Kansallinen hoitohenkilöstön uramalli

Pidän hyvänä sitä, että tasopalkkamalli tunnistaa ja jäsentää eri työtehtävien vaativuuden selkeästi. Malli lisää läpinäkyvyyttä ja tukee tehtävärakenteen yhtenäistämistä hyvinvointialueilla.

Haasteeksi kuitenkin muodostuu se, että malli perustuu vahvasti tehtävänkuvaan ja tehtävänimikkeeseen. Käytännössä samaa tehtävänkuvaa voi toteuttaa hyvin erilaisen osaamis- ja kokemustaustan omaava ammattilainen. Esimerkiksi kuntoutuksen asiantuntijan tehtävässä voi toimia laajoja erikoistumiskoulutuksia suorittanut, vuosikymmenten työkokemuksen ja syvän perehtyneisyyden omaava asiantuntija tai vastavalmistunut fysioterapeutti. Tehtävänimike ja tehtävänkuva voivat olla samat, vaikka osaamisen taso, kliininen päättelykyky, kokonaisuuksien hallinta ja konsultointivastuu eroavat merkittävästi.

Tasopalkkamalli ei nykyisellään riittävästi huomioi lisäkoulutuksia, erikoistumista, pitkää työkokemusta eikä työssä kertyvää syvää asiantuntijuutta, vaan palkkaus kiinnittyy ensisijaisesti tehtävän vaativuuteen. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa yksilöllinen lisäkouluttautuminen, työn syvällinen ymmärrys ja pitkäaikainen perehtyneisyys eivät näy uratasossa tai palkkauksessa, ellei organisaatiossa ole erikseen määritelty erillistä tehtävää (joita ei ole aina tarjolla).

Vertailukohtana voidaan todeta, että terveydenhuollossa esimerkiksi erikoistuvat lääkärit ja erikoislääkärit eivät ole samalla tasolla, vaikka he voivat tehdä osittain samoja kliinisiä tehtäviä. Erikoislääkärin syvällinen koulutus ja perehtyneisyys tunnistetaan sekä asemassa että palkkauksessa. Hoitohenkilöstön osalta vastaava erikoistumisen ja asiantuntijuuden tunnistaminen jää mallissa epäselväksi, kun mallissa painotetaan vahvasti tehtävänkuvaa.

Olisi tärkeää, että uramallissa ja tasopalkkamallin soveltamisessa huomioitaisiin tehtävänkuvan lisäksi nykyistä selkeämmin myös lisäkoulutus, työkokemus ja syvä perehtyneisyys saman tehtävänimikkeen alla työskentelevillä. Muuten riskinä on, että urakehitys näyttäytyy kapeana ja ainoaksi etenemissuunnaksi jää siirtyminen hallinnollisiin- tai esihenkilötehtäviin.

Lisäksi on syytä tarkastella, miten uraportaissa eteneminen käytännössä mahdollistuu. Mikäli organisaatiossa ei ole tarjolla vaativampia asiantuntijatehtäviä, etenemismahdollisuudet jäävät teoreettisiksi. Tällöin vaarana on, että lisäkouluttautuneet ja syvää asiantuntemusta omaavat ammattilaiset hakeutuvat muihin organisaatioihin tai tehtäviin, joissa osaaminen tunnistetaan paremmin. Tämä voi johtaa siihen, että julkinen sektori menettää vahvaa osaamista ja investoinnit koulutukseen eivät hyödytä omaa organisaatiota täysimääräisesti.

Jos kokemus ja erikoistuminen eivät näy uratasossa, se voi heikentää motivaatiota kouluttautua ja sitoutua pitkällä aikavälillä hyvinvointialueille.

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) kiittää mahdollisuudesta kommentoida laadittua uramallia. Esitys uramallista on tarpeellinen ja kokonaisuutena tuo hyvin esiin hoitohenkilöstön ammattitehtäviä eri tasoilla. Haluaisimme kuitenkin korostaa yhtä merkittävää huomiota. Vaikka näyttöön perustuvan toiminnan ajatellaan olevan sisäänrakennettu hoitotyöhön ja sen koulutukseen, sen näkyväksi tuominen urapolun eri vaiheissa vahvistaisi näyttöön perustuvuuden merkitystä ja sen vaatimusta, kun tavoitteena on vaikuttava hoitotyö. Ehdotamme, että näyttöön perustuva toiminta käsitteenä sisällytettäisiin uramalliin. Pohjana voisi käyttää esimerkiksi FinAME-asiantuntijuusmallia, jonka nykyinen versio on julkaistu 2022 ja sen kehittämisestä vastasi Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus yhteistyössä Suomen Sairaanhoitajien yhteydessä toimivan Advanced Practice Nursing (APN) työryhmän kanssa. Pätevyyttä kuvaaviin kohtiin voisi esimerkiksi lisätä maininnan ”tehtävän edellyttämä rooli näyttöön perustuvan terveydenhuollon edistämisessä” ja viitata https://hotus.fi/tutkimusnaytto-kayttoon/tukirakenteet-ja-toimintamallit/finame-asiantuntijuusmalli/.

Kansallinen uramalli on toteutuessaan erinomainen edistysaskel hoitohenkilöstön veto- ja pitovoiman, ammattitaidon kehittämiseen kannustamisen ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Se tuo hyvinvointialueiden ja muiden sotepalveluita tuottavien organisaatioiden tietoon ja käyttöön työkalun jolla osaaminen ja työn vaativuus voidaan huomioida palkkauksessa. Uramallin käytännön toteutus aiemassa palkkajärjestelmässä oli sen tasapäistämisen vuoksi hyvin hankalaa. Mallissa on rakennettu lukuisa joukko eri tasoja jotka rakentuvat osaamiselle ja työn vaativuudelle. Herää tosin kysymys, onko tasoja jopa liiankin paljon, jotta isossa organisaatiossa pystyttäisiin paneutumaan kunkin henkilön sijoittamiseen oikealle tasolle. Tässä ainakin olisi tärkeää kuulla hoitotyön esimiesten näkemys alaistensa työnkuvasta ja osaamisesta, kun mallia sovelletaan.
Toinen huolenaihe on mallin "ympäripyöreys" Paljon mallissa viitataan edeltävään tasoon: työn vaativuus on edeltävää tasoa suurempi. Tämä varmasti aiheuttaa tulkinnan vaikeutta. Helpottaisiko tässä koulutusvaatimusten selkeämpi kuvaus. Mitä lisäkoulutusta kukin taso edellyttää. Näistä on jotain tietoa, mutta voisi olla otettu enemmänkin kantaa. Tietysti työnantajan tarjoama täydennyskoulutus varsinaisten tutkintojen lisäksi on hyvä huomioida. Esimerkkejä/yksittäishuomioita asiasta: yo- maisteritasoisen henkilön sijoittumisesta on aika vähän tekstiä, tosin se painottuu vaativuudeltaan korkeimpiin tasoihin ja erirtyisasiantuntijatehtävään, mikä sinällään on varmasti oikea suunta. Psykoterapeutti/perheterapeutti tutkinnosta ei löydy mainintaa. Kyseessä on hyvin laaja ja osaamista merkittävästi kasvattava koulutus ja helpottaisi soveltamista kun tämäkin olisi huomioitu.
Vielä yksi huolen aihe on velvoittavuus. Mallin käyttöönotto vaatii paljon työtä ja vaivaa. Onko riski että mallin käyttöönotto jää vaillinaiseksi sen vuoksi. Toivoisi että tämän käyttöönottoon sitten ohjattaisiin riittävän painokkaasti.
Vielä lyhyesti vastauksi kysymyksiin:
Miten malli palvelee hoitohenkilöstö urakehitystä hyvinvointialueilla?
- malli mahdollistaa hyvällä tavalla osaamisen ja työnvaativuuden huomioimisen palkkauksessa ja asemassa. Paljon jää silti organisaatioiden soveltamisen varaan
Mikä malliluonnoksessa jää huomiotta?
- Joitain nimikkeitä on ohjattu suoraan tietylle tasolle, mikä voi olla vähän ristiriidassa mallin ajatuksen kanssa. Esim kotihoidossa aivan uusi ja kokematon asettuu automaattisesti vaativan asiantuntijan tasoon.
- malli ei ota kantaa eri tasoisten esimiesten porrastukseen, jossa siinäkin olisi linjattavaa.
Kattaako malli riittävästi hoitotyön eri ammattiryhmät?
- uskoakseni monen saman tasoisen koulutuksen rinnastamalla löydetään eri nimikkeille palkkataso.
Miten hyvin malli on sovellettavissa hyvinvointialueilla? (asteikko 1–5?) 4.
- 4. on sovellettavissa, mutta vaatii hoitotyön esimiesten mukaanottoa
- nimikkeet ok

Tehy esittää kantanaan, että Kansallisen hoitotyön uramallin asiakirjasta on poistettava kaikki viittaukset SOTE-sopimuksen palkkausmääräyksiin ja uuteen tasopalkkamalliin. Palkkausmääräykset ja tasopalkkamalli ovat työehtosopimusasioita ja kuuluvat neuvotteluosapuolten eli KT:n ja liittojen yksinomaiseen sopimiskompetenssiin. Vain neuvotteluosapuolet voivat antaa tasopalkkamallia ja palkkausmääräyksiä koskevia tulkintoja. Mikään neuvotteluosapuoliin nähden kolmas osapuoli ei voi tulkintaa tehdä esim. eri palkkaryhmiin kuuluvista työtehtävistä. Jos niin tapahtuisi, se olisi omiaan vaarantamaan työehtosopimuksen oikean soveltamisen ja johtaisi todennäköisesti työehtosopimuksen väärän soveltamisen kautta tulkintariitoihin, joita käsiteltäisiin viime kädessä työtuomioistuimessa.

