Toimenpidesuositus 1. Kiristetään omistusasumisen tai kevennetään yksityisen vuokra-asumisen verotusta

1. Omistusasunnossa asumisen verotus vaikeuttaa entisestään omistusasunnossa elävän yksinäisen tilannetta. Vuokra-asunnon veronkevennys olisi ilmeinen etu vuokranantajalle, sijoittajille. Tämä ratkaisu ei toimi yksinasuvien tilanteen helpottajana.
2. Yhteisöasumisen kehittäminen on hyvä asia. Sopii osalle, osalle ei.
3. Erityisen pienten asuntojen kaavoitus ja rakentaminen ei paranna yksinasuvien olosuhteita. Yksinasuvien pakkaaminen miniasuntoihin vain edistää yksinäisyyttä mm. siksi, että vieraita ei voi kutsua eikä elämisen ja harrastamisen välineille ole tilaa. Myöskin usein niin tarpeellisten sivutulojen hankkiminen voi käydä hankalaksi, koska työpaikalle ja työvälineille ei ole tilaa.
4. Voihan niitä etsiä.
5. Ihan hyvä asia, mutta ei ratkaise yksinasumisen ydinkysymyksiä.
6. Talonmiespalvelu. Erittäin tarpeellinen, edesauttaa yksinasuvien selviämistä arjessa ja vanhempien yksinasuvien mahdollisuuksia asua pitempään kotona ja toiminnallisina ihmisinä. Talonmiesten tulisi olla helposti saatavilla, nopeastikin, koska sellaisia tilanteita tulee. Heillä pitäisi olla erilaisia taitoja. Jos taloyhtiöihin/kortteleihin/kaupungiosiin velvoitettaisiin palkkaamaan talonmiespalvelut, asia olisi sillä ratkaistu, sillä moni yksiasuvien ongelma sikisi siitä, kun taloyhtiöt irtisanoivat talonmiehet ja siirsivät huollon huoltoyhtiöille. Voisihan systeemi olla vähävaraisille maksuton ja varakkaammille maksullinenkin. Talonmiespalvelua voisi täydentää kevyemmällä ratkaisulla: kunnalla olisi lista LUOTETTAVISTA siivous- ja talonmies/jokatyön näppäristä osaajista, joita vanhukset uskaltaisivat käyttää hyväkseen. Lehti-ilmoituksilla voi nykyään saada jopa huijareita huusholliinsa, joten vanhus ei uskalla ilmoituksissa ottaa kotiinsa palveluita.
7. Ok sinällään, mutta toimeentulo- ja muita tukia voitaisiin myös välttää sillä, että muutoin itsellisesti toimeentulevat saisivat apua riittävän varhain niin, että heidän ei tarvitsisi kuluttaa suunnattomia summia pikkuarkisiin asioihin. Esimerkiksi liesituulettimen suodattimen vaihto tuli minulle maksamaan 220 euroa (kaksisataakaksikymmentä euroa!) siitä syystä, että en saanut sitä kipeällä niskallani yksin itse vaihdetuksi. Jos rahat syöpyvät tuollaisiin palveluihin, pian ovat säästöt loppu ja kohtalona yhteiskunnan tukien varaan ajautuminen.
8. Ihan ok, mutta asumistuen tilalle pitäisi saada kohtuuhintaisia asuntoja. Asumistuki on yhteiskunnan varojen siirtoa asuntosijoittajille ja vakuutusyhtiöiden kautta asuntorahastosijoittajile (näin siis ihmisille, joilla olisi varaa useampaankin asuntoon.)
9. Kotitalousvähennyksen tasapuolistaminen vähän fiilaisi systeemiä tasa-arvoisemmaksi, mutta puolisovähennyksen vähentäminen ei auta yhtään yksinasuvaa. Vähennys pitäisi muuttaa kokonaan työkohdekohtaiseksi. Eli jos keittiön remontti maksaa 10 000 euroa, kotitalousvähennys siitä olisi sama, oli sitä maksamassa yksi tai useampi henkilö. Tai mieluummin vielä niin, että vähennys olisi kaksinkertainen puolisoihin verrattuna, jos sitä maksaisi yksi henkilö, koska hänen pitää maksaa se yhden ihmisen tuloista. Tai voisi olla niinkin, että puolisot eivät ollenkaan voisi saada vähennystä sellaisista yksinkertaisissta kodinhuoltohommista, jotka sujuvat neljällä kädellä, mutta joihin ei riitä kaksi kättä (no, tämä nyt voi olla hallinnosllisesti vähän hankalasti toteutettava, tämä viimeinen vaihtoehto)

Kun katson toimenpidesuositusta, tuntuu, että työryhmä ei ole ollenkaan oivaltanut, mitä yksinasuminen tarkoittaa taloudellisesti verrattuna kaksinasumiseen. Elintaso on kertakaikkisesti alhaisempi, harrastusmahdollisuudet vähäisemmä, sosiaaliseen elämiseen osallistumisen mahdollisuudet vähäisemmät, jne siksi, että peruskustannuksissa maksajia on kahden sijasta yksi.

Esitimme yhdistyksen näkemyksen toimenpidesuositukseen 24.4 konsortion tilaisuudessa. Näkemyksemme on pitkälti sama kuin edellä olevan kommentoijan. Yksinasuvien mahdollisuuksien tasa-arvo ei mielestämme toteudu keventämällä asuntosijoittajien verotusta. Ehdotuksessa tunnutaan pitävän lisäksi itsestään selvänä, että yksinasuvalle sopiva asumisen muoto on vuokra-asuminen. Tällaisenaan toimenpidesuositus näyttää eksiplisiittisestikin suosivan asuntosijoittajia.

Asiaa olisi kuulunut lähestyä yksinasuvien tilanne ja tarpeet edellä. Ehdotimme lähestymistavaksi tämän toimenpidesuosituksen sijasta proaktiivisempaa, suoraan yksinasuvat huomioivaa ajattelua. Tähän sisältyisi nykyisen väestödemografian (vanheneva väestö, perheiden osuuden trendinomainen väheneminen) realistinen huomioiminen. Jo yli miljoona suomalaista aikuista asuu yksin, kyseessä ei ole mikään marginaali-ilmiö. Tällöin tarvitaan yksinasuvien omien asumistoiveiden ja -tarpeiden huomioimista jo asumisen suunnitteluvaiheessa. Yksinasuvien keskimääräinen pienituloisuus on syrjäyttänyt väestönosaa omistusasujina. Yksinasuvan on voitava kartuttaa omaa asuntovarallisuuttaan niin halutessaan siinä missä perheellisenkin. Se, miksi yksinasuvista yli 60% asuu vuokralla, on oma tutkimuksen aiheensa.

Odotamme myös, että rahoitus- ja rakennusala tuotteistaisivat yksinasuvien markkinalle sekä reilusti hinnoiteltuja rahoitustuotteita suhteessa pariskunnille tarjottaviin palveluihin että myös yhdenvertaisesti hinnoiteltuja asuntoja.