Tuotteiden ryhmittely on hyvä.

Terveellisinä pidettynä jopa sydänmerkki-tuotteita, joissa on kuitenkin huomattavasti sokeria (esim. murot, myslit ja välipalapatukat) tulisi tarkastella. Energiajuomien mainostamista tulisi rajoittaa tai jopa kieltää ja sokerilimppareiden mainostusta tulisi tarkastella.

Millä perusteella nämä viisi tuoteryhmää on valikoitunut, ja esimerkiksi mehut ovat jääneet ulkopuolelle? Tuoteryhmiä asetetaan epätasa-arvoiseen asemaan, kun toisten tuoteryhmien tuotteiden markkinointi kielletään ohjeistuksessa ravintosisällöstä riippumatta. Aina tulisi olla mahdollisuus parantaa ravintoainekoostumusta ja tehdä ns. parempi valinta jokaisessa tuoteryhmässä.
Alkoholijuomien ja makeisten markkinointia alaikäisille ei voida arvioida saman mittapuun mukaan.

Mikäli ohjeistusta lapsille kohdistetusta markkinoinnista edistetään, tulisi ravitsemuslaatukriteereinä käyttää voimassa olevia Sydänmerkki-kriteerejä. Sydänmerkki-kriteerien periaate tarjota omassa kategoriassa parempi vaihtoehto antaa realistisen mahdollisuuden tuotteiden ravitsemuslaadun parantamiseen.

Makeutusaineiden osalta ohjeistus on erikoista. Miksi makeutusaineet yleensä nähdään epäterveellisinä? Kaikkien elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen makeutusaineiden turvallisuus on EU:ssa asianmukaisesti tutkittu ja sen mukaan kullekin on asetettu oma turvallinen saantirajansa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) julkaisi esimerkiksi vuonna 2013 viimeisimmän aspartaamin täydellisen riskiarvion, joka perustui laajaan tutkimustietoon. Sen mukaan aspartaami ja sen hajoamistuotteet elimistössä ovat turvallisia, myös lapsilla ja raskaana olevilla.

Jäätelöt, sorbetit ja mehujäät
- Luonnoksen sivulla 3 todetaan, että ”…[tällaisen] tuoteryhmän sisällä on hankala löytää selkeästi terveellisempää vaihtoehtoa.” Sydänmerkkijärjestelmästä löytyy kriteerit myös tähän tuoteryhmään. Sydänmerkki osoittaa, että kyseinen tuote on ravintoarvoiltaan parempi valinta. Epäterveellisen elintarvikkeen ja Sydänmerkin kriteerit eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Mehut, virvoitusjuomat pullovedet ja muut juomat:
- Ohjeistuksessa katsotaan käytännössä kaikki maustetut juomat epäterveellisiksi, vaikka ravitsemussuosituksissa mainitaan, että yhden hedelmäannoksen päivässä voi korvata täysmehulla. Tässä on ristiriita ravitsemussuosituksien kanssa. Kuinka terveellistä lasten on juoda kofeiinipitoista mustaa kahvia, mitä luonnoksen perusteella on soveliasta mainostaa lapsille? Onko todella niin, että kaikki maustetut juomat ovat lapsille epäterveellisiä. Ohjeistus menee liian pitkälle tässä tulkinnassa.

Jogurtti, vanukkaat ja niiden kaltaiset maito- tai kasvipohjaiset tuotteet
- Välipalatuotteita ja ruoanvalmistustuotteita ei tulisi luokitella samaan kategoriaan. Sydänmerkkijärjestelmässä on jo olemassa omat kriteerit ruoanvalmistustuotteille (rasvapitoisuus < 7 %), ja nämä tuotteet tulisi käsitellä omana erillisenä ryhmänään. Käytännössä mikään maito- tai kasvipohjainen ruoanvalmistustuote ei täytä välipalatuotteille asetettuja kriteerejä. Esimerkiksi kermaviilin matalin rasvapitoisuus on 6 %, ja samalla rasvapitoisuudella on saatavilla myös kermaviilipohjaisia valmiita dippikastikkeita.
- Onko perusteltua pitää kermaviilipohjaista dippiä epäterveellisenä, vaikka sitä ei syödä sellaisenaan? Kermaviili toimii dippinä ja on suosittu erityisesti nuorten keskuudessa. Dippiä voidaan käyttää myös vihannesten kanssa ja se kannustaa vihannesten syömiseen, mikä edistää terveellisiä ruokailutottumuksia. Tällaisessa käytössä kermaviilidipin vaikutus on selvästi myönteinen.

