Kommentoi hyvinvointisuunnitelmaa 2024-2025

Hyvää asiaa oli lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi. Psykiatrisen sairaanhoitajan tarve on selvä ja heidän työpaikkansa olisi hyvä olla kouluilla, jotta kynnys palveluiden käyttämiseen olisi mahdollisemman matala. Kuraattoripalveluiden riittävyys myös kyläkouluissa pitää taata. Kaikilla säännöllistä kuraattoripalvelua tarvitsevilla nuorilla pitää olla oikeus tavata kuraattori viikoittain.

Koulun rooli jäi kovin ohueksi. Koululäsnäolo tukee lapsen ja nuorten oppimisen lisäksi sosiaalista kehitystä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja minäkuvan kehittymistä. Maininta kunta, ei vielä kerro, kuka ja millaista työtä kunnassa tekee tai kuka vastuun ottaa. Opetuksen järjestäjän ja nuorisotoimen roolin ja vastuut voisi nostaa rohkeasti esille. Silloin kaikkien kuntien lapset ja nuoret olisivat tasa-arvoisessa asemassa.

Koululäsnäolo ja poissaolot toimivat hyvinä indikaattoreina lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Poissaolotiedot ovat nopea ja selkeä mittari, minkä perusteella voidaan aloittaa riittävät tukitoimet heti ongelmien ilmetessä. Tutkimuksissa runsailla ja pitkittyneillä poissaoloilla on todettu olevan yhteys esimerkiksi mielenterveysongelmiin, päihteiden käyttöön, riskikäyttäytymiseen, toisen asteen opintojen keskeytymiseen sekä työllistymis- ja päihdeongelmiin aikuisena. (Gubbels, 2019). Tukitoimina ovat koulun pedagogisen tuen ja opiskeluhuollon tuen lisäksi oltava myös perhettä tukevia toimia. Suoraa ja monialaista yhteistyötä koulujen ja hyvinvointialueen välillä on lisättävä.

HYVINVOINTI- JA TURVALLISUUSKERTOMUS
Käytännön toimenpiteet näkövammaisen esteettömän pääsyn tukemiseksi päivystykseen koiran kanssa (ilman muuta avustajaa)

Sodankylän terveyskeskuksen (Sopukan) päivystyksestä puuttuu ohjausteipit lattiasta sekä sähköiselle (miehittämättömälle) ilmoittautumisautomaatille että päivystyksen puolelle. Hoidetaanhan ohjeistus joko teipeillä tai muulla tavoin kuntoon ensitilassa?

Myös muiden päivystysyksiköiden tilanne tulisi tarkistaa ja hoitaa puutteet kuntoon.

Ystävällisesti,

Krista Stauffer
Lapin Sitoutumattomat -ryhmän Laphan valtuutettu
Sodankylän Kuntalaiset -ryhmän kunnanvaltuutettu
Puh. 050 588 3197

Suunnitelmasta puuttuu työikäisten mielenterveyden edistäminen. Painopisteeseen 3 voisi lisätä toimenpiteeksi esim. elintapaohjaus masennuksen hoidossa. Tämäkin on kuitenkin vielä hyvin kevyt toimenpide, jotta mielenterveyshäiriön vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus pienenisi.
Lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin tukeminenkaan ei onnistu, jos heidän ympärillä on huonosti voivia aikuisia.

Kiitos mahdollisuudesta kommentoida hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelmaa v. 2024-2025

Kommenttikoostetta ovat olleet laatimassa seuraavat Lapin alueella toimivat potilas- ja vammaisjärjestöt:
Invalidiliitto/Liisa Pitzén
Näkövammaisten liitto/Sanna Piuva
Liikehäiriösairauksien liitto/Paula Mustonen
Lihastautiliitto/Anni Kotilainen
Epilepsialiitto/Tanja Vihriälä-Määttä

Lapin hyvinvointialueen hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelmaan vuosille 2024-2025 on määritelty tavoitteet ja niille osatavoitteet, kohderyhminä erityisesti lapset, nuoret, työikäiset ja ikäihmiset. Vammaisia ja pitkäaikaissairaiden hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita ja osatavoitteita ei ole erikseen kirjattu suunnitelmaan. Vammaisuutta ja pitkäaikaissairauksia esiintyy suunnitelman mukaisissa kaikissa elämänkaaren vaiheissa. On tärkeää, että näiden kohderyhmien erityistarpeet otetaan huomioon, kun hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelmaa laaditaan nyt ja tulevina vuosina Lapin hyvinvointialueella.