Uramallin tekstit johtavat harhaan tasopalkkajärjestelmän soveltamisesta
Uramallin taulukot ja tehtäväkuvauksia koskevat tekstit ohjaavat tulkitsemaan SOTE sopimuksen tasopalkkajärjestelmän tasokriteereitä tavalla, jota sopimus ei tue. SOTE sopimus määrää vain sen, että yhdenkin osaamisen ja vastuun tasokriteerin täyttyessä tehtävä nousee tasolta A vähintään tasolle B. Tasoille C ja D sijoittaminen kuuluu paikallisille työnantajille, eikä uramalli voi ottaa siihen kantaa.

SOTE sopimuksen määräysten ja uramallin sekoittuminen
Luvusta 3.2. alkaen SOTE sopimuksen määräykset ja uramalli ovat sekoittuneet niin, ettei lukija voi erottaa, mikä on sopimusta ja mikä on uramallia. Erityisen ongelmallisia ovat taulukot, jotka ottavat kantaa tasopalkkajärjestelmän tasosijoitteluun.

Uramalli ei saa sisältää tai tulkita sopimusmääräyksiä.

Toimivallan ylittäminen
Tasopalkkajärjestelmää koskevat määräykset sekä järjestelmän soveltamiseen ja tehtävien tasosijoitteluun liittyvä ohjaus kuuluvat yksinomaan tasopalkkajärjestelmästä sopineille osapuolille eli KT:lle ja pääsopijajärjestöille. Ministeriöllä, sen alaisilla työryhmillä tai vastaavilla ei ole toimivaltaa ohjata tasopalkkajärjestelmän soveltamista. Lopulliset tasosijoittelut tekee työnantaja SOTE sopimuksen puitteissa sopijaosapuolten ohjeistuksen mukaisesti.
Uramalliluonnoksessa käytetty terminologia ja kriteeristö menevät näiden toimivaltarajojen yli ottaessaan kantaa tasosijoitteluun. Tämä aiheuttaa merkittävän tulkintariskin ja turhia erimielisyyksiä työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Jatkotoimet
Mahdollisessa jatkovalmistelussa on välttämätöntä korjata edellä kuvatut ristiriidat ja pitää SOTE sopimuksen neuvotteluosapuolten ja uramallia laativien tahojen roolit selkeästi erillään.

Suomen Terveydenhoitajaliitto ry esittää kantanaan, että Kansallinen hoitohenkilöstön uramalli on nykyisessä muodossaan toteuttamiskelvoton, sillä se ottaa kantaa työ- ja virkaehtosopimuksen (Hyvinvointialan Sote-sopimus) sopimusosapuolten toimivaltaan kuuluviin asioihin. Hankkeen tarkoituksena on antaa hyvinvointialueille suosituksia uramallin toteuttamiseksi, jolloin seurauksena on todennäköisimmin työ- ja virkaehtosopimuksen palkkausmääräysten vastaisia ratkaisuja ja aiheutetaan hyvinvointialueille epäselvyyksiä sekä riitoja.
Suurin ongelma esityksessä on, että STM olisi antamassa suositusta uramallista, jossa varsin tarkasti myös kerrottaisiin palkkauksen näkökulmasta, mitä tehtäviä millekin tasolle tulisi sijoittaa (ja sitä kautta vaikutettaisiin palkkasuhteisiin). Sopijaosapuolet ovat rakentaneet tasopalkkajärjestelmän määräyksineen sekä sopineet osva-tasoista ja niiden kriteereistä. Sopimuksen näkökulmasta täysin ulkopuolinen taho - STM - olisi nyt astumassa sille kentälle. Lisäksi voi todeta, että esitetty uramalli lähtee pelkästään muutaman tehtävänimikkeen lähtökohdista liikkeelle, jolloin unohdetaan hyvinvointialueiden hyvin laaja tehtäväkirjo ja eri toiminnot.

Kansallinen hoitohenkilöstön uramalli palvelee ja tukee erinomaisesti hoitohenkilöstön urakehitystä hyvinvointialueilla, sillä mallissa kuvataan hyvin työtehtävän vaatima osaamisen ja vastuun kasvaminen. Osaamisen ja vastuun lisääntyminen tulee näkyä myös palkassa, ja siksi uramallin yhdistäminen tasopalkkajärjestelmään on aivan olennaista. Näiden kahden järjestelmän tulee olla yhteensovitettuja, vaikka kyseessä onkin kaksi erillistä asiaa.

On itsestään selvää, että tasopalkkajärjestelmän soveltamista koskeva ohjaus ja linjaukset kuuluvat yksinomaan sopijaosapuolille ja on kirjattu KT:n yleiskirjeeseen, jota tasopalkkajärjestelmän käyttöönotossa noudatetaan.

Joitakin puutteita/virheitä uramalli luonnoksessa vielä on ja jotka tulisi korjata, esim. taulukossa 3 hyvä lause Tasolla A: Työyksikön tehtävien edellyttämä osaaminen. > Sama lause pitäisi soveltaen lisätä kaikkiin palkkaryhmiin tasolle A sarakkeeseen pätevyys. Pelkkä tutkinto ei riitä, koska esim. perustasollakin työskentelyyn tarvitaan lääkehoitoluvat, jos työ sisältää lääkehoitoa. Palkkaryhmissä TVA100 ja TEA100 kirjaus ehdotetaan muotoon työnantajan tehtävien edellyttämä osaaminen taulukko 4. ja 5. Kaikissa taulukoissa tulisi tarkistaa, että vastuu määritellään tehtävänkuvauksessa ja osaaminen pätevyydessä yhdenmukaisesti.

Hoitohenkilöstön uramalli on sovellettavissa hoitotyön eri ammattiryhmiin, vaikka mallin kohdassa 3.1. ei mainita kaikkia nimikesuojattuja ja laillistettuja ammattihenkilöitä/nimikkeitä. Tämä olisi hyvä olla mainintana ko. kohdassa. 3.1 Tehtävänimike: Lähihoitaja asiantuntijana: ei voi olla tässä muodossa nimikkeenä. Tulisiko olla samassa muodossa, kun muut asiantuntijanimikkeet, asiantuntijalähihoitaja? Pitäisikö olla mainittuna, että nimikelistaukset ovat vain esimerkkejä > tehtävänkuva on oleellisempi asia, koska nimikkeet voivat vaihdella organisaatioiden välillä. Kohta 3.4.2.5: S2TEA100 / erityisasiantuntijatehtävä listaus: seksuaaliterapeutti kuuluu hinnoittelemattomiin työskentelypaikasta riippumatta?

Palkkaryhmässä S2TEA 100 on tärkeää olla valinnaisena taso E, Kliinisen X tieteen asiantuntija. Voisiko tehtävänimikkeen alla olla esimerkiksi kliinisen hoitotieteen asiantuntijana hyvinvointialueella toimivat yliopiston sivuvirkaiset professorit (yhteisprofessuurit). 3.4.2.5 (S2TEA 100) Taso E: Kliinisen Xtieteen asiantuntija. Pätevyytenä akateeminen jatkotutkinto, ei riitä maisteri- / YAMK-tutkinto. Näiden lisäksi tulee olla tohtorin tutkinto.

Kansallinen hoitohenkilöstön uramalli pohjautuu kansalliseen STM:n hoitotyön koulutuksen koordinaatiojaoston tekemään hoitohenkilöstön asiantuntijarakenneselvitykseen osana ammattihenkilölain uudistusta.Uramalli on yksi keskeisimmistä hoitohenkilöstön veto- ja pitovoimatekijöistä. Sen avulla saadaan läpinäkyväksi hoitohenkilöstön työhön liittyvien osaamisvaatimusten ja vastuun kasvaminen, sekä näiden yhteys palkkaukseen. Malli on hyvin sovellettavissa hyvinvointialueille.

Hoitohenkilöstön uramallin voi nähdä tukevan hoitohenkilöstön urakehitystä hyvinvointialueilla. Keskustelussa on ollut omalla hva:lla, että hyvinvointialueilla on paljon erilaisia tehtäviä ja toimintoja ja urapolku-malliin ei ole otettu mukaan esim. hoitotyön esihenkilöitä, jotka siihen kuuluisi ottaa mukaan. Uramallissa tärkeää on huomioida, että uramallin taso, nimike ja palkkaryhmä perustuvat työnantajan määrittelemiin tosiasiallisiin työtehtäviin, ei esimerkiksi työntekijän mahdollisiin omaehtoisiin koulutuksiin.
Tästä näkökulmasta hyvin tärkeää olisi hva-tasoisesti sopia tasot ja määrittelyt yhdenvertaisesti tarkemmalle tasolle, jotta nämä ei sitten lähtisi esimerkiksi toimialuekohtaisesti eriytymään.

