1. Strategian tausta ja tavoitteet
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri kiittää mahdollisuudesta kommentoida Lapin ilmasto- ja energiastrategiaa. Strategiassa on hyvin tunnistettu ilmastonmuutoksen torjunnan kiireellisyys sekä EU:n ja Suomen ilmastolainsäädännön asettamat vaatimukset. Strategian monipuolinen lähestymistapa on tervetullut, sillä se yhdistää ilmastonmuutoksen hillinnän, sopeutumisen, energiajärjestelmän kehittämisen sekä viestinnän ja osallisuuden.
Meillä on kuitenkin huoli siitä, että luonnon monimuotoisuus jää strategiassa liian vähälle huomiolle. Lapin maakuntaohjelman Lappi-sopimuksessa vuosille 2022-2025 on määritelty seitsemän keskeistä strategiaa, joista yksi on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Lapin ilmasto- ja energiastrategia ei kuitenkaan käsittele luonnon monimuotoisuuden turvaamista riittävän perusteellisesti, vaikka keskeiseltä strategialta voitaisiin odottaa syvällisempää paneutumista tähän aiheeseen.
1.1. Ilmastonmuutos ja luontokato
Lapin ilmasto- ja energiastrategia mainitsee joitakin ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon, kuten tunturiluonnon pusikoitumisen ja lajiston siirtymisen, mutta käsittelee näitä vain pintapuolisesti sivuhuomioina. Strategiasta puuttuu selkeä ja konkreettinen päätavoite luontokadon pysäyttämiseksi.
Tämä on ristiriidassa sekä EU:n biodiversiteettistrategian 2030 (Euroopan komissio 2020) että Suomen hallituksen hyväksymän tavoitteen kanssa. Suomen tavoitteen mukaan luontokato on pysäytettävä vuoteen 2030 mennessä ja luonnon monimuotoisuuden on oltava elpymisuralla viimeistään vuoteen 2035 mennessä.
Kansallinen luontopaneeli on toistuvasti korostanut, että ilmasto- ja luontokriisit liittyvät kiinteästi toisiinsa. Yhtä kriisiä ei voi ratkaista toisen kustannuksella, sillä kestävää ilmastotyötä ei ole ilman luontokadon pysäyttämistä.
Lapin ilmasto- ja energiastrategia on merkittävä askel oikeaan suuntaan, mutta sen on nostettava luonnon monimuotoisuuden turvaaminen yhtä keskeiseksi tavoitteeksi kuin hiilineutraaliuden saavuttaminen. Vain näin voidaan toteuttaa vihreä siirtymä oikeudenmukaisesti, kestävästi ja luonnon kantokyvyn rajoja kunnioittaen.
1.2. Strategisista tavoitteista
Lapin ilmasto- ja energiastrategian Lapin ilmastotyötä koskevassa osiossa todetaan, että suojelupinta-ala Lapissa on huomattavasti muuta maata suurempi. Tämä on loogista, koska Lappi kattaa noin kolmasosan koko maan pinta-alasta. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kaikki suojeltu pinta-ala ei kuitenkaan ole yhtä arvokasta.
Esimerkiksi heikommin puuta tuottavat metsät eli kitumaat muodostavat jopa 46 prosenttia kaikista valtion suojelemista metsistä, ja huomattava osa niistä sijaitsee Lapissa (Luke 2022). Tällä hetkellä Ylä-Lapin vähäpuustoisesta alpiinisesta alueesta on suojeltu lähes 75 prosenttia, mikä osoittaa suojelun jakautuvan epätasaisesti maakunnan sisällä (Cazzolla Gatti ym. 2023; Mikkonen ym. 2023).
Tämä epätasainen jakautuminen johtuu historiallisista suojelupäätöksistä ja alueen käyttöpaineiden vaihtelusta eri vyöhykkeillä, mutta sillä ei ole yhteyttä luonnon monimuotoisuuden tai luontokadon pysäyttämisen tarpeisiin. Alemmilla korkeuksilla sijaitsevat metsäiset alueet ovat jääneet vähemmälle suojelulle, koska ne ovat perinteisesti olleet metsätalouden ja muun elinkeinotoiminnan kohteena.
