Kuntoutussäätiö kannattaa valtionavustuskäytänteiden kehittämistä ja yhdenmukaistamista seuraavat asiat huomioiden:

Hallinnollisen työn vähentäminen on tärkeää, se lisää järjestöjen strategisesti keskeiseen työhön käytettäviä resursseja.

AUP-raportointia tulee edellyttää vain taloudellisesti merkittävien avustusten (esim. >500 000 €) kohdalla. Samalla ehdotamme AUP-raportoinnin hyötyjen selvittämistä siihen käytettävissä olevien resurssien näkökulmasta.

Eri viranomaisten avustuksiin liittyviä käytäntöjä tulisi yhtenäistää siten, että siirryttäisiin joillain viranomaisilla käytössä oleviin yksinkertaisempiin ja vähemmän työllistävien myöntö- ja raportointikäytäntöihin.

Esitämme, että järjestöjen varainhankintaa helpotettaisiin siten, että järjestö voisi käyttää saamastaan valtionavustuksesta kymmenen prosenttia (10 %) avustettuun toimintaan liittyvään varainhankintaan.

Kannatamme AUP-raportoinnin poistoa tai vaihtoehtoisesti esitystä sen edellyttämän euromäärän rajan nostoa 500 000 euroon.

Tilintarkastajat suorittavat tilintarkastuksen Suomessa noudatettavan hyvän tilintarkastustavan mukaisesti. Ne ovat riippumattomia tarkastettavasta organisaatiosta niiden Suomessa noudatettavien eettisten vaatimusten mukaisesti, jotka koskevat niiden suorittamaa tilintarkastusta ja täyttävät näiden vaatimusten mukaiset eettiset velvollisuudet. Tilintarkastajien tavoitteena on hankkia kohtuullinen varmuus siitä, onko tilinpäätöksessä kokonaisuutena väärinkäytöksiä tai virheestä johtuvaa olennaista virheellisyyttä, sekä antaa tilintarkastuskertomus, joka sisältää tilintarkastajan lausunnon.

Lähtökohtaisesti mielestämme tilintarkastajat tekevät tilintarkastustyössään samaa tarkastusta kuin AUP-tarkastuksessa eikä erillinen AUP-tarkastus tuo mitään lisäarvoa, koska sekin perustuu samanlaiseen tilintarkastajan toimintamenettelyyn kuin varsinainen tilintarkastuskin.

AUP-tarkastus on varsin kallis ja raskas toimintatapa jo muutenkin hyvin yksityiskohtaiseen avustuksen käytön valvontaan eikä se ole tuonut mitään sellaista tietoa esille, joka olisi hyödyntänyt avustuksen myöntäjää, vaan vahvistanut järjestökohtaisesti asioiden hyvän hoidon aivan kuten tilintarkastuskertomuskin sen tekee. Katsomme, että AUP-järjestelmä tulisi analysoida kokonaisuudessaan ja arvioida, mitä vaikutusta erityisraportoinnilla on aidosti saavutettu.

Suomen Sydänliitto ry kannattaa jaoston ehdotusta valtionapuviranomaisten AUP-raportointiin liittyvien vaatimusten yhdenmukaistamisesta. Pidämme tarkoituksenmukaisena, että AUP-raportointivelvoitteen euromääräistä alarajaa edelleen nostetaan merkittävästi, vähintään ehdotuksen mukaisesti 500 000 euroon. Tilintarkastuksen yhteydessä tulee noudattaa erityistä huolellisuutta hankkeiden tarkastuksessa. Näin mahdollistetaan erityinen valvonta hankkeissa. Edellä mainittujen seikkojen valossa AUP-raportointia ja sen aiheuttamaa kustannuskertymää tulee tarkastella kriittisesti valvontaa vaarantamatta.

Suomen Sydänliitto ry kannattaa myös erillisestä valtionavustuskelpoisuuden myöntämisestä luopumista hallinnollisen taakan keventämiseksi. Myös muilta osin valtionavustuskäytäntöjä olisi syytä yhtenäistää ja esimerkiksi määritellä valtionapuviranomaisille yhtenäinen käytäntö siitä, otetaanko ja miten huomioon järjestön varallisuus valtionavustuksien harkinnassa. Varallisuuden arvioinnin tulisi myös olla omaisuuslajien välillä neutraalia. Varallisuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon hyvään taloushallintoon liittyvä taloudellisen puskurin mahdollisuus. Varallisuutta ei tulisi ottaa huomioon valtionavustusharkinnassa silloin, kun varallisuuden arvo on alle yhden (1) vuoden toimintakulujen määrä.

Sydänliiton näkemyksen mukaan varallisuuden määrittelyssä olennaista on varallisuuden nettotuotto. Sidottu varallisuus ei ole realisoitavissa käytettäväksi omavastuiden kattamiseen. Varallisuuskriteerit tulee asettaa niin, etteivät ne ole este järjestöjen pitkäjänteiselle ja vaikuttavalle toiminnalle.

Vi understöder förslaget om att krav på AUP-rapportering endast ska gälla då det handlar om betydande ekonomiskt värde. För små finlandssvenska organisationer med flera mindre verksamhetsområden samlade inom en och samma förening blir den administrativa bördan snabbt oproportionerlig. Det är särskilt viktigt att regelverket beaktar att många organisationer inom minoritetsbefolkningar inte har kapacitet att skapa separata juridiska enheter för varje verksamhetsområde. Vi vill därför framhålla vikten av att även riktade verksamhetsunderstöd fortsatt möjliggörs och utvecklas, och att kraven anpassas efter stödets storlek och föreningens resurser.

Kuuloliitto pitää tärkeänä, että valtionavustusta voisi käyttää avustettavaa toimintaa koskevaan varainhankintaan SOSTEn esityksen mukaisesti (10 % tai vähintään 3 000 euroa ja korkeintaan 60 000 euroa kalenterivuoden aikana). Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa myös se, että tiettyyn toimintaan voidaan suunnata järjestön omia tai ulkopuolisia varoja ilman, että ne automaattisesti vähennetään järjestölle myönnetystä avustuksesta. Esimerkiksi jos yksityishenkilö tai yritys haluaa lahjoittaa tiettyyn toimintaan kertasumman, kyseisestä toiminnasta ei tule leikata saman verran seuraavassa avustuspäätöksessä. Järjestön varallisuutta arvioitaessa tulisi ennen kaikkea arvioida pysyvää ja merkittävää varallisuutta, jota järjestön on käytännössä mahdollista käyttää toimintansa kulujen kattamiseen.

Hyvinvointiala Hali ry (Hali) kannattaa menettelytapojen yhdenmukaistamista ja kehittämistä. Katsomme, että AUP-raportointivelvoitteen rajaaminen sekä valtionavustusten myöntämiskriteerien ja hyväksyttävien kustannusten määrittelyjen selkiyttäminen ovat ehdotuksia, jotka parantavat järjestöjen toimintaedellytyksiä.