Vapaamuotoiset huomiot ja ideat

Hei,

Ilahduttavasti uudessa versiossa oli täydennetty perhe- ja lähisiuhdeväkivalta osiota.

Itse työskentelen väkivaltaa käyttävien kanssa. Yhä uudestaan törmään siihen, että väkivallan uhreille tarjotaan palveluja, joka on erittäin tärkeä. Surullista on se, että harvoin erikseen mainitaan väkivallan tekijöistä ja heidän auttamisverkostostaan.

Esimerkkinä toiminnasta Mobilen kunnille (koko Keski-Suomi) haluan avata toimintamme väkivallan käyttäjille Mobilessa.

Kriisikeskus Mobilessa meillä on ollut jo noin 20 vuotta "Vaihtoehto väkivallalle" -ohjelma väkivaltaa käyttäville miehille. Ohjelmassamme on yksilötapaamiset Kriisikeskus Mobilessa, jotka osuvat usein väkivallan kriisiyttämään tilanteeseen.
Yksilökäyntien jälkeen asiakkailla on mahdollisuus jatkaa rahoittamaamme "Vaihtoehto väkivallalle" -ryhmään Jyväskylän yliopistolle, Psykologian laitokselle. Toimintaan sisältyy myös laajamittainen väkivaltaan keskittyvä tutkimustyö, joka on levinnyt laajalle myös kansainvälisestikin.
Ohjelma on laajennettu lähivuosina myös väkivaltaa käyttäville naisille.

Toivon, että tämä näkökulma tulisi esille suunnitelmaa laadittaessa.

Terveisin
Jouni Paananen
kriisi- ja perheväkivaltatyöntekijä
Kriisikeskus Mobile, Jyväskylä
050-5313339

Otsikko kertoo asiani. Jos maakunta myöhästyy aloituksessa, yksityiset yritykset saavat kohtuuttoman suuren jalansijan sote-palvelujen järjestämisessä!

Keski-Suomen tulevan maakunnan järjestämissuunnitelman 2. luonnos, siinä läpikäyneenä kommentoisin että, voisi siinä vielä olla tarkennus? Mm.
Uusia lakeja ja asetuksia tulossa: Sote
• Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki
• Perustuslakivaliokunta vaatinut viittomakielilain huomioimista
• Viittomakielinen palvelu – kartoitetaan osaajat, jotka ovat jo kunnan / maakunnan palveluksessa
→ tuo kustannussäästöjä, parantaa palvelua
• Tulkkauspalvelu?
• Tiedostusta viittomakielillä – koskee molempia viittomakieliä
• Valinnanvapauslakiesitys
• Palveluseteli ja henkilökohtainen budjetti
• Tiedotusta viittomakielillä!
• Maakuntalaki
• Vastuu alueen ihmisten tarpeiden huomioinnissa
• Osallistavuus – kuinka viittomakieliset mukaan?
• Vammaisneuvostot (kunnallinen ja maakunnallinen)
• Vähemmistökielivaltuustot
• Vammaispalvelulaki (kevään aikana eduskuntaan?): vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen
• Perheopetus: velvoite järjestää
• Itsemääräämisoikeuslaki (keväällä?)

Kuurojen Liitto ry/ Edunvalvonta


Toivoisin, muistettaisiin, huomioitaisiin siinä vielä tarkemmin.

Keväisin terveisin,
Annukka Hiekkanen
Aluetyöntekijä
Kuurojen Liitto ry
Kansalaistoimintakeskus Matara
Matarankatu 6, 2 kerros huone 227
40100 Jyväskylä
050 4951922 tekstiviestit
annukka.hiekkanen@kuurojenliitto.fi

Lisäys käsitteisiin:
Potilas- ja asiakasturvallisuus on sitä, että henkilön saama hoito, hoiva ja palvelut edistävät hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan ja näistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa.

