Tavoitteet muuttaisin ns täsmällisemmiksi, vaikka kyseessä onkin strategialuonnos.
Eli mitattavia asioita tavoitteisiin myös (nyt ei toki mittareita näkynyt), koska jos ne on jo sanallistettu, kuten esim. se että meillä VAKE:ssa olisi vaikka joku tietty prosentti jotain tietyssä aikavälissä parantunut, tms. Näin se tulisi KAIKILLE näkyväksi. Jos nämä strategialuonnoksen ihan hyvät ylätavoitteet tällaisenaan julkaistaan, jäävät ne kaikille epämääräiseksi yläkäsitteistöksi ja se, että jossain on ne avattu tarkemmin, tms. ei auta kenttää niiden hyväksymisessä tai omaksumisessa.
Eli ehdottaisin spesifimpiä tavoitteita yksinkertaisin lausein, niin että hitaampikin ymmärtää mitä haetaan, esim. joku "työtyytyväisyysmittari tai vaihtuvuus tietyllä tasolla vuoteen 2028 mennessä", "työntekijätyytyväisyys tasolle X", "alijäämät katettu vuoteen 2028 mennessä", jne.
Tässä käytän vertausta, eli jos sodankäyntiä johtaa niin, että "tavoite on voittaa sota", voi se tarkoittaa mitä vaan (poliitikot rakastavat tätä, kuten Putte, eli mikä tahansa tulos voi olla voitto :D). Mutta jos tavoite on, että "voittaa sodan" tarkoittaa että on vallattu x-määrä maita ja saatu saalista x-määrä, on se selkeä ja ymmärrettävä koko porukalle ja siihen on helpompi ohjata ja johtaa henkilöstöä.

Hyvinvointialueen tulisi rakentaa perheille palvelukokonaisuus, jossa julkinen, yksityinen ja järjestötoiminta toimivat rinnakkain. Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki, kuten perhekeskustoimintamalli, vähentävät kalliiden korjaavien palvelujen tarvetta. Palvelujen vaikuttavuutta tulisi arvioida, jotta resurssit kohdennetaan oikein – esimerkiksi selvittämällä, mitkä toimet vähentävät huostaanottoja ja psykiatrisen hoidon tarvetta.

Järjestöt täydentävät julkisia palveluja tarjoamalla vapaaehtoistoimintaa, vertaistukea ja kohtaamispaikkoja. Niiden matalan kynnyksen toiminta ja kokemusasiantuntemus vahvistavat osallisuutta ja ennaltaehkäisyä. Pitkäjänteinen rahoitus ja kumppanuusmallit tukevat järjestöjen toimintaedellytyksiä.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa hyvinvointialueen tavoitteena on nopea hoitoon pääsy. Tällöin kumppanuus yksityisten palveluntuottajien kanssa on keskeistä, sillä ne voivat tarjota matalan kynnyksen vastaanottoja ja täydentää julkisia palveluja silloin, kun alueen oma kapasiteetti ei riitä. Palveluseteleiden ja ostopalvelujen avulla hyvinvointialue voi lisätä joustavuutta ja varmistaa asiakkaiden hoitoon pääsy ilman viiveitä.

Ikääntyneiden palveluissa painopisteen tulisi olla kotona asumisen tukemisessa, raskaan hoivan ehkäisyssä ja oikea-aikaisissa asumisratkaisuissa. Monituottajuus, teknologia ja järjestötoiminta vahvistavat ikääntyneiden hyvinvointia. Pitkäkestoiset sopimukset ja vuoropuhelu palveluntuottajien kanssa puolestaan turvaavat laadun ja henkilöstön pysyvyyden. Asiakaslähtöisyys edellyttää, että ikääntyneillä on mahdollisuus osallistua palvelujensa suunnitteluun ja saada viiveettä tarpeitaan vastaavaa hoivaa.

Työikäisten kuntoutus tukee toimintakykyä, ehkäisee työkyvyttömyyttä ja nopeuttaa työhön paluuta. Hyvinvointialueen tulisikin varmistaa eheät palvelupolut hyödyntämällä sekä omia että yksityisten palveluntuottajien resursseja, erityisosaamista ja innovaatioita. Oikea-aikainen hoito edellyttää sujuvaa palveluohjausta, ennakoivaa tiedonkulkua Kelan ja muiden toimijoiden kanssa sekä prosesseja, joilla tunnistetaan kuntoutustarve ja ohjataan asiakas nopeasti tarpeen mukaiseen palveluun.

Vammaisten henkilöiden palveluissa korostuvat yksilöllisyys, joustavuus, osallisuus ja itsemääräämisoikeus. Asiakkailla tulisi aina olla aito mahdollisuus valita palveluiden tuottaja ja vaikuttaa oman elämänsä arjen järjestelyihin. Järjestöt ovat tärkeitä palvelujen kehittäjiä ja käyttäjien äänen tuojia, ja niiden koordinoima vertaistoiminta ja neuvonta täydentävät palvelukokonaisuutta.

Kela 65 valinnanvapauskokeiluun piirin kuuluvan toiminnan yhteinen kehittäminen hyvinvointialueen ja palveluntuottajien kesken on tärkeää vaikuttavien palveluiden ja sujuvien palveluketjujen varmistamiseksi. Hyvänä vertailukohtana voidaan käyttää Keski-Suomen hyvinvointialueen mallia, jossa palveluntuottajien kanssa on perustettu seurantaryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti. Seurantaryhmässä seurataan muun muassa lähetemääriä terveyspalveluihin, vaikutuksia terveysasemien hoitojonoihin ja potilaiden siirtymistä takaisin julkiseen perusterveydenhuoltoon, mikäli he tarvitsevat yli 3 hoitokertaa/vuosi.

Ei muita kommentteja