Suomen perustuslaki velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Nyt tämä velvoite on vaarassa jäädä jalkoihin.

Pihtiputaan terveysaseman ja vuodeosaston lakkauttaminen merkitsisi etenkin reuna-alueen iäkkäälle väestölle kohtuutonta heikennystä arjen turvaan. Nämä ihmiset ovat koko elämänsä ajan maksaneet veroja omaan kuntaansa, rakentaneet ja ylläpitäneet yhteisöä, jossa meidän kaikkien on ollut hyvä elää. Nyt heiltä ollaan viemässä se turva, jonka he itse ovat olleet luomassa.

Matkaa Viitasaaren sote-asemalle kertyy keskimäärin 42 kilometriä, syrjäkyliltä jopa 70 km. Julkista liikennettä ei ole, ja tietoliikenneyhteydet pettävät monin paikoin. On kohtuutonta ja epärealistista odottaa, että iäkäs ja monisairas ihminen voisi hoitaa terveytensä etänä tai pitkien matkojen päässä olevien palveluiden varassa.

Pihtiputaan vuodeosasto toimii kustannustehokkaasti ja lähes täydellä käyttöasteella. Henkilökunta on vakituista, osaavaa ja sitoutunutta. Toiminnan lopettaminen ei tuo todellisia säästöjä – se siirtää kustannukset erikoissairaanhoitoon ja pitkiin kuljetusmatkoihin – lopulta maksumieheksi jää veronmaksaja.

Kuten joku viisas sanoi, ei pidä sammuttaa viimeisiä valoja sieltä, missä niitä on vähän, vaan himmentää sieltä, missä niitä on paljon.
Onko pihtiputaalaisen maksama veroeuro jotenkin vähemmän arvokas kuin Jyväskylän seudulla asuvan? Miksi reuna-alueiden asukkaat maksavat samoja veroja, mutta saavat niille niin paljon vähemmän vastinetta?

Säästö sillä, että potilas jää hoitamatta, ei ole todellinen säästö. Tämä esitys ei palvele ihmisiä eikä perustuslain henkeä.
Pihtiputaan palveluiden alasajoa ei voi hyväksyä.

En ole enää tasa-arvoinen kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Strategia on pelkää sanahelinää ja höpöhöpöä