Lisäys tavoitteisiin:
- Noudatetaan maakunnallisia hyvän hoidon/palvelun ja potilas- ja asiakasturvallisuuden yhtenäisiä periaatteita.
- Johto korostaa potilas- ja asiakasturvallisuutta ja laatua kaikessa toiminnassa ja varmistaa työolosuhteet sellaisiksi, että hoito, hoiva ja palvelu voidaan toteuttaa turvallisesti

14.2 Potilas- ja asiakasturvallisuus
Tavoitteena on, että kaikki potilaat/asiakkaat saavat laadukkaita ja turvallisia sosiaali- ja terveyspalveluja ja maakunta pystyy tehokkaasti sekä oikea aikaisesti valvomaan palvelun tuottajan toimintaa. Maakunnalla ja valvontaviranomaisella on oltava mahdollisuus puuttua havaittuihin epäkohtiin, niin että palveluntuottaja tekee myös todellisuudessa tarvittavat korjausliikkeet voidakseen tuottaa julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja.
Palvelujen tuottajat toimivat hyvässä yhteistyössä maakunnan kanssa maakunnan tehokkaan ja oikea aikaisen valvonnan toteutumisen käytännössä. Tarkoittaa sitä, että palveluntuottajan antamissa palveluissa huomioidaan kaikissa tilanteissa potilas- ja asiakasturvallisuus.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen strategian mukaisesti johtamisessa on varmistettava potilas- ja asiakasturvallisuuteen liittyvät eri tehtävät ja roolit ja niiden täyttäminen. Kaikki päätökset, mukaan lukien poliittiset ja taloudelliset, on arvioitava potilas- ja asiakasturvallisuuden ja laadun näkökulmasta.

Omavalvonnan kautta palveluntuottaja varmistaa, että palvelu säilyy halutulla tasolla, eikä ongelmia pääse syntymään.

Mitä tarkoittaa erikoistavarat (...erikoistavaroiden asiointialue..)? Jää tulkinnanvaraiseksi, joten voisi avata.

- Kommentti sivu 16 kohta päiväkeskukset. Kysymys jääkö kunnille omaa päiväkeskustoimintaa, tekstissä maininta että tuotetaan asiakassetelillä? Onko tulevaisuudessa avointa päiväkeskustoimintaa?
- Kommentti sivu 17 kohta sähköisten palveluiden käytettävyys. Miten aiotaan varmentaa, että asiakkailla on sähköiset palvelut käytettävissä eri toimipisteissä?
- Kommentti sivu 19 kohta Kotihoidon palveluiden sisällöt ja ympärivuorokautinen saatavuus voivat vaihdella alueittain asiakastiheyden ja välimatkojen perusteella. Onko asiakkaat tällöin yhdenmukaisessa asemassa koko maakunnan alueella kuten tarkoitus aluksi oli?
-Muiden kuin ikäihmisten asumisen palveluiden järjestäminen sivu 19, tuo selkeästi esille sen että asumispalvelut voivat sijaita etäämmällä. Tarkoittaako tämä sitä, että vammaispalveluiden asumisyksikön palveluita tarvitseva asiakas voidaan sijoittaa koko maakunnan alueella vapautuvalle asiakas paikalle? Tämän kaltainen sijoittaminen ei ole inhimillistä, eikä huomioi asiakasta eikä ikääntyviä omaisia.
- Sivu 101, neuvonta ja ohjaus, myönnettyjen palveluiden koordinaatio ja niiden laadun ja toteutuksen seuranta. Miten laadun ja toteutuksen seuranta jakaantuu KAAPON ja valvonnan välillä käytännössä?
- Sivu 102, Kuuluuko Ikäneuvolapalvelut osaksi päiväkeskusten tuottamia palveluita? Miten tavoitetaan ne henkilöt, joilla on todellisia riskitekijöitä, siirtyykö asiakkaan tiedot työterveyshuollosta? Miten tavoitetaan paljon palveluita käyttävät asiakkaat?