YK:n vammaissopimus määrittää vammaisiksi henkilöiksi ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysmääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. YK:n vammaissopimus on voimassa Suomessa laintasoisena säädöksenä. Ratifioidessaan sen Suomi samalla sitoutui varmistamaan vammaisten henkilöiden täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistämään niiden toteutumista.

Rahoituksen osana HYTE-kertoimen tavoitteena on kannustaa hyvinvointialueita huolehtimaan tarpeenmukaisesta ehkäisevästä työstä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vammaisille ja pitkäaikaissairaille ihmisille sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan lukien vammaispalvelut ovat kriittisen tärkeitä palveluita. Heidän inhimillinen elämänsä on erittäin riippuvainen toimivasta palvelujärjestelmästä ja viranomaispäätöksistä. Oikea-aikaiset, toimivat ja tarpeita vastaavat palvelut ovat kustannustehokkaita, ennaltaehkäiseviä ja vastaavat kyseisen asiakasryhmän terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

1.PAINOPISTE MIELENTERVEYDEN TUKI – tuetaan lasten ja nuorten mielen hyvinvointia
Vammaiset lapset ja nuoret ovat haavoittuva ryhmä, joka kokee moniperusteista syrjintää sekä vammansa että ikänsä takia. Heillä on usein kiusatuksi, torjutuksi ja ulossuljetuksi tulemisen kokemuksia yhteiskunnassa ja erilaisissa lähiyhteisöissä. Taustalla vaikuttaa myös vammaisiin kohdistuva kaksoisleima: Tarvitsemiensa palveluiden piirin hakeutuessa huomio voi kiinnittyä ensisijaisesti henkilön vammaan ja siitä aiheutuviin vaikeuksiin toimintakyvyssä. Vaikeuksia ja ongelmia voidaan tarkastella vammasta johtuviksi haitoiksi ja psyykkinen puoli jää usein huomiotta.

a) Tuki vammaisille lapsille ja nuorille
Hyvinvoinnin ja terveydenedistämisessä mielenterveyspalveluja tarjoavilla tahoilla tulee olla valmiuksia ja osaamista tukea eri tavoin vammaisia lapsia, nuoria ja aikuisia. Vammojen liitännäisoireina voi esiintyä masennusta tai ahdistuneisuutta. Mielenterveysongelmat eivät ole automaatio, mutta valtavirrasta poikkeavat toimintatavat voivat käydä mielelle raskaiksi.

b) Koulukuraattorin ja -terveydenhoitajan palvelut
Hyvinvointisuunnitelmassa tulee huomioida toimintarajoitteisten lasten ja nuorten tarve mielenterveyden, koulukuraattorin ja -terveydenhoitajan oikea-aikaisille palveluille. Niitä tulisi tarjota heille matalalla kynnyksellä ja soveltuvalla kommunikaatiomenetelmällä. Kouluissa tarvitaan lisäksi uudenlaista positiivista tiedottamista erityisesti vammaisuuden ja erilaisuuden kohtaamiseen.

