Kansallisia vahvuuksia ja haasteita on tunnistettu ylätasolla hyvin. Kehittämissuunnitelmaa olisi hyvä tarkentaa siten, että tunnistettaisiin kyvykkyyksien ja palvelukokonaisuuksien osalta vielä tarkemmin erikseen kunkin asian kehitystä nykytilassa haastavat tai estävät tekijät ja mitä tehdään, jotta haasteista/esteistä päästään. Tämä voisi auttaa myös kehittämistoimenpiteiden edelleen priorisoinnissa / missä järjestyksessä asioita tulisi edistää.

KEHA-keskus, Single Digital Gateway (SDG) -asetuksen toimeenpanon sekä Once Only Technical Systemin (OOTS) näkökulma: Suomi on digitalisaation edelläkävijä, mutta nykytila on edelleen siiloutunut ja organisaatiolähtöinen. Suomi.fi-portaali toimii keskitettynä ohjausvälineenä, mutta ei tarjoa integroitua asiointia rajat ylittävästi. SDG-asetuksen mukainen tavoite on, että EU-kansalaiset voivat asioida digitaalisesti toisessa jäsenvaltiossa ilman fyysistä läsnäoloa tai kansallisia tunnisteita. Palveluita on edelleen tarve kehittää, niin että ne mahdollistavat tiedonvaihdon ja asioinnin EU:n sisämarkkinoilla.
OOTS-järjestelmä tarjoaa teknisen ratkaisun tietojen siirtoon viranomaisten välillä EU:ssa. Nykytilassa OOTS:n mahdollisuuksia ei ole vielä huomioitu tai hyödynnetty suunnitelmassa riittävästi.

Nykytilan kuvaus on realistinen. Siihen voisi lisätä tarkempia havaintoja tiedon jakamisen rajapinnoista ja lainsäädännön esteistä, sillä nämä ovat usein niitä tekijöitä jotka hidastavat tai pysäyttävät kehittämisen vaikka yhteistyötahtoa olisi. Eli vaikka yhteistyötä viranomaisten välillä jo on, rajapintojen ja alustojen kehittämistä tulee vahvistaa ja tunnistaa jo lainvalmistelun vaiheessa seikkoja, joilla yhteistyö mahdollistetaan. Lisäksi tulisi huomioida haavoittuvat ryhmät ja varmistaa palveluiden saavutettavuus eri digitaidoilla ja kielillä.

Haasteet eivät ole vain hallinnon sisäisiä, vaan myös julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyössä. Kehittämisen ja haasteiden osalta on huomioitava myös toimijaverkon (julkinen vs. yksityinen) erilaiset mahdollisuudet esimerkiksi tekoälyn hyödyntämiseen, valtiolla ei ole välttämättä mahdollista tehdä kaikkea sitä mitä yksityisellä puolella on. Kehittämisen taustalle on syytä muodostaa vahva yhteinen näkemys pelisäännöistä.

Digitaalisen asioinnin kiihdyttäminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka lainsäädännön kautta ollaan kansallisella tasolla luotu/luomassa yhteisiä toimintatapoja ( digitaalisen viranomaisviestinnän ensisijaisuus).

Elämäntapahtumalähtöinen kehittäminen edellyttää, että lainsäädäntö tukee ja mahdollistaa sen. Virastojen tehtäväjaosta ja neuvontavastuista on voitava sopia joustavammin, ja julkisorganisaatioille tulee jatkossa allokoida budjetit uusien tehtävien mukaisesti. Yhteiskehittämisen avulla tehostettu viranomaistoiminta tuottaa taloudellisia hyötyjä, jotka oikeuttavat kehittämisinvestoinnit.

Nykytilan ja toimintaympäristön kuvaus on varsin hyvä. Kuvauksessa todetaan, että ”Julkiseen hallintoon kohdistuvien taloudellisten paineiden vuoksi riittävä investoiminen palveluiden kehittämiseen on epävarmaa”. Tällaisessa tilanteessa olisi tärkeää, että kehittämissuunnitelma mitoitetaan realististen rahoitusnäkymien pohjalle, eikä maalailla tulevaisuudenkuvaa, jonka toteuttamiseen ei ole näköpiirissä vaadittavaa rahoitusta.

