Kuntoutus tulevassa sotessa Lapin sairaanhoitopiirin alueella

Ikäihmisten kuntoutus päiväpalvelukeskuksissa sekä kotona itsenäisen tai avustetun toimintakyvyn säilymiseksi mahdollisimman pitkään. Poissa laitoshoidosta

Asuinalueellani on paljon lapsia ja kehitysvammaisia, joten kaikenlaisia kuntoutuspalveluita tarvitaan.

Kuntoutusohjausta kotona jokapäiväisten toimien vahvistamiseksi ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

vammaisen lapsen perheen lepo tulisi varmistaa eli riittävästi apua kotiin, jotta lasta ei tarvitse sijoittaa laitokseen. Tällä hetkellä kotiin annettavat palvelut ontuvat.

neuropsykiatrinen valmennus
henkilökohtainen apu

toimintakyvyn ylläpitoon/edistämiseen ja arjen toiminnoissa selviämiseen tarvitaan ohjausta/valmennusta arkeen/kotiympyröihin

Kotiin annettavat kuntoutuspalvelut, fysioterapeutti, toimintaterapia, puheterapia, apuvälinepalvelut jne...

Ennaltaehkäisevä kuntotus esim vanhuksille jotta pystyvät asumaan kotona pitempään

pitäisi olla selkeät hoitopolut ja sovitut käytänteet, jotka myös tavallinen kansalainen tietäisi, että osaisi hakeutua palveluun oikein

Selkeä hoitopolku ja - käytäntö, jolloin omaisilla olisi helppo hakeutua kuntoutuksen piiriin.

Oma tk:n fysioterapia voisi konsultoida keskussairaalaa vaativimmissa tapauksissa.

Hoitoketjujen sujuvuus tärkeä. Kuntoutuksen ohjaus ja seuranta tärkeätä. Jokainen kuntoutujaa ohjaava tietää kuntoutettavan taustan ja tarpeet. Ei päällekkäisiä toimintoja. Joustavat ja matalankynnyksen toimintamuotoja enemmän, samoin ennaltaehkäiseviä kuntoutusta perustasolle.

Ensinnäkin ,että myös ikäihmiset saisivat fysioterapiapalveluja ja kuntoutusta, eikä kaikki vaivat ole vanhuuden piikkiin.

Selkeä hoitopolku. Aito yhteistyö eri organisaatioiden välillä. Tällä hetkellä raha ratkaisee missä lapsen kuntoutusta seurataan ei välttämättä avun tarve.

Kaikilla ammattitoimijoilla sekä asiakkailla pitää olla mahdollisuus/oikeus tutustua selkeään kuntoutusketjuun (nämä siis rakennettava selkomuotoon kaikkien ulottuville). Kun vaikkapa terveyskeskuslääkäri ei tiedä, mihin lähettäisi tai miten toimia, täältä olemassa olevasta kuntoutusketjusta löytyy "hyvä käytäntö" ja sen osaaja. Kaikilla tieto, missä minkäkin tasoista osaamista on ja milloin mitäkin tarvitaan (oikea-aikaisuus), ja milloin pitää siirtyä seuraavalle portaalle vaikkapa lähipaikkakunnan osaamisen pariin (ei aina tarvitse sitä keskussairaala-tasoa).

Hoitoketjujen selkeys ja tehtävän siirtoja esimerkiksi tule-vaivaisia fysioterapiaan herkemmin.

Selkeä hoitopolku. Lisää neuropsykiatrista osaamista ja sujuvampaa yhteistyötä eri tahojen välillä.

Selkeyttä kaikin tavoin. Pitää olla yksi selkeä taho, missä on kokonaiskuva kuntoutuksellisesta polusta ja johon saa helposti yhteyden.

kaikkien ikäryhmien kohdalla mielestäni tärkeintä on se, että asiakas itse siinä mittakaavassa kuin se on hänelle mahdollista, tulee kuulluksi ja saa itse vaikuttaa päätöksentekoon, koska silloin myös sitoutuukin paremmin

Kaikilla ikäryhmillä tärkeätä päästä kuntoutuksen piiriin tarvittaessa sekä vaikuttaa itse päätöksen tekoon.

Kuntoutuksen saatavuus omasta kotikunnasta, koska kuntoutuksen siirryttyä liian kauas, se voi jäädä toteutumatta tai toteutua vain puolittain liian pitkän matkan vuoksi. Apuvälineiden saatavuus on tärkeää kotikunnasta. Kuntoutusta ja apuvälineitä ei kyllä kukaan lähde mistään Rovaniemeltä hakemaan, ellei ole pakko!

Ennaltaehkäisevää kuntoutusta enemmän tarjolle joka ikäryhmälle. Velttous pois ohjauksen suunnittelussa ja selkeitä toimintamalleja käytäntöön. Painopisteen siirtäminen suunnittelusta käytännön toimintaan.