1/2

Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta


Lausunto Keski-Suomen järjestämissuunnitelman osaan 2

Yleistä

Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukuntaan (KEN) kuuluu 12 kuuden keskisuomalaisen eläkeläisjärjestön piiriyhdistyksen nimeämää edustajaa. Toimimme yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa tavoitteenamme pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen yhteistyön tekeminen hyvän ja aktiivisen vanhenemisen tukemiseksi Keski-Suomessa.

Olemme antaneet erillisen lausunnon Keski-Suomen järjestämissuunnitelman 1- osaan. Oheisessa lausunnossamme järjestämissuunnitelman osaan 2 haluamme kiinnittää huomiota digitalisaation aiheuttamiin ongelmiin ikäihmisten arkielämässä. Esitämme lausunnossamme myös ehdotuksen ongelmien korjaamiseksi.

Ihmisten yhdenvertaisuus palvelujen tavoitteena

Järjestämissuunnitelman kohdassa 4 todetaan, että maakunnan tehtävien ja palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden määrittelyn lähtökohtana ovat asiakkaiden palvelutarpeet. Määrittelyn tavoitteena on vahvistaa yhdenvertaisuutta ja huomioida maakunnan eri osien väestöllisiä hyvinvointiin ja terveyteen sekä väestö- ja elinkeinorakenteeseen liittyviä erityispiirteitä.

Edelleen suunnitelmassa todetaan, että kaikki maakunnan järjestämät palvelut ovat yhdenvertaisesti kaikkien palveluiden myöntämiskriteerien täyttävien asiakkaiden saatavissa. Kaikilla kriteerit täyttävillä asiakkailla on myös mahdollisuus käyttää sähköisiä palvelukanavia, valita mikä tahansa maakunnan alueella oleva, maakunnan oma tai maakunnan hyväksymän palvelutuottajan toimipaikka. Lisäksi suunnitelmassa kannustetaan palveluntuottajia digitalisoimaan kaikki ne toiminnot ja palvelut, jotka on mahdollista tarjota asiakkaille sähköisesti.

Kaikki ihmiset eivät hallitse tietotekniikkaa

Edellä mainitut tavoitteet ovat tärkeitä ja kannatettavia, ja niiden hyväksi myös eläkeläisjärjestöt ovat sitoutuneita toimimaan. Ikäihmisten keskuudessa on kuitenkin suhteellisen paljon henkilöitä, joilla on puutteelliset mahdollisuudet hyödyntää digitaalista viestintää.

Tietokoneen tai älypuhelimen puute tai käytön osaamattomuus johtaa tilanteeseen, jossa kansalainen ei ole tasa-arvoisessa asemassa niihin henkilöihin nähden, joilla on nämä laitteet ja joilla niiden käytön osaaminen on hallinnassa. Ongelma on paisumassa suureksi lähes kaikkien arkielämän palveluiden osalta, mikä aiheuttaa osalle ikäihmisiä suoranaista hyvinvointivajetta ja lisää muusta yhteiskunnasta eristäytymisen tunnetta.

Järjestämissuunnitelmassa luvataan, että palveluiden saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää sähköisiä palveluja. Miten tämä toteutetaan, ei ilmene suunnitelmasta. Koska digitalisaatio on peruuttamaton

2/2


kehityksen suunta, lupaus varmistaa palvelujen saatavuus ja saavutettavuus muilla keinoin tulee olemaan yhteiskunnalle haastava tehtävä ja aiheuttaa huomattavia kustannuksia verrattuna tilanteeseen, jossa digitaalisten palvelujen käyttö olisi jokaisen ihmisen omassa hallinnassa.