Lapin maakunnan sisällä on useita erilaisia luontotyyppejä ja viisi eri kasvuvyöhykettä, joista jokaisessa elää oma lajistonsa ja ekosysteeminsä. Suojelu yhdellä kasvillisuusvyöhykkeellä ei siis tarkoita, että lajit voisivat paremmin toisella vyöhykkeellä. Suojelualueverkoston laajuus kussakin elinympäristössä ja ilmastovyöhykkeessä on keskeinen tekijä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä (Piirainen ym. 2020).
1.3. Strateginen suojelu
Nykytiedon mukaan arktinen alue lämpenee lähes neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin (Rantanen ym. 2022; Ilmatieteen laitos 2022). Lisääntyvien vieraslajien myötä pohjoisiin oloihin sopeutuneiden lajien elämä vaikeutuu. Luonnonsuojelullisen tilanteen parantamiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi tulisi kiinnittää määrän sijaan enemmän huomiota laatuun. Luontokato ei pysähdy, vaikka koko puuton Ylä-Lappi suojeltaisiin. Tarvitaan enemmän tietoa eri kasvillisuusvyöhykkeiden suojeluprosenteista ja -tilanteista, jotta Lapin ilmasto- ja energiastrategiassa voitaisiin edistää oikeita kohteita (Euroopan komissio n.d.).
Ilmastonmuutos tuo Suomeen uusia lajeja, muuttaa elinympäristöjä ja vaikeuttaa pohjoisiin oloihin sopeutuneiden lajien elämää. Suomen metsät, Itämeri ja Lapin tunturit ovat jo muuttuneet ilmastonmuutoksen takia. Lämpötilan nousu tuo pohjoiseen lisää etelän lajeja. Pohjoisen lajit eivät pääse siirtymään tuntureiden huippuja korkeammalle eivätkä Jäämeren rannikkoa kauemmas pohjoiseen.
Lisääntyvien vieraslajien ja lämpenevän ilmaston myötä pohjoisiin oloihin sopeutuneet lajit joutuvat siirtymään entistä pohjoisemmaksi (esim. Björkman ym. 2018; Ympäristöministeriö n.d.). Tämä on mahdollista vain, jos Suomesta löytyy riittävästi kytkeytyneitä suojelualueita (Lehikoinen ym. 2021).
Ihanteellisessa tilanteessa suojelualueet muodostavat yhtenäisen verkoston aina Nuorgamiin saakka. Riskinä on pohjoisten endeemisten lajien häviäminen kokonaan, jos eteläisten lajien aiheuttama kilpailu kasvaa tai ilmasto muuttuu sopimattomaksi pohjoisen endeemisille lajeille (Piirainen ym. 2020). Korkeilla leveysasteilla elävien endeemisten lajien on tutkittu olevan alttiimpia ilmaston lämpenemisen haittavaikutuksille ja siten hauraammassa asemassa lajien ilmastoresilienssiin nähden (Hintsanen ym. 2025).
1.3.1. Lisää suojelua ja ennallistamista
Lapin ilmasto- ja energiastrategian strategisissa tavoitteissa todetaan, että ilmasto-oikeudenmukaisuuden edistämiseksi tarvitaan toimia, joilla varmistetaan ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen tapahtuvan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti tasapainoisesti. Ilmastonmuutokselle haavoittuvien lajien ja luontotyyppien suojelua voidaan tukea muodostamalla kattava luonnonsuojelualueverkosto eri ilmastovyöhykkeille. Suojelualueiden ulkopuolella tarvitaan toimia, jotka lisäävät lajien mahdollisuuksia siirtyä uusille alueille ilmaston muuttuessa (Pöyry & Aapala 2020).