Suomi.fi-palveluiden hyödyntäminen, SDG, GDPR, digilompakko, paikkatiedon suojaaminen/avoimuus, TiHL 20 § tiedon jakaminen viranomaisille ja asiakkaalle: nämä ovat olennaisia kysymyksiä myös toimivien elämän- ja liiketoimintatapahtumien digitaalisten palveluiden luomisessa. Näissä vaativissa digitalisaation kysymyksissä tarvitaan yhteiskoordinointia ja linjauksia siitä, kuinka hyödynnämme yhteisiä ratkaisuja.
Hyvin toteutetuissa elämän-/liiketoimintatapahtumalähtöisissä palveluissa piilee suuri vaikuttavuuden potentiaali, mutta laajamittaiset toteutukset vaativat pitkäjänteisen vaiheistuksen, riittävän resursoinnin ja eri osapuolien kärsivällistä yhteentoimivuus- ja muuta yhteistyötä. Nykytilassa tämä ei ole kovinkaan hyvin toteutunut ja tulokset ovat olleet varsin vaatimattomia.

Nykytilan kuvauksessa painottuu kansalaispalvelujen näkökulma, mutta yritysten roolia ja automaation mahdollisuuksia voisi tarkentaa. Elämäntapahtumalähtöinen digitalisaatio kattaa myös liiketoimintatapahtumat, joissa yritysten tietojärjestelmät voivat hoitaa asiointia viranomaisten kanssa automaattisesti. Tämä on ajankohtaista erityisesti EU-tason kehityksen, kuten yrityslompakkoaloitteen myötä.
Nykytilaa täydentäisi huomio siitä, että Suomi on vahvassa asemassa siirtymään kohti automatisoitua asiontia, joka tukee sekä julkisen hallinnon tuottavuutta että yritysten kilpailukykyä.

Kuvaus on onnistunut. Kehitettävää on paljon, se vaatii paljon resursseja, mutta myös hyötyjä on saavutettavissa paljon.

Kappaleessa on tunnistettu haasteita kiitettävästi. Digikompassin ja elämäntapahtumalähtöisen ajattelun tunnettuutta, omaksumista ja soveltamisen osaamista olisi syytä lisätä. Näissä on huomattavia puutteita kenties ajankäytön haasteiden vuoksi. Näin ei ehditä sisäistää uuden toimintamallin luomia mahdollisuuksia. Sen vuoksi toimintaa ja palveluita kehitetään edelleen tyypillisesti pistemäisesti, usein yhden organisaation sisällä, ilman laajempaa tilannekuvaa ja kauemmas ulottavaa tavoitetilaa. On syytä pohtia, onko tarpeen tai mahdollista velvoittaa julkista hallintoa toimimaan elämäntapahtumalähtöisesti, jolloin palvelujen kehittäminen toteutuisi luontevasti palveluketjujen ja niihin osallistuvien toimijoiden yhteistyönä.

Valtionhallinnon siiloutuneet rakenteet ja organisaatiolähtöiset ajatteluja toimintatavat ovat merkittävä ongelma. Yksi syy tähän on se, että ei ole olemassa tahoa, jolla olisi riittävä mandaatti ohjata sitovasti tekemistä yli organisaatio- ja ministeriörajojen. Omistajuus puuttuu, jolloin yhteiskehittäminen on yleensä vain kompromissien tekoa organisaatioiden lähtökohdista käsin. Tämä heijastuu yhteentoimivuusongelmina, sitoutumisongelmina ja lähes kaikkina niinä ongelmina mitä kohdassa “Haasteet” on nostettu esiin. Digitoimiston alaisuudessa toimiva yhteentoimivuuden sparrausryhmä on hyvä esimerkki rajat ylittävästä yhteistyöstä, johon suuntaan olisi hyvä mennä pidemmällekin julkishallinnossa. Pelkkä sparraus ei kuitenkaan riitä, vaan ohjauksen on oltava sitovaa ja mandaatti on saatava lainsäädännöstä, jotta sitovuuteen päästään.

ehotan että myös mobiilivarmentella voi käyttää pankin digipalveluita myös eun digilompakolla