THL:n kouluterveyskyselyn löydöksissä v. 2017 näkyy hälyttävästi toimintarajoitteisten nuorten haavoittuvuus. Heidän tilanteensa on monen indikaattorin osalta huonompi kuin muilla nuorilla. Samaan aikaan he kokevat jäävänsä ilman tukea ja apua kouluterveydenhoitajalta tai koulukuraattorilta, vaikka olisivat näitä palveluja tarvinneet. He myös kokevat, että heillä on vähemmän mahdollisuuksia keskustella jonkun kanssa mieltä painavista asioista.

c) Esteettömyys/aistiesteettömyys ja saavutettavuus
Esteettömyys on yhdenvertaisuuden edistämisen keskeinen elementti. Sen tulisi toteutua niin fyysisessä kuin sosiaalisessakin ympäristössä. Esteettömyydellä tuetaan vammaisten henkilöiden mahdollisimman suurta omatoimisuutta ja osallisuutta yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Esteettömyys rakentaa osaltaan myös turvallista arkea.

Painopisteen mukaisissa eri toimintamalleissa on tärkeää huomioida saavutettavuus ja esteettömyys niin, että palveluja voivat hyödyntää myös vammaiset ja pitkäaikaissairaat Lapin hyvinvointialueen asukkaat. Huomioidaan myös kohtaamis- ja tapahtumapaikkojen esteettömyys/aistiesteettömyys ja saavutettavuus, mm. asentamalla julkisiin tiloihin äänimajakat, kohomerkinnät, sanakartat, erilaiset ohjauslistat tai laatoitukset, kylttien oikeanlainen sijoittelu ja väritys.
Toimiva, selkeä ja moniaistinen ympäristö tarjoaa hyvät valmiudet osallisuuteen ja omatoimisuuteen, joka hyödyttää kaikkia. Ratkaisut, jotka palvelevat vammaisia henkilöitä, palvelevat yhtä lailla myös muita.

2.SEKSUAALITERVEYS
Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on hyvä seksuaaliterveys ja seksuaalinen hyvinvointi. Seksuaalikasvatus tukee jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, oikeutta kokea oma seksuaalisuus hyvänä ja arvokkaana. Nämä tavoitteet tulee koskea myös vammaisia lapsia, nuoria ja aikuisia.

Vammaisuus saattaa peittää sukupuolen alleen kokonaan. Vammaisia ehkä pidetään ja etenkin tyttöjä voidaan kasvattaa lähtökohtaisesti sukupuolettomina olentoina. Tytön kehittymistä naiseksi ei välttämättä huomata, jos hänet mielletään avuntarpeen vuoksi lapseksi. On tärkeää, että vammaiset lapset oppivat jo lapsesta asti arvostamaan ja kunnioittamaan omaa vartaloaan sellaisena kuin se on. Tiedon, oikeuksien ja oman vartalon tuntemuksen puute johtavat usein siihen, että riski tulla hyväksikäytetyksi tai kaltoin kohdelluksi kasvaa.

a) Perustietoa seksuaaliterveydestä
Vammaisten naisten ja tyttöjen tulee saada perustietoa vammaisten ihmisten oikeuksista, omasta seksuaalisuudestaan ja seksuaaliterveydestä omalla kommunikaatiomenetelmällään, jotta he oppivat tiedostamaan omat oikeutensa naisina ja ihmisinä. Seksuaaliterveyteen kuuluvat olennaisesti seksuaalioikeudet. Ne tarkoittavat, että jokainen saa päättää tietoisesti ja itsenäisesti omasta seksuaalisuudesta. Tämä on keskeistä myös hyvinvoinnille.