Strategiasta ei kuitenkaan käy ilmi, miten ekologinen tasapaino saavutetaan tai miten sitä edistettäisiin. Tutkimukset osoittavat, että luontokato etenee arktisella alueella keskimääräistä nopeammin ja että Suomi on yhä kaukana itselleen asettamista tavoitteista luontokadon pysäyttämisessä. Tuoreen, Euroopan komissiolle annetun luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanon raportin mukaan Suomen lajien ja luontotyyppien heikkenevä kehitys on päinvastoin jatkunut (Valtioneuvosto 2025; Ympäristöministeriö 2025a).
Raporttia koordinoineen Suomen ympäristökeskuksen erityissuunnittelija Marita Arvelan mukaan luontotyyppien tilaa voidaan parantaa lisäämällä suojelua ja ennallistamista sekä kokonaisvaltaisella maankäytön suunnittelulla. Raporttia tehnyt Suomen ympäristökeskuksen tutkija Aleksi Mikola toteaa lintulajien taantumisen olevan pysäytettävissä huomioimalla luonto paremmin maankäytössä (Suomen ympäristökeskus 2025b).
Tästä syystä olisi tärkeää, että Lapin ilmasto- ja energiastrategia pyrkisi huomioimaan ilmastokestävässä suunnittelussa luontoarvojen säilyttämisen. Tuoreimmassa lajien uhanalaisuusarviossa jopa 833 metsälajia arvioitiin uhanalaisiksi ja 754 silmälläpidettäviksi eli uhanalaisuuden kynnykselle. Luontotyyppien Punaisessa kirjassa puolestaan ei luokiteltu yhtään metsäluontotyyppiä elinvoimaiseksi (Aalto ym. 2023; Metsäteollisuus 2021; Hyvärinen ym. 2019).
1.3.2. Merkittävät uhat
Lappi on luonnon monimuotoisuuden kannalta ainutlaatuinen alue. Maakunnassa sijaitsevat Suomen laajimmat erämaa- ja suojelualueet, merkittävät Natura 2000 -verkoston kohteet, viisi eri kasvillisuusvyöhykettä sekä saamelaisten kotiseutualue. Lapin ilmasto- ja energiastrategian myötä teollisen toiminnan uhka luonnolle kasvaa merkittävästi.
Kaivoshankkeet, teollinen metsätalous ja laajamittainen tuulivoimarakentaminen vaarantavat jo nyt ekologisia käytäviä ja alueiden ekologista kytkeytyvyyttä. Ne pirstovat elinympäristöjä ja kiihdyttävät näin luontokatoa (kts. lausuntomme Lapin liiton aurinko- ja tuulivoimaselvitys 2023-2024). Tämä vaarantaa myös Lapin erityiselinkeinot eli porotalouden ja luontomatkailun sekä saamelaisten oikeuden harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan, joka on turvattu Suomen perustuslain 17 §:ssä ja ILO:n alkuperäiskansasopimuksessa (169) (Finlex 739/1999; ILO 1989).
Strategia korostaa osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, mutta luontojärjestöjen ja paikallisyhteisöjen ääni jää toissijaiseksi elinkeino- ja investointipainotuksiin nähden. Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää, että myös luontoarvot ja ekologiset reunaehdot otetaan strategiassa nykyistä laajemmin huomioon. Viimeisimmän, nyt jo hieman vanhentuneen arvion mukaan lähes puolet (48 prosenttia) Suomessa tunnetuista luontotyypeistä on uhanalaisia. Uhanalaisuuden suurimmat syyt ovat maankäyttö, kuten tehokas maa- ja metsätalous, sekä ilmastonmuutos ja rehevöityminen (Kontula & Raunio 2018).