Monet terveellisiksi katsotut tuotteet voidaan myös katsoa epäterveellisiksi. Mehut, hunaja, jne. Mielestäni raja arvot ovat liian tiukat.

Pyydämme kiinnittämään epäterveellisten elintarvikkeiden määrittelyssä huomiota ristiriitaisuuksia elintarvikelainsäädännön, ravitsemussuositusten sekä Sydänmerkkijärjestelmän kanssa.

Mielestämme elintarvikkeita ei tulisi jakaa terveellisiin ja epäterveellisiin. Tällainen lähestymistapa voi johtaa siihen, että suuri osa elintarvikkeista leimataan epäterveellisiksi, vaikka todellisuudessa niiden vaikutus terveyteen riippuu usein käyttötilanteesta ja -määrästä. On vaarana että nuoret, jotka usein ovat epävarmoja kehostaan ja ruokailutottumuksistaan, saattavat tulkita ohjeistusta virheellisesti ja tehdä johtopäätöksiä, että esimerkiksi alkoholi, mehu ja tavallinen jogurtti olisivat terveydelle yhtä haitallisia. Tämä voisi johtaa vääristyneisiin käsityksiin terveellisestä ruokavaliosta ja pahimmillaan vahingoittaa nuorten terveyttä ja ruokasuhdetta.

Voisiko terveellisten ja epäterveellisten elintarvikkeiden väliin tunnistaa kolmannen luokan, jossa ovat elintarvikkeet, joiden nauttiminen ei erityisesti edistä terveyttä, mutta ei myöskään ole terveydelle haitallista. Tämä tukisi realistista ja joustavaa suhtautumista ruokavalintoihin.

Kaikkien elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen makeutusaineiden turvallisuus on EU:ssa asianmukaisesti tutkittu ja sen mukaan kullekin on asetettu oma turvallinen saantirajansa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) julkaisi esimerkiksi vuonna 2013 viimeisimmän aspartaamin täydellisen riskiarvion, joka perustui laajaan tutkimustietoon. Sen mukaan aspartaami ja sen hajoamistuotteet elimistössä ovat turvallisia, myös lapsilla ja raskaana olevilla.

Jäätelöt, sorbetit ja mehujäät: Luonnoksen sivulla 3 todetaan, että ”…[tällaisen] tuoteryhmän sisällä on hankala löytää selkeästi terveellisempää vaihtoehtoa.” Sydänmerkkijärjestelmästä löytyy kriteerit myös tähän tuoteryhmään. Sydänmerkki osoittaa, että kyseinen tuote on ravintoarvoiltaan parempi valinta. Mielestämme epäterveellisen elintarvikkeen ja Sydänmerkin kriteerit eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Mehut, virvoitusjuomat pullovedet ja muut juomat: Käytännössä kaikki maustetut juomat katsotaan epäterveellisiksi, vaikka ravitsemussuosituksissa mainitaan, että yhden hedelmäannoksen päivässä voi korvata täysmehulla. Kuinka terveellistä lasten on juoda kofeiinipitoista mustaa kahvia, mitä luonnoksen perusteella on soveliasta mainostaa lapsille?

Jogurtti, vanukkaat ja niiden kaltaiset maito- tai kasvipohjaiset tuotteet: Välipalatuotteita ja ruoanvalmistustuotteita ei tulisi luokitella samaan kategoriaan. Sydänmerkkijärjestelmässä on jo olemassa omat kriteerit ruoanvalmistustuotteille (rasvapitoisuus < 7 %), ja nämä tuotteet tulisi käsitellä omana erillisenä ryhmänään. Käytännössä mikään maito- tai kasvipohjainen ruoanvalmistustuote ei täytä välipalatuotteille asetettuja kriteerejä. Esimerkiksi kermaviilin matalin rasvapitoisuus on 6 %, ja samalla rasvapitoisuudella on saatavilla myös kermaviilipohjaisia valmiita dippikastikkeita.

