Yleisavustuksen ja sen tason kriteerit ovat pelkästään STEA:ssa epäselvät. Yleisavustusten kokoluokka ei esimerkiksi näytä olevan suhteessa järjestön muun avustuskokonaisuuden kokoluokkaan, vaikka yleisavustus on tavallaan tukirakenne järjestön toiminnan kokonaisuudelle ja sellaisena sen tulisi skaalautua sen mukaan, kuinka laajaa järjestön toiminta on. Toisaalta pienen järjestön rahoitusta taas ei ole mielekästä pilkkoa vaan se tulisi voida myöntää kokonaisuudessaan yleisavustuksena.

Yleisissä arviointiperusteissa ja -kriteereissä on syytä noudattaa yhtenäisiä periaatteita (esimerkiksi varallisuuden arvioinnissa). Kuitenkin on syytä olla toiminnan vaikutuksia ja vaikuttavuutta koskevia toimialakohtaisia perusteita ja kriteerejä.

- Mahdollisten yhteisten ”päämäärien” ja perusteiden tulee olla riittävän yleisellä tasolla, jotta ne eivät tosiasiallisesti muodosta järjestöjen toiminnan itsenäistä suuntaamista estävää poliittista ohjausta.

- Järjestöt eivät toteuta julkisen vallan niille asettamia tehtäviä, vaan toimivat itsenäisesti osana kansalaisyhteiskuntaa. Tämän on oltava avustusjärjestelmän lähtökohta.

-

Hyvä ehdotus. Nämä yhteiset päämäärät ja tavoitteet tulisi johtaa valtakunnallisista strategioista (esimerkkeinä Luma(te)-strategia, IT-strategia, TKI-strategia jne.). Toisaalta monet avustuksista kohdentuvat vakiintuneeseen toimintaan, jolle tarve on syntynyt aikojen saatossa (strategista tai ei). Ehkä tällaisella ajattelutavan muutoksella voisi myös parantaa valtionavustusten ohjausvaikutusta siten, että myös toisistaan eroavat avustukset edistäisivät isossa kuvassa asioita samaan suuntaan.