1.4. Tutkittu tieto ja sen puutteet
Lapin ilmasto- ja energiastrategian prosessia ja menetelmiä käsittelevässä osuudessa todetaan, että tutkittu tieto on ollut tärkeässä roolissa strategiaa luotaessa. Energiastrategian osalta tehtiin yhteistyötä Ramboll Oy:n kanssa, joka toteutti tietoaineistoa ja auttoi energiatyöryhmän fasilitoinnissa Energiamurrosareenan järjestämisessä.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen työpaketissa tehtiin yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Heidän tietoaineistonsa "Ilmastonmuutos Lapissa - tietoja Lapin ilmasto- ja energiastrategiaa varten" sisältää tutkimusta jo havaituista muutoksista ja tulevaisuuden kehityksestä Lapissa. Oikeudenmukaisuutta kerrotaan käsitellyn poikkileikkaavasti läpi strategian eri osien.
Tämä kuitenkin herättää kysymyksen, mihin ekologisuus on jäänyt matkan varrella ja missä on tutkittu energiainfrastruktuurin vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Tutkijat ovat lähes yhtä mieltä siitä, että energiainfrastruktuurin rakentaminen kauas yhdyskuntien ulkopuolelle pahentaa luonnon elinympäristöjen pirstoutumista, kytkeytyvyyden puutetta ja luonnontilaisten alueiden vähenemistä (Hautamäki ym. 2024). Energiainfrastruktuurin rakentaminen voi vaikuttaa alueen lajistoon myös muuttamalla elinympäristöä sopivuudeltaan heikommaksi ja heikentämällä resurssien saatavuutta alueella (esim. Campedelli ym. 2014).
Lapin ilmasto- ja energiastrategian luomisvaiheessa Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri kutsuttiin mukaan vain TP4:ään eli Lapin ilmastoviestinnän, osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden asiantuntijatyöryhmään. Sen sijaan energiaa koskeva TP2-asiantuntijatyöryhmä koostui lähes pelkästään energiateollisuuden edustajista ja edunvalvojista, joka näkyy strategian painopisteissä.
Toisin sanoen, Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat pohtivat, mitä porot ajattelevat vuonna 2050 tai kuka kantaa vastuun, kun talvet muuttuvat lauhemmiksi ja joku liukastuu korkokengissään Rovaniemen keskustassa.
Samaan aikaan lukuisat energia-alan toimijat – Inergia, Rovakaira, Kemijoki, Neve, TLS, EPV Energy, Suomen uusiutuvat ry, Neova Group, Lapin liitto, Digipolis, Lapin AMK, Lapin ELY-keskus, Fingrid ja Motiva – keskittyvät energiaratkaisuihin ilman syvällistä luonto-, ympäristö- tai ilmastoasiantuntemusta. Tämä asiantuntijuus löytyi kuitenkin viestintää ja oikeudenmukaisuutta käsittelevästä TP4-työpaketista.
1.5. Esityksemme strategisten tavoitteiden parantamiseksi
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry esittää strategiaan ja taustaan seuraavia täydennyksiä:
● Luontokadon pysäyttäminen on nostettava omaksi päätavoitteekseen, ilmastopäästöjen vähentämisen rinnalle. Tämä tukee Suomen kansallisia tavoitteita ja EU:n biodiversiteettistrategian linjauksia.
● Ekologisten käytävien ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on asetettava keskeiseksi lähtökohdaksi aluekehittämisessä, energiaratkaisuissa ja maankäytön suunnittelussa.
● Strategia tarvitsee konkreettisia toimia luontoviisaaseen siirtymään, vahvemman panostuksen ennallistamiseen (EU:n biodiversiteettiasetuksen mukaisesti), suojelualueiden täydentämisen sekä perusteellisen luontovaikutusten arvioinnin ennen teollisia hankkeita.
● Paikallisyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen roolia on vahvistettava, jotta strategia ei palvele vain energiainvestointien etuja vaan turvaa myös Lapin luonnon ja sen tulevaisuuden elinvoiman.