Onko perusteltua pitää kermaviilipohjaista dippiä epäterveellisenä, vaikka sitä ei syödä sellaisenaan? Kermaviili toimii dippinä erityisesti nuorten keskuudessa ja kannustaa vihannesten syömiseen, mikä edistää terveellisiä ruokailutottumuksia. Tällaisessa käytössä kermaviilidipin vaikutus on selvästi myönteinen. Ymmärrämme, että ohjeistuksen ensisijainen tarkoitus on ohjata yritysten markkinointia.

Sanaa "naposteltava" käytetään yleisesti markkinoinnissa myös terveellisistä elintarvikkeista esim. miniporkkanoista sekä omenalohkoista ja siksi se luokittelukriteerinä on hämäävä ja sulkee pois myös terveellisten elintarvikkeiden mainostamisen lapsille, joka voisi edistää siirtymistä terveellisimpiin elintarvikkeisiin.

Olisi selkeämpää, jos nämä kriteerien raja-arvot olisi samat kuin Sydänmerkillä. Sydänmerkillä on tuoteryhmäkohtaiset raja-arvot ja olisi selkeämpää, jos ohjeistuksen raja-arvot olisi samat. Epäterveellisen elintarvikkeen määrittelykriteerit tuoteryhmineen pitäisi olla yhtenevät Sydänmerkkikriteerien kanssa.

Tuoteryhmäjaottelu on epätarkka, tuoteryhmiä eriarvoistava ja siinä on selkeitä virheitä. Käyttötarkoitukseltaan samankaltaiset tuotteet kuuluvat samaan tuoteryhmään-periaate ei perustu kuin työryhmän näkemyksiin. Lainsäädännölliset ja täsmäytetyt ryhmät ovat puutteelliset. Näihin tulee tehdä ehdottomasti tarkennuksia.
Tuoteryhmä 6 tarvitsee ehdottomasti tarkennukset. Eri tuoteryhmät menevät tässä sekaisin. 100 % täysmehua ei voi rinnastaa virvoitusjuomiin.
Tuoteryhmässä 21. mainitaan, että smoothiet eivät kuulu tähän. Smoothieita on markkinoilla, joilla Sydänmerkki-kriiteerit täyttyvät. • Smoothiet, joilla sydänmerkki? Sydänmerkin piti rajata tuotteet terveelliseksi… Kaikki smoothiet nyt luokiteltu epäterveellisiksi. Edelleen tässäkin kohdassa on virheellisesti mainittu useita eri asioita. Seuraava tekstiosuus tulee ehdottomasti korjata: "Tuoteryhmä ei sisällä: Smoothiet, joissa raakaaineena on mehua tai mehutiivistettä (kuuluvat tuoteryhmään ”Mehut, virvoitusjuomat, pullovedet ja muut juomat”), sitruunamehun ja -mehutiivisteen käyttö sallitaan tämän tuoteryhmän tuotteissa eikä sitä lasketa lisätyksi sokeriksi, sillä niitä ei pääsääntöisesti käytetä makeuttamaan tuotetta vaan säilyvyyden parantamiseksi."

Tuoteryhmittely poikkeaa koostumusta ja pakkausmerkintöjä koskevasta viranomaisen ohjeistuksesta:
Joidenkin marja- ja hedelmävalmisteiden nimet ja koostumus on määritelty säädöksissä. Asetusten mukaisista tuotteista on käytettävä säädettyjä nimiä, eikä asetusten mukaisia nimiä saa käyttää muista tuotteista. On mahdollista valmistaa myös muunlaisia, näiden asetusten piiriin kuulumattomia, nestemäisiä marja-, hedelmä- ja kasvisvalmisteita. Niille on annettava sellainen elintarviketta kuvaava nimi, joka ei johda harhaan. Näihin tuotteisiin ei sovelleta mehuasetusten säännöksiä, vaan niitä koskevat ainoastaan yleiset elintarvikemääräykset. Kohta 22. voi siis sisältää huomattavasti enemmän tuotteita kuin nyt ohjeluonnoksessa mainitut. Peräänkuulutetaan siis lainsäädännöllisiä yhteneväisyyksiä eikä sekoittavaa ohjeistusta.