3.HYVINVOINTIA JA TERVEYTTÄ EDISTÄVÄT ELÄMÄNTAVAT
Vammaisista ja pitkäaikaissairaista sekä omaishoitajista moni kokee, että he eivät tule riittävästi kuulluksi tai huomioiduksi palvelujen tarpeissaan. He jäävät usein myös ennaltaehkäisyn ja hyvinvointia parantavan toiminnan ulkopuolelle, koska eivät välttämättä pysty osallistumaan kaikille asukkaille tarkoitettuun toimintaan. Osallistuminen jää silloin, kun esimerkiksi tila ei ole esteetön ja saavutettava, kuljetuspalvelumatkoja ei ole myönnetty tai ne on käytetty asiointimatkoihin tai kun henkilökohtaisen avun tuntimäärät eivät riitä.
Esimerkiksi näkövamma vaikuttaa vahvasti liikkumiseen ja voi ääritapauksessa jopa estää liikkumisen kokonaan. Näkövammaisilla esiintyy tutkimustiedon valossa enemmän sairauksia ja fyysisiä oireita kuin muulla väestöllä, ja terveyserot ovat tilastollisesti merkitseviä mm. kohonneen verenpaineen, diabeteksen, sepelvaltimotaudin, nivel- ja selkäsäryn sekä unettomuuden osalta. Heikentynyt näkö lisää myös alaraajojen toimintakyvyn heikentymistä ja kaatumisvammoja sekä nakertaa elämänlaatua.
Diabeteksen ehkäisyssä mm. ruokavalion noudattaminen ja liikkuminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Diabeteksen hoidosta vastaa pääosin henkilö itse, minkä vuoksi omahoidon voimavarojen tuella sekä omahoidon ja elintapojen ohjauksella on elämänlaadun ja hoidon tulosten kannalta tärkeä merkitys. Kotihoidon palveluja ollaan vammaisten osalta siirtämässä itse ostettaviksi palveluiksi ja omaishoidon tukea ollaan vähentämässä. Esimerkiksi diabeteksen hoidon suorien kustannusten osuus Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista on 15 %, ja vähintään kaksi kolmannesta niistä koituu vältettävissä olevien, elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavien komplikaatioiden hoidosta (Käypähoito suositus).

Kun palveluja vähennetään, riski kokonaiskustannusten ja vaativimpien palvelujen tarpeelle on olemassa. Ennakoinnissa ja uusien sairauksien puhkeamisen välttämisessä tulisi ottaa huomioon oikea-aikaisten ja oikeiden palvelujen sekä esteettömyyden merkitys.

a) Liikuntatilat ja soveltavan liikunnan palvelut vammaisille asiakkaille
Esteettömiä ja aistiesteettömiä sekä saavutettavia liikuntatiloja tulee olla käytettävissä ja niiden yhteyteen tilavia pukuhuoneita apuvälineitä käyttäville. Lisäksi mahdollisuus saada käyttöön soveltavan liikunnan välineitä. Ryhmäliikunnassa myös liikkeiden ja toimintojen ääneen puhuminen.
b) Toimivat kuljetuspalvelut
Vammaisille ja pitkäaikaissairaille tulee voida saada toimivat kuljetuspalvelut koko Laphan alueelle, jotta työhön ja opintoihin sekä erilaisiin kerhoihin, tapahtumiin ja ystävien tapaamisiin voi osallistua myös iltaisin ja viikonloppuisin, aina silloin kun itselle parhaiten sopii.
c) Toimivat ja yksilölliset apuvälinepalvelut ja niiden huolto
Toimivina ja oikea-aikaisina palveluina mahdollistavat liikkumisen ja osallistumisen myös apuvälineitä käyttäville.
d) Ateriapalvelut
Tehostetaan terveellisen ja maittavan aterioinnin saatavuus kotona asuville vammaisille ja pitkäaikaissairaille ihmisille.
e) Elintapaohjausta tarjotaan vammaisille myös eri kommunikaatiomenetelmillä (pistekirjoitus, AAC, viittomien käyttö ja kommunikoinnin apuvälineet) tai ymmärrettävästi helpolla kielellä.