Minusta kuntoutus ehkäisee lisäongelmien syntymistä, joten kaikkien ikäryhmien kohdalla , kuntoutusta pitäisi saada, silloin kun jokin kohta vaivaa. Kuntoutuksen avulla toimintakyky säilyy ja tulevaisuudessa vaivat eivät ole heti riesana. Jos kuntoutus tai fysioterapia eivät auta, niin silloin pitää kuntoutuksesta tulla lähete lääkärille ja muihin jatkotoimenpiteisiin, etti ihmistä pompotella edestakaisin eikä vaiva jää hoitamatta.
Myös vanhusten kuntouttaminen on tärkeää, että lääkäri kirjoittaa lähetteen eteenpäin ettei kuntoutukseen hakeutuminen jää vanhuksen omalle kontolle. Vaivaa ei lueta vanhuuteen liittyväksi, jota ei tarvitse kuntouttaa.

0-12 v: riittävän ennakoiva yhteistyö lähettävän ja toteuttavan organisaation välillä - yhteisvastaanotot esim. tilanteessa jossa erikoissairaanhoidossa todetaan kehitysvamma - kehitysvamma-alan asiantuntija mukaan työskentelyyn. Perheen sitoutumiseen ja todellisiin voimavaroihin enemmän huomiota.

Alaikäisten ja vähän vanhempienkin kohdalla on puhuttava paljon perhelähtöisyydestä, sillä kuntoutuminen tapahtuu aina ainakin osin omissa yhteisöissä. Aina on puhuttava asiakaslähtöisyydestä eli asiakkaan yksilöllinen tarve ja toimintakyky ratkaisee, ei niinkään ikä. Tänä päivänä yli 80-vuotiaat voivat olla vielä täysin aktiiveja eikä heiltä saa sulkea kuntoutusta tai siihen liittyviä palveluja pois jonkin ikärajan takia. Pitää mahdollistaa räätälöidyt tukitoimet, jotta omannäköinen elämä saa jatkua koko elämänkaaren mahdollisimman pitkään. Kommunikaatiopalveluita kehitettävä tähän päivään ja niiden on oltava lähempänä ihmistä, jotta puhevammaisellakin toteutuu oikeus tulla kuulluksi!

Lasten ja nuorten kuntoutuksen kivijalkana on perhe, lähellä olevat ihmiset, jotka on tärkeä huomioida (tiedottaminen, valmennus, kuulluksi tuleminen, jaksamisen tukeminen ym.). Kaikkien ikäryhmien kohdalla kuulluksi tuleminen ja yksilöllinen huomiointi tärkeää (tieto, kannustus, rohkaisu, ymmärrys, tuki).

Riittävä ennaltaehkäisy ja tähän varatut resurssit, kaikissa ikäryhmissä. Kuntoutuksen järjestäminen vie aikaa yhtä lailla kuin kuntoutuksen toteuttaminen.

Ennaltaehläisyyn panostaminen, vuosittaiset tarkastukset myös ikäihmiselle. Erilaisesta kuntoutusta/ liikuntamuotoja eri ikäryhmille omalla paikkakunnalla. Liikuntamotivaation kasvattaminen. Lähete ja kuntoutukseen hakeutumien joustavaa.

tärkeä osa-alue, jota ei saa unohtaa palveluita kehitettäessä. Pitäisi muistaa, että vaikka kahdella eri asiakkaalla on sama diagnoosi, niin se ongelman esiintyminen arjessa voi olla hyvin erilainen riippuen kunkin omista taidoista, voimavaroista, ympäröivien ihmisten ja rakenteiden antamasta tuesta.

Jokainen pitäisi ottaa huomioon yksilönä sekä varata resursseja riittävästi toimintaa varten.

Kuntoutujan yksilölliset tarpeet ovat tärkeitä ottaa huomioon. Kuntoutuksen seuranta on äärimmäisen tärkeää ja siinä tehtävässä on oltava ammatti-ihminen; kuka tahansa ei kelpaa ja seurantahenkilön kuuluu olla omassa kunnassa.

yksilöllisyys, moniammatillisuus

Kuntoutuksen oikeaoppisella ohjeistuksella ehkäistään lisä vaivojen syntymistä, Ihmisiä ohjeistetaan kuntouttamaan itseään ja pitämään itseään kunnossa. Kuntoutuspalveluja pitäisi olla helpommin saatavilla ja mm. erilaisia ryhmäohjauksia yksilöohjausten lisäksi.

yhteinen infrastuktuuri, tiedonvälitys joustavaksi

Nyt pikaisesti kaikki kuntoutusalan ammattilaiset ja lääkärit opiskelemaan yksilöllisen toimintakyvyn arvioimista (ICF). Tämä mahdollistaa yhteisen näkemyksen kuntoutuksen tarpeista ja patistaa meitä oikea-aikaisiin ratkaisuihin. Voisiko päästä hiljalleen sellaiseen toimintamalliin, jossa asiakkaan tai tämän omaisten ei tarvitsisi taistella kaikesta. Voisiko "sosiaali" ja "terveys" hiljalleen alkaa puhua samaa kieltä = asiakaslähtöisyys?

moniammatillisuus ei saa jättää ihmistä/perhettä yksin eli on tiedettävä taho, jonne voi tarvittaessa ottaa yhteyttä!

Tärkeä alue. Enemmän resursseja kuntouttamispalveluiden kehittämiseen

Ei saa aliarvioida kuntoutuksen ja ennaltaehkäisvän työn merkitystä.