On hyvä, että kansallisessa hoitohenkilöstön uramallissa on huomioitu myös työpaikalla ja työssä tapahtuva osaamisen kehittyminen. 1.1. 2027 voimaan tulevat uudet sosiaali- ja terveysalan erikoisammattitutkinnon perusteet luovat lähihoitajille monia mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Tutkinnon perusteet on kehitetty niin, että osaamisen kehittyminen on mahdollista myös yksittäisen tutkinnon osan suorittamalla.

Lähihoitajan työn ja urapolun näkyväksi tekeminen on tärkeää, mutta uramalli ei saa sisältää tai tulkita sopimusmääräyksiä. Kansallisen hoitotyön uramallissa ei saa olla tulkintoja SOTE-sopimuksen uudesta tasopalkkajärjestelmästä ja sen palkkausmääräyksistä. Tulkintoja voivat antaa vain SOTE-sopimuksen neuvotteluosapuolet. Jos joku muu taho kuin neuvotteluosapuolet niitä antavat, on vaarana syntyä ristiriitatilanteita väärän soveltamisen takia, ja se ei enää palvele ketään osapuolta.

Tehy ry otti esitettyyn kansallinen hoitohenkilöstön uramalli -luonnokseen kantaa 12.2. ja yhtyy myös KT:n 13.2. kannanotossaan esittämiin huoliin. Näiden kannanottojen jälkeen luonnosta on muutettu, mutta valitettavasti nuo kesken lausuntoajan tehdyt pienet muokkaukset eivät ole poistaneet Tehyn ja KT:n aiemmissa kannanotoissaan toteamia ristiriitoja ja roolien sekoittumista.

Turun ammattikorkeakoulu pitää kansallista hoitohenkilöstön uramallia tarpeellisena ja ajankohtaisena. Malli tukee hoitohenkilöstön urakehitystä, osaamisen tunnistamista sekä alan veto‑ ja pitovoimaa ja tarjoaa hyödyllisen viitekehyksen hyvinvointialueille. Nykyisessä muodossaan malli on kuitenkin osin epäyhtenäinen, eikä se täysin vastaa kansallisia ja kansainvälisiä sairaanhoitajamääritelmiä, mikä heikentää vertailtavuutta.
Uramallin keskeisiä vahvuuksia ovat osaamisperusteinen rakenne, tehtävänimikkeiden yhtenäistämiseen tähtäävä lähestymistapa, kytkentä sote‑tasopalkkamalliin sekä mahdollisuus hyödyntää erikois‑ ja asiantuntijaosaamista kliinisessä työssä, kehittämisessä, koulutuksessa ja johtamisessa. Keskeiset kehittämistarpeet liittyvät osaamistasojen, koulutusten ja tehtävänkuvien selkeyttämiseen. Erityisesti kliinisesti erikoistuneiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien hoitajien roolit, nimikkeet ja koulutusvaatimukset ovat osin ristiriitaisia ja kaipaavat täsmennystä. Asiantuntija‑ ja erityisasiantuntijatasojen välinen jako sekä koulutustasojen (AMK vs. ylempi korkeakoulututkinto) suhde tehtäviin edellyttävät selkeyttämistä. Asiantuntijahoitaja (asiantuntijasairaanhoitaja) nimike tulisi varata ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille urapolun tasojen tunnistamiseksi. Lisäksi uramallin tulisi kytkeytyä systemaattisemmin toisen asteen, ammattikorkeakoulu‑, yliopisto‑ ja erikoistumiskoulutuksiin. Muiden täydennyskoulutusten tunnistamiseen ja arviointiin tarvitaan ohjausta ja yhtenäisiä periaatteita. Kliinisen urapolun näkökulmasta olennaista on myös yhteys kliiniseen työhön. Koulutus on kuitenkin yksi osakvalifikaatio, ja olennaista on, että henkilön osaaminen vastaa tehtävänkuvaa ja hän voi tehtävänkuvaa toteuttaa. Toimeenpanon tueksi suositellaan kansallista ohjeistusta sekä esimerkkikuvauksia ja hyviä käytäntöjä hyvinvointialueille ja koulutusorganisaatioille. Lausunnonantaja puoltaa uramallin käyttöönottoa, mutta korostaa sen jatkokehittämisen tärkeyttä lausuntopalautteen pohjalta, jotta hoitohenkilöstön osaaminen voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja alan veto‑ ja pitovoimaa vahvistaa. Laajempi, yksityiskohtaisempi palaute on saatavilla Turku AMK:n yhteyshenkilöltä (Virpi Sulosaari).

Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry esittää kantanaan, että nyt kommentoitavana oleva kansallinen hoitohenkilöstön uramalli on toteuttamiskelvoton tässä muodossaan, koska se ottaa kantaa työ- ja virkaehtosopimuksen (Sote-sopimus) kuuluviin asioihin. Uramalli-dokumentti sisältää useita kohtia, joiden tekstit ovat suoraan hyvinvointialan sote-sopimuksen uudistetun palkkausjärjestelmän teksteistä ja se ottaa kantaa tasopalkkamallin sijoitteluihin. Näin ollen STM olisi ottamassa kantaa sopimustulkintaan, mikä ei ministeriön toimivallan alle kuulu vaan toimivalta näissä asioissa on neuvotteluosapuolilla.

Esitämme, että asiakokonaisuus palautetaan kokonaan uudelleen valmisteluun. Uudelleen valmistelussa tulee huomioida se, että kuntoutuksen osalta tulee laatia oma urapolkumalli erotuksena hoitotyön urapolkumalleista. Kuntoutus on erillinen tieteenala hoitotyöstä ja oman urapolkumallin kautta kuntoutuksen osaaminen ja ammattilaisten urakehitys tulee tunnistetuksi nykyistä paremmin. Uudelleen valmistelussa tulee myös huomioida, että kaikki viittaukset työ- ja virkaehtosopimuksen (sote-sopimus) alaisiin asioihin poistetaan.

Uramalli tulee pitää tässä vaiheessa erillään uusista tasopalkkamääräyksistä ja mahdollisesti valmistella uudelleen yhteistyössä KT:n ja SOTE-sopimuksen pääsopijajärjestöjen kanssa tasopalkkajärjestelmän käyttöönoton jälkeen (1.10.2026). Perustelut on esitetty asianmukaisesti KT:n ja muiden pääsopijajärjestöjen kannanotoissa.

Sosiaali- ja terveysalalla tehdään lääkäriltä hoitajalle tehtävänsiirtoja. Huomioiko malli nämä tehtävänsiirrot? Ammattiliittona esim. Tehy edellyttää, että lääkäriltä hoitajalle siirretyn tehtävän on näyttävä palkassa.

HUS- yhtymä kiittää mahdollisuudesta lausua kansallisen hoitohenkilöstön uramallia.
Kansallinen uramalli tarjoaa selkeän ja tarpeellisen rakenteen nimikkeille ja pätevyysvaatimuksille sekä palkkaryhmiin sijoittumiselle. Kansallinen uramalli luo varmasti perustan ja hyvän rungon hoitohenkilöstön urakehitykselle hyvinvointialueilla ja HUSissa.
Kansallinen uramalli on geneerinen, eikä se sisällä yksityiskohtaisia osaamis- tai tehtäväkuvauksia eri tasoille. Näiden tarkentaminen jää silloin organisaatioille, joka voi johtaa paikallisiin eroihin mallin tulkinnassa. Kansalliseen uramalliin olisi hyvä saada lisättyä tasokuvausten avaaminen yhä konkreettisemmiksi.
Malli kattaa riittävästi eri ammattiryhmät.
HUSin ammattiuramallin (Aura) näkökulmasta kansallinen uramalli on linjassa tämän meidän mallin kehittämisperiaatteiden kanssa. Malleissa on yhteistä se, että ne molemmat kuvaavat osaamisen ja vastuun kasvua, tukevat näyttöön perustuvaa hoitotyötä ja molemmissa edetään samanlaisia portaita pitkin. Yleisesti voidaan todeta, että kansallinen uramalli on suositus.
Mallissa ehdotettuja tehtävänimikkeitä ei ole meillä käytössä.
Kannattaisimme jatkossa esim. erikoissairaanhoitajan nimikettä eikä erikoistunut+ tutkintonimikkeen käyttöä.

Miten malli palvelee hoitohenkilöstön urakehitystä hyvinvointialueilla?

