Varainhankinta on tuottavasti mahdollista vain suuremmilla toimijoilla joilla siihen on taloudelliset edellytykset ja resurssit. Lisäksi on järjestöjä, joiden kohderyhmät koostuvat sellaisista syrjäytyneistä ihmisisä, joiden auttamiseen voi olla hankalaa tai mahdotonta löytää lahjoittajia. Lapsille, nuorille ja perheille on helpompi löytää lahjoittajia kuin esim. päihderiippuvaisille ja mielenterveyspotilaille.

On perusteltua, että avustuksen saajat voivat yhdistää eri lähteiden rahoitusta toiminnan toteuttamiseksi ja sen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Mikäli avustuksen saajan muut tuotot vähennetään avustuksista, ei menettely kannusta varainhankintaan ja passivoi toimintaa. Kukaan ei myöskään halua lahjoittaa varoja toimintaa, jonka lopputuloksesta ei ole mitään hyötyä. Varainhankinnan kustannukset tulee hyväksyä avustettaviksi kuluiksi.

Periaatteena hyvä. Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa se, että tiettyyn toimintaan voidaan suunnata järjestön omia tai ulkopuolisia varoja ilman, että ne automaattisesti vähennetään järjestölle myönnetystä avustuksesta. Kun kaikki avustettuun toimintaan kohdistuvat ulkopuoliset tulot leikataan pois avustuksista, se vaikeuttaa järjestöjen mahdollisuuksia rahoituspohjansa laajentamiseen. Toiminnan tai hankkeen tuotoksi tulee tulkita ainoastaan kyseisen toiminnan tai hankkeen suoranaisesti synnyttämät tulot, ei muita siihen kohdennettavia varoja. Suunnitteilla olevaa lahjoitusten verovähennysoikeutta on laajennettava.

Pienille järjestöille varainhankinta on melkein mahdotonta pienten resurssien ja osaltaan osaamisen puutteenkin takia. Olisi reilua, että avustusten myöntämisessä huomioidaan järjestöjen varallisuustasot ja toiminnan tarpeellisuus.

Käytäntöjä on hyvä yhtenäistää, mutta kaikki toimijat eivät ole esimerkiksi varainhankinnan näkökulmasta samalla viivalla.
Esim. STM:n nykyisen linjauksen mukaan avustusta ei saa käyttää varainhankintaan. Samanaikaisesti järjestöjen odotetaan kuitenkin kehittävän omaa varainhankintaansa, mutta siihen ei myönnetä mitään resursseja. Nykyinen linja mahdollistaa varainhankinnan laajemman toteuttamisen ainoastaan järjestöille, joilla on jo omia varoja investoitavaksi varainhankintaan. Eniten avustuksista riippuvaisilla järjestöillä on vähiten mahdollisuuksia alkaa kehittää muuta varainhankintaansa.

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mukaan käytäntöjä tulee yhtenäistää, mutta kaikki toimijat eivät ole, esimerkiksi, varainhankinnan näkökulmasta samalla viivalla. Vähintäänkin pienimuotoista varainhankinnan suunnittelua tulisi voida tehdä yleisavustuksen turvin rahoitusta täydentämään avustusten vähentyessä, koska pienillä yhdistyksillä ei ole resurssia tai muuta rahoitusta sitä tehdä ja näin ollen yrittää saada lahjoituksia toimintaansa. Lahjoitusten verovähennysoikeus tulee laajentaa myös sote-järjestöille.

VaLa kannattaa näitä käytänteitä. Käytänteet toisivat järjestelmään järjestöjen kaipaamaa selkeyttä, sillä monet toimijat saavat avustuksia eri valtionapuviranomaisilta. Lisäksi järjestöjen toiminnan kehittämisen tukeminen, esimerkiksi varainhankinnan mahdollisuuksia edistämällä, voisi aidosti lisätä järjestöjen työn vaikuttavuutta.

Tuloksellinen varainhankinta ei saisi vähentää myönnettävää valtionavustusta tai johtaa jo myönnetyn valtionavustuksen palauttamiseen tai takaisinperintään. Osa järjestöistä on vuosien varrella joutunut tilanteeseen, jossa vuosien päästä valtionavustuksen saamisesta summaa aletaan korkojen kera periä takaisin onnistuneen varainhankinnan seurauksena tai hankkeen osoittautuessa ylijäämäiseksi. Tämä onnistuneesta varainhankinnasta rankaiseminen on ristiriidassa sen kanssa, että järjestöjä kannustetaan omarahoituksen hankintaan.

Hyväksyttävien kustannusten tulee olla samankaltaisia kaikilla valtionapuviranomaisilla. Valtionapuviranomaisten suhtautuminen esimerkiksi varainhankintaan on epäyhtenäistä. Monilla valtionavustuksilla ei voi kattaa varainhankinnan kuluja, minkä johdosta järjestöt eivät pysty tekemään alkuinvestointeja, kuten palkkaamaan varainhankinnan asiantuntijaa tai hankkimaan tarvittavia maksu- ja tietojärjestelmiä. VaLan selvitysten mukaan suurimmat haasteet varainhankinnan käynnistämisessä ja kehittämisessä liittyvät juuri henkilöresursseihin sekä muihin taloudellisia investointeja vaativiin resursseihin. Yhtenäiset hyväksyttävät kustannukset selkeyttäisivät valtionavustustoimintaa ja vähentäisivät järjestöjen hallinnon taakkaa. Lisäksi mahdollisimman laaja hyväksyttävien kustannusten lista olisi tarpeen, jotta järjestöt voivat käyttää omaa harkintaansa varojen käytöstä.

Tulot on huomioitava yhtenäisellä tavalla. Järjestöjä on kohdeltava tasapuolisesti: kaikki hyväksyttävät kustannukset on määriteltävä avoimesti ja yhdenmukaisesti ja muun rahoituksen merkitys myöntöharkinnassa on oltava yhdenmukaista. Varainhankinnan onnistumisesta ei saa rangaista järjestöjä.
Yksi keino varainhankinnan tukemiseen on järjestöjen oman varainhankinnan avustaminen osana valtionavustustoimintaa. Mikäli varainhankinnan kustannukset voisivat olla avustuskelpoisia tiettyyn enimmäismäärään asti, vaikutukset olisivat varainhankintaan kannustavia. Lahjoitusten verovähennysoikeuden tulee koskea kaikkia järjestöjä.

Varainhankinnan onnistumisesta ei pitäisi rangaista, jotta se kannustaisi sitä tekemään niiden osalta, joille se on mahdollista. STM:n nykyisen linjauksen mukaan pienintäkään osaa avustuksesta tai avustetusta toiminnasta ei saa käyttää varainhankintaan. Tilanne on ristiriitainen, koska järjestöjen odotetaan kehittävän omaa varainhankintaansa, mutta siihen ei myönnetä resursseja.

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta ja Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry toteaa, että eri valtionavustusviranomaisilla tulisi olla yhtenäinen linja hakijoiden oman varainhankinnan huomioimiseen. Lisäksi tulot tulisi huomioida yhdenvertaisesti eri avustusten saajien välillä. Tulojen lisäksi käytännöt yleisavustusten avustuksella katettavien hyväksyttävien kulujen määrittämiseen tulisi olla yhtenäiset.