Sokerittoman juoman virallinen määritelmä: < 0,5 g/100 ml. Tässä luonnoksessa 0 g. Ei voi poiketa toisistaan.
Verotus ja sokerittomien tuotteiden käsittely! Miten ryhmittely voi erota muusta valtiovallan ohjeistuksesta?
Periaatteessa vain vesituotteet ovat sallittuja alle 18 vuotiaille, kun makeutusaineiden rajana myös 0 g. Tämä on ristiriidassa sallittujen makeutusaineiden sekä ravitsemusväitteiden (sokeriton) kanssa.
Ohjeistuksessa tulisi huomioida, että esimerkiksi sokerin (lisätty tai vapaa sokeri) osuutta on vähennetty useissa eri tuoteryhmissä. Teollisuus valmistaa kuluttajille tuotteita huomioiden ravitsemussuosituksia, yleisiä trendejä, eri tuoteryhmien sekoittumista jne.

Miksi maitopohjaisissa ja ”niiden kaltaisissa” juomissa hyväksytään < 5 g sokeri! Makeuttamattomissa marja- ja hedelmäjuomissa sokerin rajaksi asetetaan 0 g.

Ylipäätään jako epäterveellisiin ja terveellisiin on kyseenalaista ohjeistuksessa, koska se sekoittaa kuluttajien ymmärtämystä vs. lain vaatimukset.

ICC:n standardit ovat erilaiset kuin tämä ohjeluonnos. Näitä on syytä myös huomioida, koska nyt jo standardia ICC Advertising and Marketing Communications Code It stands for standards 11th Edition 2024 käytetään. Miksi tähän ei ole viittauksia?

Epäterveellisten elintarvikkeiden määritteleminen on vaikea. Ohjeistuksessa on kuitenkin huomioitu WHO:n määritelmä, mikä on hyvä asia. Liitetaulukoissa määrittelyt on esitetty kattavasti.

Ohjeistuksen määrittely epäterveellisistä elintarvikkeista on ongelmallinen ja epärealistinen
On hyvin ristiriitaista, että ensin julkaistaan mittavan tieteellisen työn perusteella kansalliset ravitsemussuositukset, jotka eivät kiellä mitään ja kannustavat tasapainoiseen ruokavalioon. Pian sen jälkeen aiotaan julkaista ohje, jossa määritellään käytännössä lähes kaikki elintarvikkeet epäterveellisiksi. Tällainen luokittelu on omiaan vahingoittamaan erityisesti nuorten tervettä ruokasuhdetta.
Ohjeluonnoksessa epäterveellisten elintarvikkeiden määrittely on jopa WHO:n määrittelyä tiukempaa. Onko tähän joku tutkimuksellinen peruste? Jos on, ei se nouse tässä ohjeistuksessa riittävän hyvin esille. Epäterveellisen elintarvikkeen määritelmän tulee pohjautua harmonisoituun EU:n tasoiseen määritelmään.
”Vastataksemme paremmin suomalaisten ravitsemushaasteisiin muokkasimme ravintoainekriteereitä Sydänmerkin kriteereitä hyödyntäen.” Tässä kirjauksessa kyse on laajemmasta vaikuttamisesta suomalaisten ruokavalioon kuin vain ”epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnista lapsille”.
Sydänmerkki määrittelee elintarvikkeen tuoteryhmässään ravitsemuksellisesti paremmaksi vaihtoehdoksi, ei suinkaan jaa tuotteita epäterveellisiin ja terveellisiin. Tässä ohjeessa Sydänmerkki on kuitenkin valjastettu tekemään tätä jakoa.
Ohjeessa tuoteryhmiä asetetaan epätasa-arvoiseen asemaan, kun toisten tuoteryhmien tuotteiden markkinointi esitetään kiellettäväksi kokonaan, ravintosisällöstä riippumatta.
Miten on tunnistettu ja arvioitu Suomessa, millainen mainonta on kohdistunut lapsiin ja mitkä tuoteryhmät tässä mainonnassa painottuvat? Esimerkiksi lapsiperheiden S-ryhmän ostodatan perusteella tehdyt ostot eivät kerro mitään lapsille mahdollisesti kohdistetusta markkinoinnista.