1.6. Lähteet
Aalto, A., Sulkava, R., Kusmin, J-M. & Aalto, M. (2023). Suomen valtion suojelemattomat arvometsät osa III. Luonnonmetsä-hankkeen loppuraportti ja 91 lisäesimerkkiä suojelemattomista valtion arvometsistä. Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF & Greenpeace. Viitattu 12.9.2025. Saatavilla osoitteessa: https://www.greenpeace.org/static/planet4-finland-stateless/2023/04/fb4e0c31-luonnonmetsa-tyoryhman-raportti-suojelemattomat-arvometsat.pdf.
Bjorkman, A. D., Myers-Smith, I. H., Elmendorf, S. C., Normand, S., Rüger, N., Beck, P. S. A., Blach-Overgaard, A., Blok, D., Cornelissen, J. H. C., Forbes, B. C., Georges, D., Goetz, S. J., Guay, K. C., Henry, G. H. R., HilleRisLambers, J., Hollister, R. D., Karger, D. N., Kattge, J., Manning, P., … Alatalo, J. M. (2018). Plant functional trait change across a warming tundra biome. Nature, 562(7725), 57-62. https://doi.org/10.1038/s41586-018-0563-7
Cazzolla Gatti, R., Zannini, P., Piovesan, G., Alessi, N., Basset, A., Beierkuhnlein, C., Di Musciano, M., Field, R., Halley, J. M., Hofmann, S., Iaria, J., Kallimanis, A., Lövei, G. L., Morera, A., Provenzale, A., Rocchini, D., Vetaas, O. R., & Chiarucci, A. (2023). Analysing the distribution of strictly protected areas toward the EU2030 target. Biodiversity and Conservation, 32, 3157–3174. https://doi.org/10.1007/s10531-023-02644-5
Campedelli, T., Londi, G., Cutini, S. Sorace, A., G G. Londi, S. Cutini, A. Sorace, G. Tellini Florenzano. (2014). Raptor displacement due to the construction of a wind farm: preliminary results after the first 2 years since the construction. Ethology, Ecology & Evolution, 26, s. 376-391 (2014). Taylor & Francis. Abingdon-on-Thames.
Euroopan komissio. (2020). EU Biodiversity Strategy for 2030: Bringing nature back into our lives (COM(2020) 380). Publications Office of the European Union.
Euroopan komissio. (n.d.). Connectivity. Biodiversity Information System for Europe. https://biodiversity.europa.eu/europes-biodiversity/protected-areas-archived/connectivity
Hautamäki, R., Heinilä, A., Moilanen, A., Rajaniemi, J. (2024). Ekologinen kytkeytyvyys ja luonnon monimuotoisuus alueidenkäytön suunnittelussa. Suomalainen Tiedeakatemia. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: https://acadsci.fi/tiedeakatemian-julkaisut/tietokoosteet/ekologinen-kytkeytyvyys-ja-luonnon-monimuotoisuus-alueidenkayton-suunnittelussa/
Hintsanen, L., Marjakangas, E.-L., Santangeli, A., & Lehikoinen, A. (2025). Protected area edges host more warm-dwelling bird communities than the rest of the landscape. Biological Conservation, 305, Article 111070. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2025.111070
Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U-M. Toimittajat. (2019). Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://hdl.handle.net/10138/299501.
Ilmatieteen laitos. (2022) Arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Julkaistu Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla 11.8.2022. Viitattu 12.9.2025. Saatavilla osoitteessa: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/6RyezLB6HGN8bFqFOeBC5x
International Labour Organization. (1989). Indigenous and Tribal Peoples Convention, C169. https://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_INSTRUMENT_ID:312314
Kontula, T., & Raunio, A. (toim.). (2018). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018: Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet (Suomen ympäristö 5/2018). Suomen ympäristökeskus & Ympäristöministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161233/Suomen%20luontotyyppien%20uhanalaisuus%202018%20OSA1.pdf
Lehikoinen, P., Tiusanen, M., Santa Heli, A., Rajasärkkä, A., Jaatinen, K., Valkama, J., Virkkala, R. & Lehikoinen, A. (2021). Increasing protected area coverage mitigates climate-driven changes. Biological Conservation, 253. Elsevier. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.biocon.2020.108892.
