Delta, bli inspirerad och påverka! Nu är det dags att formulera den gemensamma Landsbygdspolitiska komminikén 2017

Luonnonvarat kuuluvat Suomessa suomalaisille. Nopea kansainvälistyminen varsinkin kaupan alalla luo meille, paikallisille asukkaille, vieraita toimintatapoja. Emme saa luovuttaa alueitamme ulkomaisille toimijoille siirtomaaksi.

Paikallisesti luonnonvarojen hyötykäyttö on sallittu mm. jokamiehenoikeuksin. Lähtökohtaisesti se tarkoittaa oikeuksien turvaamista suomalaisille. Paikallisten luonnonvarojen käyttö ja kulttuuri tulee turvata paikallisille asukkaille. Se tarkoittaa, että paikalliset luonnonvarat tulee turvata ensisijaisesti paikallisten käyttöön. Tämä koskee mm. luonnonmarjojen, viljeltyjen marjojen, peltojen, metsien, vesistöjen ja pohjaveden sekä muiden luonnonvarojen käytön ja entisen käyttökulttuurin turvaamista paikallisille asukkaille.

Mm. marjanpoiminta on siirtymässä kokonaan ulkomaisille poimijoille, jotka toimivat muutaman harvan suomalaisen tai monikansallisen yrityksen alihankkijana jättämättä paikkakunnalle muuta kuin jätteet metsiin. Entinen, paikallinen poimintakulttuuri häviää, kun ulkomaiset poimijat vievät luonnonvaramme raakana metsistä ja soilta.

Pohjavesien käyttö kaupallisesti ei saa estää paikallisten asukkaiden luonnonvarojen käyttöä. Veden käyttö paikallisesti tulee priorisoida. Vedenotto on laajassa kaupallisessa käytössä korvattava.

Metsän käyttöä ja hoitoa yhtenä tärkeimpänä luonnonvarana tulee lisätä kestävällä tavalla. Pitkäaikaisen tutkimuksen ja kokemuksen sekä PEFC-sertifioinnin pohjalta on Suomessa parhaat keinot ja mahdollisuudet hoitaa metsiä parhaalla mahdollisella tavalla. Metsien kasvu on moninkertaistunut Suomessa sadassa vuodessa tehokkaiden hoitotoimenpiteiden seurauksena. Olemme parhaita asiantuntijoita tällä alalla. Kaikki ulkomailta käsin tulevat, meidän asioistamme tietämättömien intressipiirien pyrkimykset metsiemme hyödyntämisen rajoittamiseksi tulee torpata. Metsänhoito on pitkäjänteistä, vähäkatteista, yli sukupolvien yltävää toimintaa. Sitä ei millään ylimääräisillä veroilla ja maksulla saa vaarantaa.

Metsien kestävintä käyttöä on paikallinen puun käyttö. Se kannustaa entistä enemmän hoitamaan metsiä. Puun käytön esteitä tulee poistaa. Puun käyttöä paikallisessa rakentamisessa tulee lisätä. Keinoina on mm. tyhjänpäiväisen laatuluokituksen poisto, mikä lamaannuttaa paikallista rakentamista, vääristää markkinoita ja kilpailua ja on omiaan passivoimaan omaehtoista toimintaa. Uusien ja perinteisten puun käyttötapojen käyttöä mm. vapaa-ajan ja virkistyskäytön rakentamisessa tulee lisätä.

Pienimuotoisen kotimaisen energian käytön lisäämistä on tuettava työllisyys- ym. ympäristönäkökohdat huomioiden. Se on yksi parhaita ilmastomuutoksen torjujia. Avainasemassa on metsä- ja peltobiomassan hyödyntäminen niin lämmön kuin sähkön tuotannossa. Biomassojen paikallisella käytöllä voidaan korvata ulkomaista tuotantoa, so. ydinvoimaa ja sähkön sekä öljyn ja kivihiilen tuontia.

Luonnon virkistyskäytöllä on tärkeä merkitys ihmisten hyvinvointiin. Paikallisia luontoarvoja tulee korostaa, kehittää ja parantaa. Mm. kosteikkoja tulee lisätä. Itä- ja Pohjois-Suomi on tärkeää lintujen lisääntymisaluetta. Lintujen pesintäolosuhteita tulee parantaa. Kansainvälisillä sopimuksilla tulee turvata lintujen elinolosuhteet. Se, että Suomessa rauhoitetaan vesilinnut ja ulkomailla kaasutetaan linnut hengiltä kaasukammioissa, ei ole kestävää toimintaa.

Maiseman virkistysarvot korostuvat tilanteessa, missä ympäristön luontoarvojen luontainen toimija, maatalous, on ajettu paikoin lähes alas. Maatalouden kannattavuuden ja kylien elinvoimaisuuden parantamiseksi ja turvaamiseksi tulee kartellilainsäädäntöä tiukentaa niin päivittäistavara-, kone-, lannoite-, kuin muunkin kaupan, kuten sähkön ja sähkönsiirron osalta, mikä heikentää viljelijän valintamahdollisuuksia ja tulokehitystä.