Miksi makeutusaineet nähdään jokaisessa tuoteryhmässä epäterveellisinä? Kaikkien elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen makeutusaineiden turvallisuus on EU:ssa asianmukaisesti tutkittu ja sen mukaan kullekin on asetettu oma turvallinen saantirajansa. Tässä ohjeessa kyseenalaistetaan näin myös EU:n elintarviketurvallisuusviranomaisten työ ja lainsäädäntö.
Ohjeluonnoksen käytäntöön soveltumattomuus korostuu esimerkiksi siinä, että imeväisten ja pikkulasten tuotteiden, ravintolisien sekä kliinisten ravintovalmisteiden koostumusta, merkintöjä ja markkinointia säädellään jo tarkoin erityislainsäädännöllä. Ohjeistuksen taulukossa mainitaan kohdassa 21. Hedelmä- ja vihannessoseiden kohdalla "mukaan lukien lastenruuat", joka valitettavasti antaa ymmärtää, että lastenruokatuotteet kuuluisivat soveltamisalaan. Lastenruokatuotteille on lainsäädännön määrittelemät koostumusvaatimukset, jonka lisäksi tuotteiden kehityksessä otetaan vahvasti huomioon myös ikätasoiset ravitsemussuositukset ja ravintotarpeet. Esimerkiksi kuidun tarve ei imeväisillä ja pikkulapsilla ole yhtä suuri kuin aikuisilla, joten imeväisille ja pikkulapsille kehitettyjen puurojen kuitupitoisuus ei yllä yli 6 g/100 g. Tämä ei kuitenkaan kohderyhmän huomioiden tee tuotteesta epäterveellistä, päinvastoin. Samoin lastenruokalaatuiset vihannessoseet, jotka sisältävät usein myös kasviöljyä paremman ravintosisällön ja ikätasoisten ravintotarpeiden takaamiseksi. Tämäkään ei tee tuotteista epäterveellisiä. Pikkulapsille sormiruokailuun suunnitellut tuotteet saatetaan rakenteen, koon ja käyttötavan vuoksi tulkita napostelutuotteiksi, jotka kaikki tulkitaan epäterveellisiksi. Lastenruokatuotteiden markkinointi kohdistuu luonnollisesti lasten vanhempiin, jotka hankkivat tuotteita lapsille. Ohjeen mukaan tämä ei kuitenkaan ole sallittua.
Taulukossa 1 mainitut ravintoarvot tulisi täsmentää ja tarkentaa mitä niillä tarkoitetaan, viittaamalla esimerkiksi lainsäädännön määritelmiin (esim. Sokeri vs. sokerit vs. lisätty sokeri). Taulukossa mainitaan myös termi "lisättyä rasvaa", jolle ei ole määritelmää lainsäädännössä eikä tulkintaohjetta Ruokaviraston osalta.
Vain jo joidenkin tuoteryhmien osalta nousseet huomiot, kysymykset ja ristiriitaisuudet (ks. alla) ohjeluonnoksessa esitetyistä epäterveellisen elintarvikkeen kriteereistä osoittavat selkeästi, kuinka monimutkaisesta asiasta määrittelyssä on kysymys sekä kuluttajien että tuotteen valmistajien näkökulmasta. Määrittelyjen tarve, toimivuus ja mielekkyys tulisi ehdottomasti ottaa uudelleen pohdittavaksi.
Yksittäisiä huomioita ja kysymyksiä tuoteryhmätasolla ehdotetuista kriteereistä:
Makeiset, suklaat, sokerituotteet:
a. Kuuluvatko sokerittomatkin vaihtoehdot tähän, jos eivät sisällä ksylitolia? (Esimerkiksi ksylitolituotteita, joko pastilleja, puristeita tai purukumia, suositellaan käytettäväksi säännöllisesti päivittäin useita kertoja aterian jälkeen osana suun terveyden ylläpitoa. Ylipäätään tuotteiden, joista kuluttaja saa todennetusti, tutkitusti terveyshyötyä, ei tule lukeutua epäterveellisten tuoteryhmien alle ns. epäterveellisiksi elintarvikkeiksi, oli kyseessä sitten lapset tai aikuiset. On myös tärkeää huomioida, että sokerittomat makeiset ja purukumit kuuluvat CN-nimikkeen 21069092 alle, eivätkä nimikkeisiin 17 sokeri ja sokerivalmisteet tai 18 kaakao ja kaakaovalmisteet, eli myös se voisi olla kategorisointia määrittävä tekijä. Viittaus täysksylitolituotteeseen on virheellinen -> etuliite ”täys” tulee poistaa, sillä Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolin säännöllistä käyttöä hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi).