Kansallisen hoitohenkilöstön uramallin kehittämisen taustalla on hallitusohjelman edellyttämä sosiaali- ja terveysalan koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä työnjaon ja tehtävärakenteen selkeyttäminen. Isona tavoitteena on alan vetovoiman, pitovoiman ja urakehitysmahdollisuuksien vahvistaminen. Useat aiemmin tehdyt selvitykset ja hyvinvointialueiden hoitotyön johtajat ovat toivoneet yhtenäistä kansallista uramallia, koska nykyinen nimike- ja tehtävärakenne on pirstaleinen. Nimike- ja tehtävärakenne eivät tue tällä hetkellä mitenkään hoitotyön urakehitystä. Uramalli ei ole millään tavalla palkkamalli, mutta SOTE-tasopalkkajärjestelmän tulee perustua myös ammattilaisen kliinisen osaamiseen, koulutukseen ja vastuuseen, joka lähtee asiakas- ja potilashoidon tarpeesta.
Geneerinen uramalli on pohja, jolla paikallista sopimista voidaan viedä kansallisesti edes joltakin osin yhtenäiseen malliin myös nimikkeiden ja tehtävänkuvien osalta. Erityisesti nimikkeet tulisi olla kansallisesti yhtenevät tietyille vaativuustasoille, jotta myös työelämän tasavertaisuus säilyy.

Tehtävänimikkeiden osalta Suomen Sairaanhoitajat esittävät nimikkeitä, jotka ovat jo laajasti käytössä / vakiintuneita / puuttuvia ja kansainvälisesti perusteltuja:
esim. Sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja (erikoistumisala tai työssä hankittu kelpoisuus/pätevyys), asiantuntijasairaanhoitaja, kliinisen hoitotyön asiantuntija, hoitotieteen asiantuntija
Vastaavia nimikkeitä voidaan soveltaa kaikkiin hoito- ja terapiatyön ammattilaisiin.

Tehtävätasot (A–E) ovat työnantajan neuvoteltavissa tehtävän vaativuuden perusteella. Tasolta toiselle eteneminen edellyttää vastuun ja osaamisen kasvua, mutta myös kohdennettua koulutusta asiantuntija tehtävistä lähtein (joko tutkinto tai työssä opittu).
Uramallia tarvitaan kliinisen työn urapolkujen ja tehtävärakenteiden kehittämisen pohjaksi, joten Suomen Sairaanhoitajat kannattaa uramallin edelleen kehittämistä tavoitteellisempaan suuntaan. Suomen Sairaanhoitajat toivoo tavoitteellisempaa uramallia, joka selkeästi johtaa urakehitysmahdollisuuksien lisäksi osaamistason nousuun ja sen myötä laadukkaiden ja kustannusvaikuttavien palvelujen kehittämiseen.

Suomen Sairaanhoitajien pitää lähtökohtana sairaanhoitajan työssä sitä, että sairaanhoitajan tehtävässä tulee hankkia uutta tietoa ja omaa osaamista tulee kehittää jatkuvasti. Suomen Sairaanhoitajat kannattaa sanamuotojen uudelleenharkintaa esim. ”Tehtävä voi edellyttää uuden tiedon hankkimista ja osaamisen kehittämistä”. Emme näe, että minkään terveydenhuollon ammattien kohdalla mikään tehtävä voisi olla sellainen, joka ei edellyttäisi uuden tiedon hankkimista ja osaamisen kehittämistä. Sairaanhoitajan osaamista haastaa jatkuvasti kehittyvä ja muuttuva toimintaympäristö, palvelut sekä tieteellisen näytön tarve ja kehitys. Hoitotyössä tulee pysyä kehityksen kärjessä ja siksi myös tarvitaan kliinisen hoitotyön asiantuntijoita ja hoitotieteen asiantuntijoita.

Uramalli ei erottele tehtävänkuvia ja pätevyyksiä selkeästi toisistaan, sillä jokaisen kolmen tason A-tason voi saavuttaa esim. sairaanhoitajan ammatissa joko amk-koulutuksella/opistoasteen koulutuksella. Mielestämme nämä ilmaisut eivät tuo esiin koulutuksen / täydennyskoulutuksen / erikoistumiskoulutuksen tuomaa pätevyyslisää ja merkitystä, vaan antaa oletuksen sille, että jokainen voi oppia samat asiat työssä.

Suomen Sairaanhoitajat näkee tärkeänä edistää sairaanhoitajien ja muiden ammattilaisten, ei vain näennäisesti ”pelkkää uraa”, vaan myös syväosaamista, pätevyyttä ja näyttöön perustuvan osaamisen kehittymistä, mistä hyötyy lopulta koko yhteiskunta. Kun verrataan sairaanhoitajan näkökulmasta tasoa A kolmen eri tason tehtävissä (asiantuntijatehtävät: taulukko 3; vaativat asiantuntijatehtävät: taulukko 4; terveydenhuollon erityisasiantuntijatehtävät: taulukko 5) sairaanhoitajalle on kaikissa sama tehtävänkuvaus ja pätevyysvaatimus. Eri tasot samoilla nimikkeillä ja koulutustasoilla eivät siis selkeästi linkity seuraavan tason tehtäviin, vaan vaikeuttavat mallin hahmottamista. Samoja tasoja on samankin tehtävänkuvauksen sisällä useita. Tällaisella kuvauksella ei poisteta sitä olemassa olevaa ongelmaa, että meillä on eri nimikkeillä samaa työtä tekeviä ammattilaisia eikä nimike kuvaa osaamista.

Mikä malliluonnoksessa jää huomiotta?
Suomen Sairaanhoitajien näkemyksen mukaan tässä uramallissa jää huomiotta se, että monet sairaanhoitajan tehtävät vaativat selkeästi erikoistumiskoulutuksen. Jos tehtävä asetetaan vaativaksi asiantuntijatehtäväksi tai erityisasiantuntijatehtäväksi, tulee pätevyysvaatimuksissa olla myös kunnianhimoa siihen, että sairaanhoitajalle annetaan mahdollisuus hankkia tehtävän vaatima koulutus ja osaaminen.
Uramallissa etenkin erityisasiantuntijatehtävien kohdalla on yleinen kuvaus kehittämistehtäviin ja hallintoon, mutta kliininen asiantuntijuus ei näy selvästi. Tämä olisi syytä tuoda malliin mukaan, koska urapolkuja tarvitaan erityisesti kliiniseen hoitotyöhön.
Tämä uramalliversio ei vastaa selkeästi kansallista Suomen Sairaanhoitajien APN-uramallia eikä ole linjassa kansainvälisiin sairaanhoitajien uramallimääritelmiin (ICN, EFN).

Kattaako malli riittävästi hoitotyön eri ammattiryhmät?
Tarkastelimme tässä sairaanhoitajan, ensihoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön näkökulmaa.

Miten hyvin malli on sovellettavissa hyvinvointialueilla? (asteikko 1–5?)
2, malli sisältää liikaa tulkintahaasteita eikä tue yhtenäistä nimike- ja koulutusrakennetta.

Ovatko ehdotetut tehtävänimikkeet toimivia? Jos vastaus on ei, niin lisäkysymys miksi?

Uramalli perustuu vahvasti samoina toistuviin tehtävänkuviin ja tehtävänimikkeeseen. Käytännössä samaa tehtävänkuvaa voi toteuttaa hyvin erilaisen osaamis- ja kokemustaustan omaava ammattilainen. Tätä ei ole huomioitu mallissa riittävästi. Tehtävänkuva ei yksin riitä pätevyyden takaamiseen, vaan pätevyysvaatimukset tulisivat olla tavoitteellisemmat. Lisäksi on hämäävää, että esimerkiksi vaativissa asiantuntijatehtävissä ylemmällä tasolla ollaan jo asiantuntijanimikkeellä, mutta erityisasiantuntijan tehtävissä voidaan toimia myös perustutkintonimikkeellä. Meillä on lääketieteen puolella selkeä ja jo hyvin tunnistettu nimikejärjestelmä lääkäri – erikoislääkäri. Eikö tätä voisi mallintaa myös muihin terveydenhuollon ammatteihin: sairaanhoitaja – erikoissairaanhoitaja-fysioterapeutti-erikoisfysioterapeutti, röntgenhoitaja- erikoisröntgenhoitaja jne. Nimike kertoisi suoraan, että on kyseessä erikoistunut ja nimike osoittaisi sen. Helposti ”erikoistuneen sairaanhoitajan” nimike voi jäädä sairaanhoitajaksi eikä osaaminen tule näkymään nimikkeissä. Sairaanhoitaja voi ”erikoistua” myös ei-kliinisiin osaamisalueisiin. Siksi olisi tärkeää erottaa kliinisen hoitotyön erikoistuneet erikoissairaanhoitajanimikkeellä.
Uran ja uramallin myötä nimikkeiden yksinkertaisuus ja selkeys on tavoiteltava asia.