Vaikka digitaidot lisääntyvätkin yhteiskunnassa koko ajan ja ongelma poistuu vähitellen lunnollisen kehityksen tuloksena, erityisesti vanhemman ikäpolven joukossa on edelleen runsaasti miehiä ja naisia, jotka tulevat pitkään kärsimään digitalisaation aiheuttamasta toimintavajauksesta muihin kansalaisiin verrattuna.

Tämä tosiasia pitää selkeästi tunnistaa ja ongelman poistamiseksi tulee tehdä todellisia ratkaisuja.

Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan esitys

1) Keski-Suomen maakunta käynnistää selvityksen niistä ikäihmisistä, joilla ei ole digitaalisia yhteydenpitovälineitä käytössään. Eläkeläisjärjestöt voisivat olla apuna selvityksen tekemisessä,koska niillä on laaja kontaktiverkko ja hyvä paikallistuntemus kuntatasolla.

2) Niille ikäihmisille, joilla ei ole digitaalisia yhteydenpitovälineitä, mutta jotka ilmoittavat olevansa halukkaita niiden käyttöön arjen toimintoja helpottaakseen, hankitaan tarveharkintaan perustuen joko kokonaan tai osittain yhteiskunnan toimesta digitaaliseen yhteydenpitoon soveliaat laitteet/sovelias laite.

3) Maakunta/kunta vastaa laitteiden henkilökohtaisen käyttökoulutuksen järjestämisestä palkkaamalla tätä tehtävää varten esim. ict-alan opiskelijoita tai muita vastaavia henkilöitä. Myös eläkeläisjärjestöjen laaja vapaaehtoisverkosto voisi olla apuna koulutuksen toteuttamisessa.

4) Ratkaistava on myös se, kuuluuko välineiden hankinnasta sekä koulutuksen toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset maakunnan vaiko kunnan vastuulle.

Jyväskylässä 14.5.2018

Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta

Raimo Sopo

Puheenjohtaja

Lyhyesti näin viime metreillä palautteita:
Sivulla 30 puhutaan lähisuhde- ja perheväkivallasta. Mihin on unohtunut vanhusten kaltoinkohtelu? Se ei löydy dokumentista lainkaan. Välityömarkkinoihin rahoitus ja resursointi ja vastuut tulee olla tarkemmin. Sivulla 34 puhutaan ohjauksellisista tehtävistä, onko maakunnassa tehty asiakassegmentointia joka helpottaisi palveluohjausta?
Kappaleessa 16.1. puhutaan palvelumuotoilusta, mutta olisikohan kyse tuotteistamisesta? Miksi ikääntyneiden palvelutarpeen asiakasohjaus on avoinna vain virka-aikoina? Tulisiko tarkastella laajempia aukioloaikoja?

Järjestämissuunnitelmaversio 2 on selkeästi täydentynyt ensimmäiseen versioon nähden. Esimerkiksi seuraaviin kohtiin kiinnitimme huomiota:

Järjestämistä ohjaava yleinen tavoite (2. luku:15): Maakunnan tehtävät ja palvelut järjestetään niin, että ne ”Kannustavat ja edistävät väestöä hakeutumaan maakunnan sisällä ja maakuntien
välillä alueille, joissa on työllistymisen mahdollisuuksia”, ei muuttokehotuksena ole kannatettavana, mutta työnhaun merkityksessä kyllä.

Tuotannon järjestämisessä muodostuu merkittäväksi yleinen asiakasohjaus ja neuvonta, asiakasohjaus ja palveluohjaus.( 3.luku, 11.luku 11.1-11.3 tai esim. 25.7 ja 25.8). Miten toiminta on tarkoitus organisoida suhteessa liikelaitokseen niin, että se organisoidaan muusta palvelutuotannosta erilliseksi toiminnaksi? Edelleen jää epäselväksi mikä on järjestäjän ja mikä liikelaitoksen rooli! Muutenkin järjestäjän tehtävien kokonaisvaltainen hahmottaminen on edelleen haastavaa.