Raaka-aineiden ja raaka-ainelähteiden siirtyminen ulkomaisille toimijoille tulee saattaa entistä kustannus- ja riskiperusteisemmaksi. Nykyisin luonnonvarat voidaan ulosmitata Suomesta käytännössä ilman Suomeen maksettavia veroja. Rahasto ympäristön aiheuttamien muutoksien estämiseen tuotannon loputtua joko raaka-aineen estymisen tai konkurssin vuoksi tulee periä ulkomaiselta toimijata heti tuotannon alkuvaiheessa. Ympäristövaurioiden korjaaminen ei saa jäädä suomalaisten veronmaksajien kustannettavaksi.

Lainsäädäntö luonnonvarojen käytön osalta on Suomessa monessa suhteessa hyvin neitseellisessä tilassa. Kansainvälistä kehitystä luonnonvarojen käytön, kaupan ja omistuksen osalta tulee seurata tarkasti ja puuttua lainsäädännöllä nopeasti ja ennaltaehkäisevästi ennen, kuin niistä ehtii syntyä vakavia konflikteja.

Iammarino, Rodrígues-Pose ja Storper (2017) esitttävät EU-komission työpaperissa, että alueellisella kehittämistyöllä on merkitystä Euroopan taloudelliselle tulevaisuudelle. He eivät halua sen paremmin paikkasokeaa kuin jokaista aluetta erillisenä kehittävää politiikkaa. Tutkijoiden ratkaisu on muodostaa alueyksiköistä klubeja niiden samankaltaisten ongelmien ja kehittämismahdollisuuksien perusteella.

Julkilausumassa korostetaan erilaisten alueiden erityispiirteiden esiin tuomista mittareiden ja tilastojen kautta. Tässä työssä on syytä hyödyntää Iammarinon ym (2017) työtä ja etsiä laajempia ryhmiä. Yksinkertaisimmillaan tällaisen nelikentän voi tehdä BKT:n henkeä kohti lasketun tason ja BKT/hlö tason muutoksen kautta. Tämäkin tuottaa tutkijoiden raportissa Suomen maakunnissa odotusten vastaisen kuvion (katso raportin sivu 13), jossa pääkaupunkiseutu on varas, mutta hitaasti kasvava. Uudenmaan ympärillä on heikon BKT/hlö tason alue, joka myös kasvaa hitaasti (vuosina 2001-13). Uusimaa ei siten olekaan Suomen veturi, joka vetää myös ympäröivät alueet voimakkaaseen kasvuun.

Voimakkaan kasvun alueet löytyvät maaseutumaisesta Suomesta, jossa Länsi-Suomi on varakasta ja nopeasti kasvavaa ja Itä- ja Pohjois-Suomi matalan varakkuuden, mutta nopean kasvun aluetta.

Suomen tarkastelun syventäminen koulutuksella, muuttoliikkeellä ym vaikuttavilla tekijöillä on varmasti paikallaan, jotta todelliset kehityksen syyt löytyvät. Enkä väitä, että tämä nelikenttä on paras tapa tarkastella Suomen maakuntia kehittämispotentiaalin näkökulmasta.

Mutta silti joskus kaukaa näkee paremmin. Suomen maaseudulla on potentiaalia, jos se vain osataan kaivaa esiin ja tukea nykyisten vahvuuksien kehitystä.

Pohjoisen matkailun kehittämis- ja orkanisointi keskus Rovaniemelle, josta johdetaan kiinalaisten , arabien ja muista maailman maista tulevia turistivirtoja. Pohjoinen matkailualue voisi alkaa kemi-ranua-taivalkoski-hossa-linjalta, pohjoiseen utsjoelle. Orkanisointikeskus huolehtisi,että asiakkaita riittäisi 10kk vuodessa koko alueen matkailukeskiksiin. Myös laadusta ja työtekijöiden värväys ja koulutus. Kyseinen alue olisi talvi - ja revontulimatkailualuetta.

Karjatiloille, sikatiloille ja perunatiloille, muutama tuulimylly jokaiselle tilalle, tukemaan taloutta.

Suomen yliopistot yhdistettävä niin, että olisi viisi yliopistoa , kuin nykyiset erva-alueet. Kaikille sama oppilasmäärä ja rahoitus.

mihin tällaista paperia enää tarvitaan kun sitä ei saatu aikaiseksi jo reilu 22 v sitten ja tänä aikana maaseutu on jo lopetettu. Luin luonnoksen läpi ja se sisälsi pelkkää tuulen huminaa. Toivottavasti siitä ei ole maksettu kenellekkään. Eurooppa elää sillä, että maaseutu on täynnä pienyrityksiä ja isompia yrityksiä ja yhteiskunta pitää huolta, että niillä on kunnolliset toimintaedellytykset. Tämä esitys sisältää pelkkää viranomaisten tuottamaa piiripienipyöriipuuhastelua johon on ympätty tavan vuoksi jotain kuvitteellisia yhteisöjä, että saadaan se näyttämään jotenkin toiminnalliselta.

Maaseutu tuottaa ruokaa. Oman ruokatuotannon ja lähiruuan merkitys ruokaturvan ja työllisyyden kannalta.

Mistä löytyy tutustuttavaksi Maaseutuparlamentin tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät kannan oot ja keskustelumahdollisuudet.?

Maaseutupoliitikassa on tärkeää ottaa kantaa lähi- ja kyläkoulujen säilymiseen, pitkät koulukuljetusmatkat eivät ole lasten etu. Maatalouden, maatilamatkailun ja lähiruoan brändäystä edistettävä. Senioripalveluita myös maaseudulle. Perinteet kunniaan.