoiman ja elinehdot alueilla. Metsät kaadetaan, maita myllätään ja korvataan teräsbetoniperustuksilla. Kaivaminen ja ikuisesti luontoon jätettävät perustukset ja päästöt tuhoavat aikaa myöten pohjavedet. Metsät ja pellot päällystyvät mikromuovilla, öljyroiskeilla ja muilla päästöillä. Ruokahuolto vaarantuu, kun viljelyalaa vuokrataan teollisuuden maa-alaksi helpomman rahan perässä. Lainsäädäntö on erittäin heikko ja hajanainen, joten kansainväliset yhtiöt surutta tekevät bisnestä liiketaloudellisin periaattein. Prosesseissa Suomen luonnon ympäristönäkökulmat jäävät toiseksi, kun lainsäädäntöämme on viime aikoina jopa löyhennetty vihreän siirtymän ja sen yleisen edun varjolla. Suomea ei tule alistaa tuuli- ja aurinkoteollisuuden lisäksi myös kaivosteollisuusalueeksi. Suomen etu olisi panostaa kulutuksen vähentämiseen ja kiertotalouden edistämiseen sen sijaan, että edistetään uusien luonnonvarojen kaivamista Suomen puhtaasta luonnosta. Elinvoiman suunta tulee kääntää muihin kuin luontoamme tuhoavan teollisuuden edistämiseen. Suomessa on sellaista, mitä muualla maailmassa ei enää ole: puhdas monimuotoinen luonto, puhdasta vettä, kauniita maisemia, vaihteleva elinkelpoinen ilmasto, valoa ja pimeyttä, pesivät linnut, jotka tulevat tänne maailman ääristä perustamaan perheen. Älkää tuhotko näitä! Kun mineraalit ovat loppumassa ja elinolot uhkaavasti heikkenevät eri puolilla maapalloa, Suomen kannattaisi panostaa olemaan kiertotalouden ja luonnonsuojelun mallimaa, jossa ihmiset ja eläimet voivat hyvin ja luontoa kunnioitetaan antamatta sitä teollisuuden käyttöön. Teollisuusyritysten ei pitäisi olla mukana laatimassa visioita, koska riskinä on, että työtä ohjaavat silloin liiketaloudelliset periaatteet.
Termit kestävä ja vastuullinen vaativat tarkentamista. Visiossa Suomen tulee näyttää todellista edelläkävijyyttä, joka vastaa ihmiskuntaa haastaviin megatrendeihin, esimerkiksi: "Suomi on kiertotalouden globaali edelläkävijä, kumppani ja kehittäjä. Suomi vähentää neitseellisten mineraalien käyttöä maailmanlaajuisesti, turvaten kuitenkin strategisesti tärkeiden mineraalien saatavuuden niin, että se ei ole ristiriidassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa."
Kestävä ja vastuullinen ei kyllä kuvaa nykyistä tapaa. Pohja- ja pintavesiä saa saastuttaa aivan luvan kanssapuhtauden takaamista. Pohjarakenteille sitova ohjeistus, tiiviit pohjarakenteet, ei suotavat eli vuotavat kuten nyt ja tulevaisuudessa suunnitellaan tehtävän. Valvontaa ei nykyisellään ole kuin korkeintaan omavalvontana ja jos jotain ylityksiä tapahtuu ei juuri mitään pidetä merkittävänä ja vastuuseen ei jouduta.
Visio "Suomi on mineraalien kestävän ja vastuullisen hyödyntämisen globaali edelläkävijä, kumppani ja kehittäjä" on epärealistinen eikä sillä ole pohjaa kun kaivosteollisuus sekä suomalaisen akkuarvoketjun toimijat vastustavat ISO:n tutkimustietoon perustuvaa mineraalituotannon kestävyysstandardisointia. Olemassa oleviin teollisuusstandardeihin nojaaminen ei ole globaalia edelläkävijyyttä. SFS:n METSTA:n kautta tehdyn kansallisen vaikuttamisen on oltava kansallisen edun mukaista ja linjassa mineraalistrategian kanssa.
Mielestäni visio on hyvä, mutta realistisuudesta en tiedä. Nykyisillä taloudellisilla panostuksilla malminetsintään, olemassa olevien materiaalivirtojen uusiohyödyntämiseen tai luvitukseen ei visiota tulla saavuttamaan. Esimerkiksi juuri julkaistut leikkaukset Tukesin henkilöstöön tulevat taas pidentämään luvitusprosessia, eivätkä projektit pääse etenemään tehokkaasti. Tämänkaltaiset leikkaukset eivät myöskään mahdollista EU:n kriittisten raaka-aineiden säädöksen tavoitteita (Critical Raw Materials Act, CRMA), eivätkä ole linjassa sen vaatimusten kanssa.
Missioon kannattaa lisätä myös ympäristötavoitteiden toteuttaminen.