Mitä muuta haluat uramallista sanoa?
Suomen Sairaanhoitajat ehdottaa, että uramallin nimikkeet yksinkertaistettaisiin Suomen Sairaanhoitajien APN-asiantuntijatyöryhmän laatiman APN-uramallin mukaiseksi. Nimikkeet ovat helposti sovitettavissa muille amk-koulutuksen tasoille. Kannatamme myös FinAME-asiantuntijuusmallin sisällyttämistä uramalliin, koska tarvitsemme näyttöön perustuvaa tietoa ja otetta hoitotyöhön. FinAme-malli tuo uramalliin myös pätevyysvaatimukset ja selkiyttää ja erottelee tehtävänkuvia näyttöön perustuvan työn kannalta eri tasoilla. FinAme-mallin tehtävänkuvia ei voi myöskään pelkällä kokemuksella saavuttaa, vaan tarvitaan myös kouluttautumista. STM:n selvityksessä (2024:9) tuli selkeästi esiin se, että sairaanhoitajan tulisi voida edetä urallaan aina tohtoriksi asti erikoisalasta riippumatta, niin halutessaan. Jokainen kliininen erikoisala myös tarvitsisi kliinisen hoitotieteen asiantuntijan kehittämään tutkimustiedon valossa erikoisalan hoitotyötä ja palveluja. Jotta uramalli ei jäisi pelkäksi malliksi mallien joukkoon, Suomen Sairaanhoitajat pitää tärkeänä edistää myös sitä, että lainsäädäntötasolla tunnustetaan erikoissairaanhoitajan, asiantuntijasairaanhoitajan sekä kliinisen hoitotyön ja kliinisen hoitotieteen asiantuntijoiden tehtävänimikkeet.
https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2023/04/APN-raportti-2023_final.pdf
https://hotus.fi/tutkimusnaytto-kayttoon/tukirakenteet-ja-toimintamallit/finame-asiantuntijuusmalli/

18.2.2026
Heljä Lundgrén-Laine, puheenjohtaja Suomen Sairaanhoitajat
Anne Pienimaa, erityisasiantuntija, Suomen Sairaanhoitajat
Liisa Karhe, erityisasiantuntija, Suomen Sairaanhoitajat, liisa.karhe[at]sairaanhoitajat.fi

Kansallinen hoitohenkilöstön uramalli tarjoaa viitekehyksen ja tukee työnantajia aktiivisessa veto- ja pitovoimatekijöiden kehittämisessä ja sotealan monipuolisten työtehtävien ja urapolkujen esiin tuomisessa. Tämä on lähitulevaisuudessa entistä tärkeämpää, kun kilpaillaan alan kiinnostavuudesta opintojaan ja uraansa suunnittelevien nuorten silmissä.

Kansallinen uramalli on ajankohtainen ja sen etuja ovat pyrkimys tehtävänimikkeiden yhtenäistämiseen sekä osaamisperusteinen rakenne. Kansallisesta yhtenäisyydestä on etua, vaikka uramallin portaat rakennetaan paikallisesti vastaamaan asiakas- ja potilastyön tarpeita. Malli kattaa keskiset ammattiryhmät ja on hyvin sovellettavissa hoito- ja kuntoutustyöhön.

Mallia voidaan hyödyntää urakehityksen suunnittelu- ja kehittämistyössä Helsingin kaupungilla/hyvinvointialueilla. Erilaisia uraportaita on kuvattu runsaasti ja ehkä on hyvä vielä painokkaammin todeta, että käyttöön otettavien portaiden määrä ratkaistaan paikallisesti. Kaikille alueille tai kaikkiin palveluihin ei tarvita samaa määrää uraportaita.

Malli palvelee hyvin hoitohenkilöstön urakehitystä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Malli kattaa kaikki hoitotyön eri ammattiryhmät ja on hyvin sovellettavissa niihin.

Ehdotetut tehtävänimikkeet ovat jo osittain käytössä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella, ja kokonaisuutena nimikkeistön voidaan katsoa olevan toimiva. Keskeinen kehittämiskohde liittyy kuitenkin kliinisesti erikoistuneiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien rooleihin, nimikkeisiin ja koulutusvaatimuksiin. Olisi tärkeää, että kansallisesti sovittaisiin yhtenäisestä käytännöstä esimerkiksi asiantuntijasairaanhoitaja-nimikkeen osalta sekä siihen liitettävästä koulutustasovaatimuksesta. Nykyisessä ehdotuksessa esim. asiantuntijasairaanhoitajana voi toimia sekä kliinisesti erikoistunut ammattilainen että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, mikä vaikeuttaa urapolun tasojen selkeää hahmottamista.

Uramalli on erittäin keskeinen kokonaisuus, sillä se selkeyttää hoitotyön, kuntoutuksen ja kuvantamisen ammattilaisten urakehitystä. Yhtenäinen ja läpinäkyvä urapolku vahvistaa osaamisen kehittymistä, tukee ammatillista etenemistä ja parantaa näin koko alan veto- ja pitovoimaa.

Röntgenhoitajien työ kuvantamisessa ja sädehoidossa edellyttää erityistä teknistä osaamista, säteilysuojelun hallintaa sekä syventyvää ammatillista asiantuntemusta, joita nykyinen hoitotyöhön keskittynyt uramalli ei riittävästi huomioi. Malli on rakenteeltaan geneerinen, eikä se sellaisenaan sovellu röntgenhoitajien urapolkujen ja tehtävärakenteen kuvaamiseen. Geneerinen malli ei palvele röntgenhoitajien ammattitaidon kehittämistä eikä veto- ja pitovoimaa alalla.

Röntgenhoitajille tulisi laatia oma uramalli tai vähintään erikseen kuvattu polku, joka tunnistaa kuvantamisen (kliininen ja isotoopit) ja sädehoidon erityisvaatimukset, laajavastuiset tehtävät ja syventyneen osaamisen tasot. Näitä tarkastellaan myös käynnissä olevassa hankkeessa Laajavastuinen radiografiatyö, joka tarkastelee röntgenhoitajien urapolun kehittämistä valtakunnallisesti.

Ehdotamme, että uramallia täydennetään röntgenhoitajien osalta omalla kokonaisuudella, joka tukee osaamisen kehittymistä, uralla etenemistä sekä hyvinvointialueiden mahdollisuutta hyödyntää radiografiatyön asiantuntemusta tarkoituksenmukaisesti.

Uramallissa on kokonaisuudessaan otettu hyvin huomioon yleisimmät terveydenhuollon laillistetut ammattihenkilöt ja ammattihenkilöt ja malli palvelee urakehitystä mielestämme hyvin. Malli vastaa laajavastuisen hoitotyön mallia ja on tämän avulla sovitettavissa myös muille ammattiryhmille. S2TEA100-ryhmässä D ja E tasot ovat selkeitä ja tarpeellisia.

On silti varmistettava, että erikoistumiskoulutusten määrittely ja niihin liittyvät tehtävänimikkeet työtehtäväesimerkkeineen on tarpeen (mm. lähihoitajien urapolut). Toivottavasti uramalli kattaa riittävän laajasti myös sosiaalihuollon ja sosiaalihuollossa työskentelevät ammattilaiset

Malli koetaan riittävän laajaksi ja kattavan eri ammattiryhmät. Esimerkkeihin voisi ottaa vielä mukaan suun terveydenhuollon osaamisalan/ hammashoitaja sekä suuhygienisti. Mietimme mille tasolle hammashoitaja sijoittuu.

Soveltaminen nähdään tässä vaiheessa helppona ja se auttaa nykyisen uramallin syventämisessä. Eri tasoja täytyy soveltaa eri tulosalueilla eikä kaikille ole välttämättä tarvetta.

Pääosin nimikkeet ovat toimivia, mutta tasoja ja niiden määrää voisi tarkastella (erityisesti sosiaalihuollon osalta). Lisäyksenä toivoisimme hammashoitajan ja suuhygienistin ammattinimikkeille esimerkkejä. Erittäin tärkeää on saada nimikkeiden ruotsinkieliset ehdotukset.

Uramalli nähdään tärkeänä ja tervetulleena suosituksena, joka vähentää eri alueiden välistä sirpaleisuutta ja helpotta työnantajien välistä vertailua. Malli antaa selkeyttä hoitotyön urapolkuihin ja on hyvä, että sitä voidaan mallintaa myös muissa professioissa. Uramalli vahvistaa hyvinvointialueiden henkilöstön osaamisen kehittämistä, joka on kriittinen osa henkilöstökestävyyttä sekä tukee osaamisperustaista työnjaon kehittämistä. Toimenpide-ehdotukset koulutuksen ja osaamisen kehittämiseksi ovat hyviä, mutta tarvitaan myös konkreettisia ehdotuksia, joita voidaan hyödyntää ja käyttää muissa samankaltaisissa tilanteissa.

Toimin kahden kollegani kanssa ns. asiantuntijasairaanhoitajana, virallista titteliä tähän toimintaa ei ole. Toimenkuva on muodostettu suoraan tehtävänsiirtona lääkäriltä hoitajalle eli teemme kaiken sen, mitä lääkärikin tekisi syöpäpotilaan seurantavastaanoton yhteydessä. Näillä syöpäpotilailla on suuri tai keskisuuri syövän uusiutumisriski. Potilailla on käytössä esimerkiksi vastahormonihoitoja. Työnkuva vaatii mm. itsenäistä päätöksentekoa ja jatkuvaa tietotaidon ylläpitämistä. Työnkuva on vaatinut erikoiskoulutuksen suorittamisen ja toimipaikkaperehtymisen lääkärin ohjaamana.
Meidän mielestämme tätä tehtävänsiirto näkökulmaa ei ole tässä palkkausmallissa otettu huomioon.

Miten malli palvelee hoitohenkilöstö urakehitystä hyvinvointialueilla? & Mikä malliluonnoksessa jää huomiotta?