4. ARJEN TURVALLISUUS
Suomessa toimintarajoitteiset henkilöt raportoivat muita yleisemmin psyykkistä kuormittuneisuutta, yksinäisyyttä ja huonoa elämänlaatua sekä toimintarajoitteisten henkilöiden että muun väestön keskuudessa (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:24).
Turvallisuuden kokemusta voivat horjuttaa myös monet sosiaaliseen ympäristöön ja ihmissuhteisiin liittyvät tekijät, kuten kaltoinkohtelu ja hoidon laiminlyönti. Vammaiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset kohtaavat usein myös sote-alan ammattilaisilta epäasiallista käytöstä. Tähän asiakkaiden tai läheisten on vaikeaa puuttua, koska voidaan pelätä palveluiden menettämistä tai niiden epäämistä.
a) Palautteen antamisen mahdollisuus
Mahdollisuus antaa nimettömänä palautetta suoraan vammaispalveluiden johtohenkilöille epäasiallisesta käytöksestä. Palautteenantokanavat tulee olla saavutettavia ja helposti löydettävissä.
b) Palveluohjaus ja kriisiapu
Palvelujärjestelmässä ja väkivaltatyöryhmissä tulee ottaa huomioon vammaiset ja pitkäaikaissairaat kohderyhmänä ja räätälöidä palvelun paikkoja matalalla kynnyksellä ja joissa puheeksi ottaminen on mahdollista, eri kommunikaatiomenetelmät huomioiden.
Vammaisella ja pitkäaikaissairaalla henkilöllä tulee olla mahdollisuus saada nopeasti apua henkeä uhkaavissa vaara- tai väkivaltatilanteissa ja kriisiapua sekä turvakotipalveluja. Turvakotien tulisi olla saavutettavia ja esteettömiä vammaisille ja pitkäaikaissairaille.

c) Tiedottamisen ja tiedon lisääminen
Tiedottamisen lisääminen em. palveluista eri kommunikaatiomenetelmillä. Esteetön toimintaympäristö kotona ja julkisissa tiloissa vahvistaa kaikkien toimijuutta ja tuo turvallisuuden tunnetta. Samalla esteettömyys ja asiakasturvallisuus ovat rakentamassa kokemusta osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta arjessa.

Onnettomuustilanteissa voi olla mukana eri tavoin toimintarajoitteisia ihmisiä, joiden suojeleminen ja pelastaminen voi vaatia erityisratkaisuja, joihin tulee ennakolta varautua.

a) Turvallisuuskartoitus vammaisten kodeissa
Henkilöstöllä on välttämätöntä olla riittävästi tietoa eri tavoin vammaisten ihmisten tarpeista nyt kun tavallisissa asunnoissa asuu hyvinkin vaikeasti vammaisia tai pitkäaikaissairaita ihmisiä. Monella vammaisella ihmisellä itsellään ei toimintakyky riitä esimerkiksi tavaroiden asianmukaisen säilyttämiseen tai turhien tavaroiden poistamiseen asunnostaan. Tämä voi aiheuttaa paloturvallisuutta heikentävien tilanteiden syntymisen. Esimerkiksi fyysisesti liikuntavammaisten ihmisten pelastamiseen liittyvissä tekniikoissa tulee olla osaamista, jotta erityistarpeet huomioidaan niin asiakas- kuin työturvallisuudessa.

5. PÄIHTEETTÖMYYDEN TUKI
Päihde- ja rahapelikysymyksissä vammaiset ihmiset jäävät usein marginaaliin eikä saavutettavia palveluja ole. Eri kommunikaatiomenetelmillä (pistekirjoitus, AAC, viittomien käyttö ja kommunikoinnin apuvälineet) tai ymmärrettävästi helpolla kielellä saatavaa tietoa päihde- ja rahapelikysymyksistä tulisi lisätä. Vammaisille ihmisille päihde- ja peliongelmat merkitsevät moninkertaista riskiä toimintakyvyn menettämiselle.

a) Vammaisten ihmisten tiedonsaantioikeus ja eri kommunikaatiomenetelmillä
Yhdenvertainen oikeus saada tietoa päihde- ja pelikysymyksistä sekä päästä tarvittaessa esteettömien ja saavutettavien palvelujen piiriin.

b) Puheeksi otto
Päihteiden käytön aktiivinen puheeksi ottaminen, esim. kotipalvelun, kotisairaanhoidon, kuntoutuksen, päivätoiminnan ja lääkärikäyntien yhteydessä.