Palveluverkon määrittelyn osalta huoli herää nykyisten terveyskeskussairaaloiden osalta, jos määritellään, että kuntoutus ja lyhytaikainen osastohoito on saatavilla valtaosalle kansalaisista enimmillään noin tunnin matkan päässä. Asian selkiyttämiseksi tarvitaan konkretiaa, ettei lopullinen tulos ole lähes täydellinen keskittäminen. (28.7) Erityisen mielenkiintoinen on lähisairaalan kuntoutusosastotoiminta, mm. hoidon sisällön suhteen on keskitetty selkeästi ikääntyneen fyysiseen toimintakykyyn kuitenkin psyyken tilanne voi tarvita myös tukea. Ollaanko kuntoutustoimintaan todella satsaamassa!

Yhteistyö ja edunvalvonta luvussa todetaan ”Käytännön yhteistyötä toteutetaan kuntien kanssa sovittavien neuvottelu- ja muiden yhteistyökäytäntöjen mukaisesti ”. Tässä kohtaa on tärkeää tarkemmin määritellä, miten eri asioissa yhteistyötä ja kuulemista tehdään.(6.2)

Kansalaisten osallisuuden ja vaikuttamisen foorumina asukasneuvosto, missä on edustus kaikista Keski-Suomen kunnista, on kannatettava (7. luku)

Sosiaalihuollon tietojärjestelmien uudistaminen aikatauluineen ja Kantaan siirtymisineen on hankalassa tilanteessa. Siirtymävaiheeseen tarvitaan maakunnallista toimintamallia. (9.4)

Välityömarkkinoiden koordinointi, edistäminen ja hyödyntäminen on erittäin merkittävä työllistymispolkujen kehittämisen kannalta erityisesti maaseudulla (10.15).

Kasvupalveluja (luku 16) on hyvin kuvattu järjestämissuunnitelmassa. Käytännön yhteydet kuntien mahdollisiin työllistämistoimiin ja soten työtoimintoihin eivät vielä ole selviä. Myös kotouttamisen osalta maakunnan ja kunnan tehtävät kaipaavat vielä hahmottamista, vaikka palvelujen koordinoinnista vastaisi maakunta (16.9.11, 27.4)

Perhekeskuksen toiminnan selkiyttämistä verkostona että toimipisteenä kannattaa edelleen jatkaa. Palvelujen tuottamisen kohdalla tulisi yleensäkin näkyä kuka päättää, kuka tuottaa ja millä tavoin toteutuu (ks. 25.7)


Mitä perheoikeudelllisia palveluja esim. lastenvalvojan tehtäviä on tarkoitus keskittää? Ei kai näitä sotekeskuksiin jätetä? (25.13) Systeemisen sosiaalityön toimintamallin toteutus tulee vaatimaan lisäresursseja ja osaamista sekä pitkän sisäänajon.(25.15)