Suomen Fysioterapeutit kiittää mahdollisuudesta lausua Kansalliseen hoitohenkilöstön uramalliin. Uramallin koostaminen ja siihen liittyvien kriteereiden määrittäminen ja yhtenäistäminen ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Malli on esitetyssä muodossa kuitenkin ongelmallinen, koska urapolun eri tasot on määritelty ensisijaisesti tehtävänkuvan mukaan. Eri tasojen tulisi olla kytketty selkeämmin erikoistumiskoulutukseen tai erikoistavaan koulutukseen, osaamiseen, ei tehtävänkuviin ja tehtävänimikkeisiin.

Kullekin urapolun tasolle tulisi määritellä erikoistumiskoulutuskriteerit sekä kliiniseen työkokemukseen perustuvat kriteerit. Nyt urapolun eri tasot kytketään ensisijaisesti tehtävän vaatimuksiin ja kriteeristön konkreettinen toteutus alueilla voi olla osaamisen ja koulutuksen kriteereiden osalta todella vaihteleva. Erikoistumiskoulutukseen liittyvät kriteerimaininnat ovat ”tarvittaessa” -muodossa, eikä näin ollen urapolulla etenemistä ole välttämätöntä sitoa ollenkaan erikoistavaan tai erikoistumiskoulutukseen. Tämä voi vaikuttaa pidemmällä aikavälillä palveluiden laatuun ja vaikuttavuuteen.

Mallin lähtökohta tulisi olla eri urapolun tasoille määritellyt erikoistumisvaatimukset, jotka tulee tunnistaa kussakin ammattiryhmässä sen erityispiirteet huomioiden.

Kattaako malli riittävästi hoitotyön eri ammattiryhmät?

Uramalli pohjautuu hoitotyön rakenteisiin, eikä huomioi kuntoutuksen laajaa ja erillistä asiantuntijuutta. Näin ollen malli ei tunnista kuntoutuksen ammattilaisten osaamista eikä tarjoa heille tarkoituksenmukaista urapolkua. Joissain tilanteissa mallin mukaisesti edetessä ainoa urapolulla etenemisen mahdollisuus voi olla hallinnollisiin tai kehittämistehtäviin eteneminen. Tarvitsemme kuntoutuksessa kliiniseen työhön kunkin erikoisosaamisalueen laajaa ja syvällistä osaamista omaavia erityisasiantuntijoita.

Mitä muuta haluat uramallista sanoa

Kansallinen hoitotyön uramalli on esitetyssä muodossa ongelmallinen, koska se sekoittaa uramallin sisällön ja Sote-sopimuksen tasopalkkausjärjestelmään kuuluvia sopimusmääräyksiä. Uramalli puuttuu työehtosopimusasioihin, joihin vain sopimusosapuolilla työntekijöitä edustavilla pääsopijajärjestöillä ja kunta- ja hyvinvointialan KT:lla on toimivalta. Uramallissa olevat tulkinnat tasopalkkajärjestelmästä ja tehtävien sijoittelusta ylittävät Sosiaali- ja terveysministeriön ja sen työryhmien toimivallan ja vaarantavat sopimuksen oikean soveltamisen hyvinvointialueilla.

Malli tulee palauttaa uudelleen valmisteluun, jossa urapolulla eteneminen perustuu erikoistumiskoulutukseen ja siitä johdettuihin kriteereihin. Lisäksi sopimustulkinnat tulee poistaa ja valmistelijoiden rooli tulee eriyttää työehtosopimuksen sopijaosapuolten roolista. Kuntoutusalalle tulee laatia oma kuntoutuksen urapolkumalli, joka tunnistaa alan erityispiirteet ja perustuu kuntoutuksen tieteenalaan.

Lisätiedot: Emmi Aalkivi, erityisasiantuntija, Suomen Fysioterapeutit ry
emmi.aalkivi@suomenfysioterapeutit.fi

Pidämme kansallisen hoitohenkilöstön uramallin valmistelua erittäin tärkeänä, Tämän avulla saadaan yhtenäistettyä hoitohenkilöstön uramahdollisuuksia myös kliiinisellä uralla kehittymisessä, yhtenäistettyä ja tuettua henkilöstön osaamisen kehittämistä ja sen huomioimista uralla etenemisessä. Yhtenäisyyttä toivotaan kansallisesti myös tehtävänimikkeiden osalta.

Uramallissa käytetyt tehtävänimikkeet ovat pääosin toimivia, esim. erikoistunut sairaanhoitaja ja asiantuntijasairaanhoitaja. Ne ovat tunnettuja käsitteitä ja antavat kuvaa henkilön tehtävästä. Toisaalta nostamme esille myös aikaisemman nimikkeen, erikoissairaanhoitaja, käyttöönoton, joka arjessa jo tuttu nimike. Tehtävätasojen määrittelyssä on puutteita, ne kaipaavat aukikirjoittamista ja tarkempaa määrittelyä ja myös erottelua, jotta ne voidaan ottaa käyttöön ilman haasteita. Onko niitä jo liikaa ja toisaalta voisiko hyödyntää kansallisia ja kansainvälisiä malleja. Pätevyyden kohdalla näemme ongelmallisena sen, että terveydenhuollon vaativissa asiantuntijatehtävissä on yhdenvertaistettu lisäkoulutus, työnantajan järjestämä koulutus ja työssä hankittu osaaminen. Näiden keskinäinen määrittely ja vertailu on vaikeaa, erityisesti työssä hankitun osaamisen näkökulmasta. Esittäisimme, että erikoistumiskoulutuksen painoarvoa lisäkoulutuksena nostetaan jo pelkästään sen takia, että tällä hetkellä on myönnetty rahoitusta esim. sairaanhoitajien erikoistumiskoulutusten kehittämiseen. Sama tilanne koskee erityisasiantuntijan työtä, koulutuksen painoarvoa on hyvä llsätä. Käytännön arjessa voi olla vaikeaa esityksen pohjalta määritellä, milloin tehtävä edellyttää laajempaa osaamista ja koulutusta. Mallissa voisi tuoda esille paremmin tehtävän ja koulutuksen yhteensovittaminen. Haluamme nostaa esille myös vaikuttavuuden näkökulmaa. Nyt uramallissa puhutaan paljon osaamisen kehittämisestä sekä pito- ja vetovoiman lisäämisestä. Uramalli tuo osaamisen vahvistumisen näkökulmasta painoarvoa myös laatuun ja toiminnan vaikuttavuuteen, nämä toivottavasti vahvistuvat uramallin käyttöönoton myötä.

Haluamme kiinnittää lausunnossamme huomion viiteen seikkaan. Hoitotyön uramalleja on kehitetty pitkään yhteistyössä eri tahojen kanssa perustuen tieteelliseen tutkimukseen, hoitotieteeseen ja hoitotyön perustaan ja käytäntöön sekä koulutukseen. Urakehitykseen kuuluu yleisesti erilaiset insentiivit, mutta palkkausmalli tulee yksiselitteisesti eriyttää hoitotyön uramallista erilliseksi. Palkkaus neuvotellaan työmarkkinapöydissä. Toiseksi, juuri palkkaukseen liittyen on epäjohdonmukaista, että korkein taso E on jäänyt erilliseksi muusta kokonaisuudesta.
Kolmanneksi, Taso E, Kliininen, yliopistotasoiseen tutkintoon perustuva osaaminen, kliinisen hoitotieteen asiantuntija (maisteritason koulutus tiedeyliopistossa, voi olla esimerkiksi preventiivinen hoitotiede, gerontologinen hoitotiede, mielenterveyshoitotiede jne.) on hoitotieteellisen, tiedeperustaisen koulutuksen omaava. Pätevyyskohdassa mainitaan ”Tehtävän edellyttävä soveltuva akateeminen jatkotutkinto (tai soveltuva maisterin tai YAMK tutkinto).” Tohtorintutkinnon, maisterin tai YAMK tutkinnon osalta tasot ovat epäjohdonmukaiset. On tärkeää todeta, että akateeminen jatkotutkinto viittaa nimenomaisesti tohtorintutkintoon, eikä sitä tule rinnastaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon, joka ei ole akateeminen tutkinto. Samoin yliopistojen myöntämää akateemista maisteritutkintoa (yliopiston ylempi korkeakoulututkinto) ei tule sekoittaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon, sillä nämä tutkinnot poikkeavat toisistaan sekä luonteeltaan että tarkoitukseltaan. Akateemisen tutkinnon voi suorittaa vain tiedekorkeakoulussa, yliopistossa (Ylempi korkeakoulututkinto, 120 op), ja tämä on säädelty lailla (Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista ja erikoistumiskoulutuksista 794/2004, ajantasainen 559/2009). Kliinisen Xtieteen asiantuntija tulisi poistaa, ja sen tilalla mainita suoraan ”Kliinisen hoitotieteen asiantuntija (ks. yllä sen variaatioista).” Tämän pätevyyden voi omata vain hoitotieteen alan yliopistotasoisen koulutuksen perusteella (tutkinto).