6.YHTEISTYÖRAKENTEET
Lapin järjestöneuvottelukunta on esittänyt sote-järjestöneuvoston perustamista. Järjestöt työskentelevät lähellä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden asukkaiden arkea ja näkevät palvelujen järjestämisen haasteita ja niiden vaikutuksista kyseisten asiakasryhmien elämään ja hyvinvointiin. Tietoa on kauttamme paljon saatavilla ja hyödynnettävissä yhteistyön tekemiseen. Sote-järjestösektori tarjoaa hyvinvointialueen lakisääteisten palvelujen rinnalle monipuolista osaamista, verkostoja, matalan kynnyksen apua ja tukea, järjestötiedon tuottamista.

Hienoa että kulttuurihyvinvointi on nimetty suunnitelmassa, mutta aihe on vielä tässä versiossa kovin pinnallisesti esillä. Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksia edistää terveyttä ja hyvinvointia. Kulttuurihyvinvointi on ollut mukana elintapaohjauksen tarkistuslistalla jo vuodesta 2022, joten jo senkin kautta teeman liittäminen osallisuuden ja hyvinvoinnin suunnitelmiin käytännössä on erittäin tärkeää. Kulttuuri edistää yhteisöllisyyttä, ehkäisee yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, antaa virikkeitä, tuo mielekkyyttä elämään, tukee mielenterveyttä sekä ylläpitää aktiivisuutta ja toimintakykyä. Kulttuurihyvinvointi on ilmiönä laaja toiminnan, kouluttamisen, kehittämisen ja tutkimuksen muodostama kokonaisuus. Kulttuurihyvinvoinnin toteuttamisessa korostuu taide- ja kulttuuritoimijoiden ammattimainen ja pitkäjänteinen yhteistyö muiden toimialojen kanssa. Ihmisen hyvinvoinnin olennaisena vaikuttimena on osallisuuden ja kuuluvuuden kokemus, joita kulttuuriset toiminnot matalalla kynnyksellä mahdollistavat ja tukevat.
Oikeus omaan kulttuuriperintöön, kulttuuriin ja taiteeseen ovat osa meidän jokaisen perus- ja ihmisoikeuksia. Nämä teemat kytkeytyvät tutkitusti ja vahvasti ihmisen identiteettiin ja sitä kautta myös hyvinvointiin ja osallisuuteen, sitä kautta ennalta ehkäisten myös turvallisuuteen. Oikeus osallistua taiteisiin ja kulttuuriin, kehittää itseään ja yhteisöään niiden avulla sekä mahdollisuus ilmaista itseään vapaasti ovat YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, useissa Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslain turvattuja ihmisen kulttuurisia perusoikeuksia.
Taide ja kulttuuri luovat jo itsessään hyvinvointia ja mielekästä elämää. Toisaalta niitä voidaan käyttää myös tavoitteellisesti edistämään hyvinvointia. Kulttuurihyvinvoinnin osaamisen vahvistaminen lappilaisten hyte-ammattilaisten keskuudessa on tärkeää, jotta elintapaohjauksessa kaiken ikäisille osataan tarjota ennaltaehkäiseviä tai elämäntilanteessa tukevia oikeanlaisia kulttuurisia palveluita. Kulttuurihyvinvointi pitäisi nykyisen tutkimustiedon valossa ehdottomasti lisätä suunnitelmassa osaksi lasten ja lapsiperheiden palveluita, nuorten palveluita, työikäisten palveluita, mielenterveyden palveluita sekä ikäihmisten palveluita. WHO:n raportti 2019 (What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review) suosittaa EU:n jäsenvaltioita muunmuassa jakamaan tietoa kansalaisilleen tutkituista taiteen ja kulttuurin vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin, suosittaa jäsenmaita panostamaan yhdyspintatoimintaan ja tunnustamaan ja käytännössä edistämään alan tutkittua tietoa ja vaikuttavuutta.

Lisää tietoa kulttuurihyvinvoinnin teemoista ja käytännön toimintamalleista voi löytää esimerkiksi osoitteen www.taikusydän.fi kautta, josta myös kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijoiden yhteystiedot ovat saatavilla.