Ohjaamotoimintaa ei ole kaikissa kunnissa, vaan työtä tehdään hankerahoituksella etsivän nuorisotyön ja nuorten pajatoiminnan keinoin. Nämä toiminnot jäänevät kuntiin? Tuleeko päällekkäistä toimintaa ?(25.25)
Perhehoidon yhteydessä käsitellään toimeksiantosuhteeseen perusturvaa perhehoitoa. Perhehoitolain mukaisesti on myös ammatillista perhehoitoa. (28.5, 32.4.2)
Ikäihmisten ennaltaehkäisevien palvelujen osalta jää kaipaamaan palvelujen /toimintojen /kumppanuuksien koordinointiin kannanottoa. Kotihoidossa ja asumispalvelussa on määritetty palvelujen laajuutta prosentein 13 % ja 8 %. Kotona pitäisi asua v. 2025 yli 75-vuotiaista 93? Kuinka vahvat perustelut luvuille löytyvät nykytoiminnasta ja mikä on tuleva suunta?
Järjestämissuunnitelmassa mt- ja päihdepalveluja esitetään vahvasti vietäväksi sote-keskuksiin (moniammatillinen päihde- ja mielenterveystiimi =depressiohoitaja, päihdehoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, sosiaaliohjaaja ja sosiaalityöntekijä). Toisaalta todetaan, että tiimin asiantuntijat koostuvat sekä sote-keskuksen että maakunnan liikelaitoksen henkilöstöstä. Tässä ei voi välttyä ajatukselta, että yritetäänkö mennä ”rahaedellä”. Käytännössä erityisosaamista ei riitä sote-keskuksiin. joten erityispalvelut keskittyvät. Lisääntyvätkö samalla yhteistyön vaikeudet ja ”nämä eivät kuulu meille” asiakkaat? Mt- ja päihdepalvelujen osalta kannattaa selkiyttää tuottamisen osalta; kuka päättää, kuka tuottaa ja miten toteutetaan. Koska asiakassuunnitelmassa sopiminen ei vielä riitä toteutukseen. Selviämishoitoyksikkö lienee uusi toiminto ja sen kuvaus vaatinee täsmennystä ja tarkistuksia ks. Kangasvuoren sairaala.(31.10) Liikkuvat palvelut ovat kannatettavia.
Vammaispalvelujen kohdalla pitäisi yhtenäisyyden vuoksi jättää useammasta kohdasta asiakasmaksut tarkemmin määrittelemättä (ks. esim. 32.4.1). Termit ohjattu ja autettu asuminen kuulostavat vanhanaikaisilta. Hyvistä yrityksistä huolimatta näyttää siltä, että ilman vahvaa erityisyksikköä ei kehitysvammaisten hoidosta Keski-Suomessa selvitä.
Sote-keskusten vastaanottopalvelut on määritelty laajasti vrt. mt- ja päihdepalvelut ( 34.2). Toisaalta todetaan, että sote-keskustuottaja voi perustaa palvelulaajuudeltaan eritasoisia toimipaikkoja kuitenkin yksi laajanpalvelun yksikkö tuottajalla tulee olla. Riittäkö, että maakunta huolehtii, että kaikissa seutukuntakeskuksissa on vähintään yksi sellainen sote-keskuksen
toimipaikka, jossa on saatavilla hoidontarpeen arviointi ja akuuttivastaanottopalveluja arkisin klo 816 ? Keuruun seutukunnan näkökulmasta tämä ei riitä ja Nova kuormittuu aivan liikaa, jos tämä toteutuisi.
Yhteenvetona voi todeta, että eniten ajatteluttavat järjestäjän tehtävät, tuotannon organisoituminen vaarana pirstoutuminen, sote-keskuksen palvelujen määrällinen ja ajallinen laajuus sekä sosiaalihuollon toteutus asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla.
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kolmatta versiota!

Yleisiä huomioita:
Mallissa sosiaalityö näyttäytyy kaiken kaikkiaan hyvin hajanaisena, vaarana on sosiaalityön asiakkaiden hukkuminen pirstoutuneissa palveluissa. Puhutaan asiakaslähtöisyydestä, mutta sosiaalityön asiakkaiden osalta palvelukokonaisuudet näyttävät epäselviltä ja hajanaisilta. Kyse on kuitenkin haavoittuvassa asemassa olevista asiakkaista, joiden voimavarat eivät riitä sukkuloimaan sekavassa palvelujärjestelmässä. Tulee huoli siitä, mikä on sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen asema ja organisointi?
Erilaisten ammattilaisten roolit tulisi selkiyttää. Ei riitä, että puhutaan ohjauksesta, neuvonnasta jne. Mutta ei siitä kuka sen tekee. Ja kuka on vastuussa?
Palveluiden jalkauttaminen ja tuominen aina avun tarvitsijan luo on hyvä asia, mutta resurssien määrä hieman huolettaa. Onko oikeasti varaa ja mahdollisuutta saada kentälle niin paljon ammattilaisia, että tämä on mahdollista? Perheillä/yksittäisillä ihmisillä voi olla todella paljon niin erilaisia avuntarpeita, että moniammatillisuus on ehdotonta näissä tilanteissa. Yhden työntekijän osaaminen eikä aika todennäköisesti tule riittämään.