b. Kuluttajille suunnattuja sokereita ja siirappeja markkinoidaan valmistusaineina kotileivontaan, -säilöntään ja -kokkaukseen. Monissa perheissä kokataan koko perheen voimin. Ohjeistusluonnoksen pohjalta lapsiin ei saisi kohdistaa markkinointia, jossa perheitä kannustetaan esim. leipomaan tai säilömään marjoja yhdessä tai antamaan nuorille ohjeita/vinkkejä sokerituotteiden oikeanlaisesta käytöstä leivonnassa/säilönnässä. Eikö esim. naistenlehdessä, televisiossa tai täysi-ikäisen vaikuttajan suositussa leivontablogissa saisi olla aiheeseen liittyvää sokerituotteen mainosta, koska myös alle 18-vuotiaat saattavat nähdä sen? Tämän ei pidä olla tarkoitus, sillä päinvastoin, nuoria pitäisi kannustaa kotitaloustaitoihin. Tämä esimerkki kertoo ohjeen ankaruudesta ja sen tulkinnanvaraisuudesta.
Jäätelöt, sorbetit ja mehujäät:
Sydänmerkkijärjestelmästä löytyy kriteerit myös tähän tuoteryhmään. Sydänmerkki osoittaa, että kyseinen tuote on ravintoarvoiltaan parempi valinta.
Alkoholijuomat ja niiden alkoholittomat vastineet:
Alkoholin ja tiettyjen normaalikuluttajalle täysin vaarattomien elintarvikkeiden asettaminen samaan kategoriaan ei ole perusteltua
Mehut, virvoitusjuomat, pullovedet ja muut juomat:
Käytännössä kaikki maustetut juomat katsotaan epäterveellisiksi, vaikka esimerkiksi ravitsemussuosituksissa mainitaan, että yhden hedelmäannoksen päivässä voi korvata täysmehulla. Suuri ristiriita.
Miten määritellään makeutusaineet > 0 g? Tarkoitetaanko vain energiattomia makeutusaineita vai myös polyoleja ja vähemmän energiaa sisältäviä sokerin korvaajia?
Maito, piimä, maitopohjaiset juomat ja niiden kaltaiset kasvijuomat:
=Sydänmerkki, paitsi ettei kokonaisrasvan määrä yli 3 g rajoita markkinointia (Sydänmerkissä yläraja). Kuuluisivatko kaurajuomapohjaiset maustetut juomat tähän ryhmään?
Jogurtti, vanukkaat ja niiden kaltaiset kasvipohjaiset tuotteet:
= Sydänmerkki, paitsi ettei kokonaisrasvan määrä yli 5 g rajoita markkinointia (Sydänmerkissä yläraja)
1 %:n kriteeri rasvalle on erittäin tiukka verrattuna WHO EURO:n ehdottamaan 3 %:n kriteeriin, kun kyseessä on lapsille suunnattu markkinointi. Mahdollisuus ylittää 1 %, jos tyydyttyneen rasvan määrä muodostaa enintään 30 % kokonaisrasvasta, voi olla huolenaihe maitotuotteiden osalta. Maitorasva sisältää luonnostaan noin 2/3 tyydyttynyttä rasvaa, ja tämän suhteen alentaminen merkitsee muiden tyydyttymättömien rasvojen lisäämistä tuotteeseen. Rasvan lisääminen johtaisi korkeampaan energiapitoisuuteen, mitä tulisi välttää ohjeistuksessa, joka pyrkii torjumaan liikalihavuutta. On huomattava, että maitotuotteiden rasva, mukaan lukien sen tyydyttynyt rasva, on pienempi huolenaihe terveydelle verrattuna muihin tyydyttyneisiin rasvoihin