Neljänneksi, hoitotyön urapolkuja on tarkasteltu kriittisesti jo vuosien ajan liittyen urapolun pituuteen ja hankkeita on päättynyt Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittämishanke (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/62d3baa3-28e2-45d3-a6c2-5f20d43ff525, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-958-8) tai on meneillään, esim. Jousi-hanke (https://www.laurea.fi/hankkeet/t/terveysalalle-rakenteellinen-malli-lyhentamaan-koulutuspolkuja-ja-sujuvoittamaan-siirtymia-korkeakoulujen-valilla/) Urapoluissa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin on keskeistä, että koulutus ja tutkinnot luovat perustan urakehitykselle. Meneillään on useita hankkeita urapolun sujuvoittamiseksi. Tämän vuoksi ei ole linjan mukaista lisätä erikoisammattitutkintoja samalle tutkintotasolle, vaan tarkastella urakehitystä myös suhteessa tutkintoihin ja niiden laajuuksiin. Hoitotyössä määritellyt tehtävät, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet määritellään tutkintoperustaisesti. Kun halutaan edistyä uralla ja laajentaa osaamista, yleensä hakeudutaan seuraavaan tutkintotasoon. Samantasoisten tutkintojen laajentaminen erikoistumisosaamisen lisäämiseksi on epäjohdonmukaista ja pidentää uria, mikä ei lisää alan vetovoimaa. Vähenevä työikäisten määrä ei tule kestämään epäselvyyksiä koulutus- ja urakehityksen poluissa.
Viidenneksi, esitetty uramalli tuo esiin työssä osoitetun osaamisen. Toistaiseksi ei ole menettelyjä tämän yksiselitteiseksi tunnistamiseksi, joten kohteena tämä ei ole vielä yhdenmukaisesti todennettavissa. Tämä tekee poikkeuksen dokumenteissa esitettyihin järjestelmällisempiin lähestymistapoihin osaamisen tunnistamisessa.

Laurea-ammattikorkeakoulu pitää kansallista hoitotytön uramallia tarpeellisena ja ajankohtaisena. Hoitohenkilöstön urakehitysmallilla on merkitystä alan pito- ja vetovoimalle ja siksi se on erittäin tärkeä saada toimivaksi ammattilaisten näkökulmasta. Malli on suunniteltu hyvinvointialueiden näkökulmasta ja lienee toimiva siinä toimintaympäristössä, mutta ammattilaisen osalta siinä on avoimia ja epäselviä kohtia mm. osaamisen tunnistamisessa ja arvioinnissa. Mallin vahvuutena on osaamisperustaisuus, mutta ongelmaksi voi tulla se, että erikoisosaamisen taso ja erikoisosaamisen alueet tulevat hyvin erilaisiksi ja eri tasoiseksi, jolloin kansallinen taso kadotetaan. Esityksessä hyvinvointialue määrittää ja myös arvioi itse erikoisosaamisen ammattilaisten tasolla. Hyvinvointialuekohtaisen erikoisosaamisen sisällöllisten alueiden ja osaamiskriteerien määrittely ei tue kansallista erikoisosaamisen määrittelyä eikä myöskään osaavan työvoiman liikkuvuutta hyvinvointialueilta toiselle. Uramallin kansallinen yhteneväisyys mahdollistaisi myös kansainvälisen vertailtavuuden. Tärkeää on myös tiedostaa, että osaamisen arviointi edellyttää läpinäkyvä osaamisenmääriteltyä ja arviointiosaamista, jotta tasapuolisuus henkilöstön osalta toteutuu.
Koulutuksen näkökulmasta on tarkasteltuna uramalli tulisi rakentaa huomioiden EQF /NQF osaamisen tasot ja siten rakentaa rinnakkain toisen asteen tutkintouudistuksen ja ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erikoistumiskoulutusten kehittämisen kanssa. Muiden täydennyskoulutusten tunnistamiseen ja arviointiin tarvitaan kansallisesti sovittuja yhtenäisiä periaatteita. Kliinisen urapolun näkökulmasta olennaista on myös yhteys kliiniseen työhön. Toimeenpanon tueksi suositellaan kansallista yhtenäistä ohjeistusta erikoisosaamisen sisällöllisten alueiden osalta sekä osaamisen määrittelyssä ja arvioinnissa. Yhteistyö koulutusorganisaatioiden ja hyvinvointialueiden kassa on mahdollistaa toimivien ratkaisujen kehittämisen osaamisen arviointiin. Laurea-ammattikorkeakoulu puoltaa uramallin kehittämistä ja käyttöönottoa, jotta hoitohenkilöstön osaaminen voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja saadaan rakennettua alan veto ja pitovoimaa vahvistava urapolkumalli.

Lausujat: Tyks sairaalapalvelut
Sairaalaylihoitaja, tulosryhmäylihoitajat sekä palvelualueylihoitajat
Hoitohenkilöstön kansallinen uramalli – luonnos 30.1.2026
Tyks sairaalapalveluiden hoitotyön johto pitää hoitohenkilöstön kansallista uramallia tärkeänä ja ajankohtaisena kokonaisuutena, joka tukee valtakunnallista tavoitetta vahvistaa sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoimaa. Uramalli vastaa hyvin alan koulutusta, osaamisen kehittämistä ja tehtävärakenteiden uudistamista koskeviin tavoitteisiin, joita hallitusohjelmassa ja hoitohenkilöstön koulutuksen ohjauksen valmistelussa on korostettu. Malli on tarpeellinen erityisesti tilanteessa, jossa hyvinvointialueet ovat toivoneet valtakunnallista ohjausta urapolkujen yhtenäistämiseksi.
1. Yleinen arvio uramallista
Hoitotyön johto katsoo, että malli muodostaa toimivan perustan hoitohenkilöstön urapolkujen ja osaamisen kehittämisen rakenteiden yhtenäistämiselle. Malli on geneerinen ja sovellettavissa erilaisiin organisaatioihin, ja se tukee henkilöstön liikkuvuutta alueiden välillä sekä lisää läpinäkyvyyttä uralla etenemiseen.
Uramallin kytkeminen sote-tasopalkkamalliin on selkeä ja perusteltu ratkaisu, sillä tasopalkkamalli tulee voimaan 1.10.2026 ja edellyttää hyvinvointialueilta uudelleenarviointia henkilöstörakenteista ja tehtäväkokonaisuuksista. Uramalli antaa tähän konkreettista tukea.

2. Mallin vahvuudet
2.1 Osaamisen näkyväksi tekeminen ja uralla eteneminen
Uramallissa kuvataan johdonmukaisesti eri tasojen pätevyysvaatimukset sekä koulutuksen, kokemuksen ja erityisosaamisen merkitys urakehityksessä. Tämä tukee tarvetta rakentaa kansallisesti läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia urapolkuja.
2.2 Selkeä ja yhtenäinen nimikerakenne
Uramallissa ehdotetut nimikkeet (esim. lähihoitaja → erikoistunut lähihoitaja → asiantuntija → kliininen asiantuntija → erityisasiantuntija) ovat pääpirteissään hyvin perusteltuja ja tukevat valtakunnallista yhdenmukaisuutta. Nimikkeistö helpottaa osaamisen tunnistamista ja henkilöstösuunnittelua.
2.3 Kattavuus monille ammattiryhmille
Malli huomioi sekä sosiaali- että terveydenhuollon tehtävät, toisen asteen tutkinnot, AMK-tutkinnot, YAMK- ja maisteritasoisen osaamisen sekä erikoistumis- ja lisäkoulutukset. Tämä laajuus on näkemyksemme mukaan tärkeä ja tarkoituksenmukainen.

3. Kehittämiskohteet
3.1 Kliiniset erikoistumiskoulutukset osana uramallia
Nykyisellään uramalli ei huomioi tulevia/parhaillaan pilotoitavia kliinisiä erikoistumiskoulutuksia. Uramallin ”Erikoistunut x” (Terveydenhuollon vaativat asiantuntijatehtävät, taso B ja/tai C) pätevyysvaatimuksiin tulee integroida tulevat valtakunnalliset kliiniset erikoistumiskoulutukset (esim. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto ja x kliininen erikoistumiskoulutus (tai työnantajan järjestämä vastaava koulutus/ työssä oppiminen)
Uramalliin liittyvät koulutuskokonaisuuksien suorittaminen tulee lähteä työnantajan tarpeista. Tärkeää on että koulutuksista ei muodostu selkeää tutkintoa. Kokonaisuuksien suorittaminen tulisi noudattaa lääketieteen erikoistumiskoulutukseen verrattavaa koulutusta sekä koulutukseen osallistujan että organisaation näkökulmassa.