Kuinka pystytään takaamaan tasalaatuinen laatu ja oikeudenmukaisuus kaikille asiakkaille, jos palveluntuottajien kenttä on kovin kirjava?

Yhdyspintatyö: miten varhaiskasvatus ja perusopetus nivoutuvat kaikkeen tähän. Koska nämä palvelut jäävät kuntiin ja muu menee maakuntaan, niin yhteistyö tulee todennäköisesti olemaan haastavaa ja byrokratian lisääntyminen voi olla mahdollista. Miten perhepalvelut saadaan toimimaan yhteistyössä, kun palveluita tuottaa sekä kunta että maakunnan puolellakin useita eri tuottajia?

Järjestämissuunnitelmassa aika lyhyesti kuvattu universaaleista neuvolapalveluista. Muista palveluista on laitettu tekstiä todella pitkästi ,vrt. lasten, nuorten ja perheiden universaaleista palveluista 3 sivua ja lasten, nuorten ja perheiden erityistason palveluista on 14 sivua tekstiä. Lakeihinkin on vedottu lähes joka palvelun alussa, eikö riittäisi, että ne olisi kaikille yhtenäisesti jossain eri kohdassa mainittu, koska kaikki neuvolapalvelut ovat myös lakisääteisiä.
Osassa tekstiä on puutteita, ja niiden sisältöön olemme ehdottaneet muutoksia ja korjauksia. Laitamme tarkennetun lausuntomme Lausuntopalvelu.fi sivustolle.

Puheterapia mielletään uudessa suunnitelmassa vaativaksi kuntoutukseksi perheiden avopalveluissa. Koulutuksen suhteenhan niin voi ajatellakin, mutta tällä hetkellä kunnallisessa palvelussa vastataan myös esim. lasten äänteellisestä kuntouttamisesta yms. joka ei kuulu Kelan kuntoutuksen piiriin eikä lasketa ns. vaativaksi kuntoutukseksi ja jossa lapsi vanhempineen voi joutua käydä lähes viikottain pitkiäkin jaksoja. Vaativan kuntoutuksen saavutettavuus määritetään tunnin kulkumatkan sisälle eli mielestäni perheen arkea rasitettaisiin joidenkin kohdalla kohtuuttomasti. Mielestäni puheterapia avopalveluna tulisi rinnastaa lapsiperheen palveluna muihin terapioihin kuten fysio-ja toimntaterapia.

Kotihoidon kuntouttava arviointijakso. Suunnitelman sivu 103.
Puhuttaessa arviointijaksosta, tulisi suunnitelmassa näkyä, että Kotihoidon kuntouttava arviointijakso tukee asiakkaan toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviota, jolloin asiakkaalle osataan kohdentaa oikeat palvelut oikeaan aikaan.
Kuntouttavan arviointijakson tulee myös arvioida asiakkaan kotona pärjäämisen edellytyksiä ja siihen tarvittavia keinoja ja toimenpiteitä, ei pelkästään asiakkaan kuntoutumispotentiaalia.
Oleellista on, että jakson jälkeen asiakkaan palvelutarve ja riittävät tukitoimet on tunnistettu ja niihin kyetään vastaamaan. Joissain tapauksissa se tarkoittaa palveluiden vähentymistä tai päättymistä. Yhtä merkittävä tulos on palveluiden lisääminen tarvittaessa, jolloin asiakkaan kotona pärjäämistä voidaan tukea riittävästi, jotta mahdollinen sairaalakierre tai palveluasumisen tarve siirtyy/poistuu.