Emme ole hakeneet EU-rahoitusta, koska olemme saaneet vaikutelman, että niissä on paljon hallinnollista työtä eikä järjestöllä ole ns. ylimääräistä rahaa. Näistä omavastuuosuiden avustuksista pitäisi tiedottaa enemmän ja ne pitäisi olla jotenkin synkassa EU-haun kanssa, ettei käy niin, että saa EU-avustuksen mutta omavastuuosuutta ei sitten saakaan, jolloin pienen järjestön on mahdotonta vastaanottaa EU-avustusta.

Olisi hyvä, jos omarahoitusosuuteen olisi enemmän mahdollisuuksia hakea muita valtionavustuksia. Pienemmille järjestöille omarahoitusosuuden suuruus voi merkitä sitä, ettei avustusta voi lainkaan hakea.

On tärkeää, että valtionavustusta voidaan jatkossakin käyttää EU-rahoituksen omarahoitusosuutena. Menettelyä tulee jatkaa ja luoda tulkintakäytäntöjä mahdollisimman salliviksi. Kaavamaista ja tiukkaa käyttötarkoituksen tulkintaa on syytä välttää, jotta mahdollisimman moni organisaatio voisi hakea ja saada EU-rahoitusta. On perusteltua, että yleisavustusta sekä erityisavustusta voi käyttää EU-rahoituksessa omarahoitusosuutena. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että edelliseltä vuodelta mahdollisesti siirtyvää/säästyvää avustusta voi käyttää EU-rahoituksen omarahoitusosuutena. Monet organisaatiot eivät edes voi hakea/saada EU-rahoitusta, koska he eivät pysty kattamaan vaadittuja omarahoitusosuuksia.

Tämä on erittäin tärkeää sekä järjestöjen että Suomen kokonaisedun kannalta. Hakemisen pitäisi olla nopeaa ja joustavaa. EU-hankkeet ovat yleensä hyvin raskaita hallinnollisesti eivätkä näin ollen vähentäisi järjestöjen hallinnollista taakkaa.

On todella hyvä, jos myönnettäväksi tulisi valtionavustuksia, jotka mahdollistavat juuri EU-rahoituksen hakemisessa tarvittavaa omarahoitusosuuden täyttämistä. Tällaiselle haulle tulisi kuitenkin olla jatkuvan hakemisen mahdollisuus, koska EU-rahoitusten hakuajat eivät ole olleet aina säännölliset ja tiettyyn aikaan sidottuja. Ne ovat yleensä olleet myös ihan eri aikaan kuin esim. STEAn hakuajat.

Itse EU-rahoituksissa on paljon kehitettävää:
1. Rahoitusta jää paljon hakematta hirveän raskaan byrokratian takia.
2. Pienille järjestöille, joilla ei ole kassavirtaa itsellä, on mahdotonta hakea ESR-rahoitusta, koska maksatushakemuksia käsitellään useita kuukausia ja maksatuspäätökset tulevat vasta jopa puolen vuoden jälkeen. Se hankaloittaa todella paljon ennakoitavuutta, toiminnan suunnittelua ja ihan käytännön toimintaakin.
3. Lisäksi, kun käsittelyajat ovat näin pitkiä, se voi aiheuttaa tahattomia isojakin ongelmia toteuttajille. Jos esimerkiksi pitkään käsitellyssä maksatuspäätöksessä tulee joitain hylättyjä kustannuksia asioista, jotka ovat olleet epäselviä ja joita pitäisi korjata, on toteuttaja saattanut jatkaa toimintaa pitkän käsittelyn aikana samalla tavalla tietämättä, että jotain muutoksia olisi tullut tehdä. Se on pienille järjestöille tosi iso riski, koska heillä ei ole mahdollisuutta eikä varaa maksaa isoja hylättyjä kustannuksia takaisin.
4. Tällä hetkellä omarahoitusosuus jättää suoraan pieniä ja keskikokoisia järjestöjä hauista pois, koska omavastuuosuuden prosentti on liian suuri ja maksatusjärjestelmä on todella hidas. Jotta järjestöt voisivat hyödyntää EU-rahoituksia, täytyy järjestöille tarjota tähän lisätukea esim. hyville hankkeille erityisalueella, haavoittuvassa asemassa suunnattuun toimintaan voisi olla 100 % avustusmahdollisuus. Tällä hetkellä lähinnä vain isoimmat järjestöt pystyvät EU-kanavia hyödyntämään.

Järjestöjen kannalta olisi hyvä, jos myönnettäväksi tulisi valtionavustuksia, jotka mahdollistavat EU-rahoituksen hakemisessa tarvittavaa omarahoitusosuuden täyttämistä. Erityisesti pienemmille ja keskikokoisille järjestöille omarahoitusosuuden suuruus voi merkitä sitä, ettei EU-avustusta voi lainkaan hakea. Valtionavustusosuuksilla tulisi olla ns. jatkuvan haun mahdollisuus, jotta se tukisi EU-avustushakujen mahdollistumista.

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä tiedotusta valtionavustuksien käytöstä omavastuuosuuksina tulisi lisätä nykyisestä. Hakuajat ja prosessit ovat erilaiset ja aikataulujen näkökulmasta näissä tulisi olla enemmän joustavuutta. Valtionavustuksessa tulisi olla, esimerkiksi, oma kiintiö omarahoitusosuuksille, jotka kuuluvat jatkuvan haun piiriin hakuaikataulujen yhteensovittamisen mahdollistamiseksi. Yhdymme seuraavaan kommenttiin: ” Järjestöjen omarahoitusosuuksien ja muiden rahoitusten yhdistämistä tulisi kehittää, jotta yhteensovittaminen olisi mutkattomampaa. Yhteensovittamisessa on haasteita ristiin tulkittavissa avustuskriteereissä, aikatauluissa ja myöntämisprosesseissa. Avustusmäärärahojen vähentäminen ja avustuskriteerien tiukentuminen vaarantaa erityisesti pienten järjestöjen mahdollisuuksia saada omarahoituksia.”

Vastuullinen Lahjoittaminen ry kannattaa tätä käytännettä. Suomessa yleishyödylliset yhteisöt eivät ole tähän mennessä hyödyntäneet EU-rahoitusmahdollisuuksia yhtä laajasti kuin monissa muissa EU-maissa. Toimintaympäristössä, jossa valtionavustukset vähenevät, tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman laajasti erilaisia käytänteitä, jotka edistävät eri rahoituslähteiden hyödyntämistä. Tämä käytäntö edistäisi erityisesti suurten valtakunnallisten järjestöjen rahoitusmahdollisuuksia.

Käytäntö tukee yhä useamman mahdollisuuksia hakea EU-rahoitusta. EU-rahoitus on tällä hetkellä alihyödynnetty resurssi.

Kehitettävää on edelleen, koska EU-rahoituksen hakijoina suomalaiset yhteisöt ovata alisuorittajia, vaikkakin toivottuja kumppaneita. Rahoitus haastaa hakijoita, koska ison työn jälkeen voi jäädä tyhjää käteen, jos omavastuuseen ei löydy valtionavustusta.