Välipalatuotteita ja ruoanvalmistustuotteita ei tulisi luokitella samaan kategoriaan. Sydänmerkkijärjestelmässä on jo olemassa omat kriteerit ruoanvalmistustuotteille (rasvapitoisuus < 7 %), ja nämä tuotteet tulisi käsitellä omana erillisenä ryhmänään. Käytännössä mikään maito- tai kasvipohjainen ruoanvalmistustuote ei täytä välipalatuotteille asetettuja kriteerejä. Esimerkiksi kermaviilin markkinoilla alhaisin rasvapitoisuus on 6 %, ja samalla rasvapitoisuudella on saatavilla myös kermaviilipohjaisia valmiita dippikastikkeita. Onko perusteltua pitää kermaviilipohjaista dippiä epäterveellisenä, vaikka sitä ei syödä sellaisenaan? Kermaviili toimii dippinä erityisesti nuorten keskuudessa ja kannustaa vihannesten syömiseen, mikä edistää terveellisiä ruokailutottumuksia. Tällaisessa käytössä kermaviilidipin vaikutus on selvästi myönteinen.
Keksit ja leivonnaiset:
Yhdistelmä leivonnaisten ja keksien Sydänmerkkikriteereistä, poikkeukset: - Sydänmerkki-kekseissä sokeri enintään 23 g, Makeutusaineista ei rajoitteita Sydänmerkissä, suolakriteeri leivonnaisten Sydänmerkistä, kekseillä 1 %, Kokonaisrasvakriteeriä ei ole, Sydänmerkissä leivonnaisilla 10 g ja kekseillä 20 g, Kuitukriteeri tuotu mukaan, ei ole Sydänmerkissä
Olisi selkeämpää, jos niissä tuoteryhmissä, joissa on annettu ravintoaineille raja-arvoja, käytettäisiin samoja arvoja kuin Sydänmerkki-kriteereissä. Nyt ainakin kekseillä sokerin ja suolan raja-arvo poikkeaa Sydänmerkki-kriteereistä. Muissa tuotteissa on käytetty samaa suolarajaa kuin Sydänmerkki-kriteereissä, kekseissä raja on pudotettu 0,7 grammaan per 100 g, mikä on kuivatuotteelle tosi tiukka raja. Varsinkin, kun puhutaan tuoteryhmästä, jonka leivonnassa käytetään yleensä leivinjauhetta, josta myös tulee natriumia tuotteeseen. Jos kekseille halutaan tiukempi raja kuin sydänmerkki-kriteereissä eikö olisi perusteltua käyttää samaa rajaa kuin leivissäkin.
Leivät:
= Sydänmerkki lukuun ottamatta kokonaisrasvarajoitusta 5 g/100 g
Näkkileivät ja hapankorput:
= Sydänmerkki lukuun ottamatta kokonaisrasvarajoitusta 5 g/100 g
Aamiaisviljavalmisteet:
=Sydänmerkkikriteerit lukuun ottamatta kokonaisrasvarajoitusta <5 g/100 g
Maustamaton liha, kala ja kananmuna:
Jos tällä tarkoitetaan naturellia lihaa ja kalaa tai kananmunaa, niin niissä ei ole suolaa.
Liha- ja liharuokavalmisteet, kala- ja kalaruokavalmisteet ja niiden kaltaiset kasvipohjaiset tuotteet:
Sydänmerkkikriteerit on otettu lihapihvit ja -pyörykät ryhmästä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei lapsiperheitä voi ohjata käyttämään Sydänmerkillä varustettuja leikkeleitä tai nakkeja. Nämä kuuluvat kuitenkin yleisesti suomalaiseen ruokavalioon, joten olisi toivottavaa, että voisimme ohjata perheet valitsemaan tässäkin kategoriassa sen paremman vaihtoehdon. Nyt yksioikoisesti kaikki muut tuotetyypit ovat käytännössä epäterveelliseksi luokiteltuja.
Valmisruuat ja ravintolaruoka:
Ryhmän 16 ja 17 tuoteryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Miksi on lähdetty siitä, että on laadittu uudenlaisia ryhmittelyjä tuotteille, kun meillä on jo nykyisellään hyvä sydänmerkkituotteiden ryhmittely ja toimivat raja-arvot. Suomalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu juustojen ja leikkeleiden käyttö leivän päällä, joten eikö olisi hyvä ohjata nuoria käyttämään sydänmerkkikriteerit käyttäviä tuotteita ennemmin kuin vielä enemmän suolaa ja rasvaa sisältäviä tuotteita.
Hedelmä- ja vihannessoseet:
Sydänmerkissä smoothieiden sokerirajoitus 11 g ja rasvarajoitus enintään 3 g.