Luke – Suomen metsätalousyhtymä. (2022 marraskuuta). Metsien suojelu. Viitattu 12.9.2025. Saatavilla osoitteessa: https://www.luke.fi/fi/tilastot/metsien-suojelu/metsien-suojelu-112022
Metsäteollisuus ry. (2021). Lahopuun merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle on suuri. Julkaistu Metsäteollisuus ry:n verkkosivuilla 7/4/2021. Viitattu 12.9.2025. Saatavilla osoitteesta: https://metsateollisuus.fi/uutishuone/lahopuun-merkitys-metsaluonnon-monimuotoisuudelle-on-suuri/
Mikkonen, N., Leikola, N., Lehtomäki, J., Halme, P., & Moilanen, A. (2023). National high-resolution conservation prioritisation of boreal forests. Forest Ecology and Management, 541. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2023.121079
Piirainen, S., Pöyry, J. & Aapala, K. (2020). Johtopäätökset. Teoksessa Pöyry, J. & Aapala, K. (toim.), Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa, s. 113-117. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 2/2020. Suomen Ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/33c37642-371c-4caa-9b14-341a0923995c.
Pöyry, J. & Aapala, K. (2020). Tiivistelmä. Teoksessa Pöyry, J. & Aapala, K. (toim.), Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa (s. 3-6). Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 2/2020. Suomen Ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/33c37642-371c-4caa-9b14-341a0923995c.
Rantanen, M., Karpechko, A. Y., Lipponen, A., Nordling, K., Hyvärinen, O., Ruosteenoja, K., Vihma, T., … Laaksonen, A. (2022). The Arctic has warmed nearly four times faster than the globe since 1979. Communications Earth & Environment, 3, Article 168. https://doi.org/10.1038/s43247-022-00498-3
Suomen perustuslaki (731/1999). Finlex. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/731
Suomen ympäristökeskus (2025a). Luontotyyppien ja lajien tilan heikkeneminen jatkuu – Suunta voidaan kääntää investoimalla ennallistamiseen. Viitattu 12.9.2025. https://www.sttinfo.fi/tiedote/71437701/luontotyyppien-ja-lajien-tilan-heikkeneminen-jatkuu-suunta-voidaan-kaantaa-investoimalla-ennallistamiseen?publisherId=69819243&lang=fi
Suomen ympäristökeskus. (2025b). Luontotyyppien ja lajien tilan heikkeneminen jatkuu – suunta voidaan kääntää investoimalla ennallistamiseen]. Julkaistu STT Infossa 12.9.2025. Viitattu 12.9.2025. https://www.sttinfo.fi/tiedote/71437701/luontotyyppien-ja-lajien-tilan-heikkeneminen-jatkuu-suunta-voidaan-kaantaa-investoimalla-ennallistamiseen?publisherId=69819243&lang=fi
Valtioneuvosto. (2025) Susikannan tilan arviointi kesken – vaelluskalat epäsuotuisalla suojelutasolla: Suomi raportoi EU:lle lajien tilasta. https://valtioneuvosto.fi/-/1410837/susikannan-tilan-arviointi-kesken-vaelluskalat-epasuotuisella-suojelutasolla-suomi-raportoi-eu-lle-lajien-tilasta
Ympäristöministeriö (2025). Luonnon tilasta tuore arvio – Suomi raportoi EU:lle luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä. Viitattu 12.9.2025. Saatavilla osoitteessa: https://ym.fi/-/luonnon-tilasta-tuore-arvio-suomi-raportoi-eu-lle-luontotyyppien-ja-lajien-tilasta-ja-kehityksesta
Ympäristöministeriö. (n.d.). Ilmastonmuutos etenee. Ympäristön tila. Viitattu 12.9.2025. Saatavilla osoitteessa: https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/ilmastonmuutos/ilmastonmuutos-etenee
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry
Martti Asikainen