3.1 Tutkintonimikkeiden rinnastaminen
Kiinnitämme huomiota siihen, että uramalliluonnoksessa rinnastetaan soveltuva ylempi ammattikorkeakoulututkinto (YAMK) ja yliopistollinen maisteritutkinto useissa erityisasiantuntijatehtävien palkkatasoissa ja tasoa kuvaavissa tehtävänimikkeiden pätevyysvaatimuksissa. Vaikka molemmat ovat ylempiä korkeakoulututkintoja, niiden lähtökohdat ja koulutukselliset tavoitteet eroavat toisistaan. Tämä rinnastus ei kaikilta osin ole tarkoituksenmukainen suhteessa tehtävien vaativuuteen ja osaamisvaatimuksiin.
3.1.1. Koulutusrakenteiden erilaiset painotukset
YAMK-tutkinto on työelämälähtöinen, vahvasti ammatillista osaamista syventävä tutkinto, jonka tavoitteena on kehittää käytännön työn ja palveluprosessien osaamista.
Yliopistollinen maisteritutkinto taas rakentuu tutkimukselliseen, tieteelliseen ja analyyttiseen osaamiseen, jota edellytetään erityisesti vaativissa kehittämis-, tutkimus- ja menetelmäasiantuntijatehtävissä.
Uramalliluonnos tunnistaa nämä eroavaisuudet vain osittain, vaikka erityisasiantuntijatehtävissä (tasot C–E) osaamisen profiililla on merkittävä vaikutus tehtävän laatuun ja vastuuseen.
3.1.2. Vaikutus tehtävien oikeudenmukaiseen rakenteeseen
Jos YAMK ja maisteri rinnastetaan kaikkiin erityisasiantuntijatehtäviin, riskinä on:
• että vaativiin tutkimus- ja kehittämistehtäviin ei kyetä kohdentamaan koulutusvastuita tarkoituksenmukaisesti
• että eri henkilöstöryhmien odotuksiin syntyy epäselvyyttä urapolkujen suhteen
• että palkkatasot eivät heijasta tehtävän todellisia akateemisia tai metodologisia osaamisvaatimuksia.
Lisäksi YAMK-tutkinnon työelämälähtöinen profiili ei kaikissa tapauksissa tue valtakunnallisissa tai yliorganisatorisissa erityisasiantuntijatehtävissä vaadittavaa syvällistä tutkimusmenetelmäosaamista.

3.1.3. Hoitotyön johdon esitys
Hoitotyön johto esittää, että uramalliin kirjataan tarkkarajaisemmin tilanteet, joissa:
• YAMK-tutkinto riittää erityisasiantuntijatehtävän pätevyydeksi, erityisesti silloin kun tehtävä painottuu kliiniseen osaamiseen, palvelujen kehittämiseen ja käytännön työprosessien vahvistamiseen.
• Yliopistollinen maisteritutkinto on perustellusti ensisijainen pätevyysvaatimus tehtävissä, jotka sisältävät:
o tutkimus- ja menetelmäkehittämistä
o vaativaa analytiikkaa
o yli organisaatiorajojen tapahtuvaa tiedon tuottamista
o teoreettisen osaamisen syventämistä laajalla vastuulla.
Erityisasiantuntijatehtävien tasolla E tulisi lisäksi selkeämmin edellyttää soveltuvaa akateemista jatkotutkintoa tai selkeästi tutkimuksellista osaamisprofiilia, kuten luonnoksessa jo osittain tuodaan esiin.
Pidämme tärkeänä, että uramalli tunnistaa YAMK- ja maisteritutkintojen vahvuudet ja erityispiirteet, mutta niiden täydellinen rinnastaminen ei kaikissa tilanteissa tue tehtävien vaativuuden oikeudenmukaista arviointia. Täsmällisemmät pätevyyslinjaukset edistävät henkilöstön osaamisen kohdentumista tarkoituksenmukaisesti sekä varmistavat, että vaativimpiin asiantuntija- ja kehittämistehtäviin määritellään tehtävän sisällön mukainen koulutusperusta.
3.2 Kliinisen hoitotyön ja kliinisen hoitotieteen asiantuntija
Hoitotyön johto kiinnittää erityistä huomiota siihen, että uramalliluonnoksessa kuvattu ”kliinisen X asiantuntija” ja ”kliinisen hoitotieteen asiantuntija” rinnastetaan erityisasiantuntijatehtävissä tasoilla D ja E, ja niihin voidaan luonnoksen mukaan soveltaa sekä YAMK- että maisteritason tutkintoa, tehtävästä riippuen.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella/ Tyks sairaalapalveluissa kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtävä on kuitenkin jo vakiintuneesti:
• maisteritutkintoa hoitotieteistä edellyttävä,
• kliinisen hoitotyön tutkimukseen, kehittämiseen ja näyttöön perustuvaan toimintaan ankkuroituva,
• hinnoittelematon tehtävä, jonka palkkaluokitus on määritelty paikallisesti vaativana asiantuntijatehtävänä.

3.2.1. Tehtävänkuvan vastaavuus uramalliluonnoksen ”kliinisen hoitotieteen asiantuntijaan”
Uramalliluonnoksessa kuvattu kliinisen hoitotieteen asiantuntija (erityisasiantuntijatehtävät, taso E) sisältää laajavastuista kehittämistä, tutkimuksellista osaamista, organisaatio- ja YTA-tasoista asiantuntemusta sekä kykyä suunnitella ja johtaa hoitotyön kehittämistä.
Toteamme, että alueella toimivan kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtävänkuva vastaa pitkälti näitä vaatimuksia, erityisesti:
• teoreettisen ja tutkimuksellisen osaamisen hallinta
• näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen
• organisaation laajuinen vaikuttavuus
• koulutus-, konsultaatio- ja menetelmäkehittämisvastuut
• osallistuminen asiantuntijaverkostoihin yli organisaatiorajojen
Tämän vuoksi on perusteltua, että kyseinen tehtävä sijoittuu vähintään tasolle D, ei alemmille asiantuntijatasoille.
Malli voi toki ohjata siihen, että Varsinais-Suomen hyvinvointialueella kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtävänimike muutetaan mallin mukaisesti kliinisen hoitotieteen asiantuntijaksi. Poikkeuksina tästä diagnostiset alat sekä kuntoutus, joissa soveltuva nimike voisi olla kliinisen diagnostiikan asiantuntija tai kliinisen kuntoutuksen (toimintaterapeutti ja fysioterapeutti) asiantuntija, ja joissa osaamisvaade on yliopistollinen maisteritutkinto soveltuvalta alalta.
3.2.2. Maisterivaatimuksen perustelu
Näkemyksemme mukaan pidämme tärkeänä korostaa sitä, että kliinisen hoitotieteen asiantuntijan/kliinisen diagnostiikan/kuntoutuksen asiantuntijan tehtävässä edellytettävä osaaminen on luonteeltaan tutkimuksellista, analyyttistä ja menetelmällisesti vaativaa, mikä erottaa sen käytännönläheisemmästä YAMK-profiilista.

3.3 Paikallisen tulkinnan riskit
Koska tasokuvaukset ja tarkemmat vaatimukset määritellään lopulta hyvinvointialueilla, on vaarana, että alueiden välinen vaihtelu jatkuu. Malli voisi siksi sisältää joitakin valtakunnallisia vähimmäislinjauksia erityisesti vaativiin ja erityisasiantuntijatehtäviin.
4. Sovellettavuus Varhassa
Malli on selkeä ja sen rakenne vastaa hyvin alueen nykyisiä tarpeita. Sovellettavuutta rajoittavat vielä osin yleisluontoiset kuvaukset, joiden pohjalta alueiden on tarpeen tehdä merkittävää jatkotyötä paikallisten tasojen määrittelyyn.
5. Yhteenveto
Pidämme kansallista uramallia tervetulleena ja tarpeellisena työkaluna, joka tukee sekä sote-tasopalkkamallin voimaantuloa että hoitohenkilöstön osaamisen näkyväksi tekemistä ja uralla etenemistä. Malli tarjoaa selkeän rakenteen, jota hyvinvointialueet voivat hyödyntää toiminnan ja henkilöstörakenteiden kehittämisessä.
Pidämme tärkeänä, että luonnosta täsmennetään vielä palautteen perusteella, erityisesti tehtäväesimerkkien, pätevyysvaatimusten konkreettisuuden ja valtakunnallisen yhdenmukaisuuden osalta

Kansallinen hoitohenkilöstön uramalli mahdollistaa urakehityksen ja tukee urakehitystä monella tavalla. Yhtenäiset nimikkeet / rakenteet tuovat läpinäkyvyyttä ja rakenne antaa konkreettisen kuvan mm. siitä, mitä osaamista ja vastuuta uramallissa tasolta toiselle siirtyminen edellyttää.
Hyvää mallissa on se, että se on geneerinen ja se on sovellettavissa hoitotyön eri ammattiryhmiin. Ehdotetut nimikkeet ovat myös sovellettavissa kaikkiin hoitohenkilöstön ammattiryhmiin. Malli mahdollistaa myös työssä hankitun ammattitaidon ja osaamisen huomioimisen.
Uramallilla on vaikutusta hoitohenkilöstön veto- ja pitovoimaan. Sen avulla saadaan läpinäkyväksi hoitohenkilöstön työhön liittyvien osaamisvaatimusten ja vastuun kasvaminen eri toimintaympäristöissä (hoitotyö, suun terveydenhuolto, kuntoutus, diagnostiikka).

Uramallia on käsitelty keskustelussa erittäin monipuolisesti ja vastausten perusteella uramalli täydentyy ja toivottavasti saadaan käyttöön. Hoitotyö muuttuu ja kehittyy voimakkaasti erityisesti digitalisaation myötä ja myös uudenlaisia työnkuvia tulee syntymään. Tulisiko tämä huomioida jo nyt ja tuoda osaksi mallia?