Toimenpidesuositus 7. Toimeentulotuki ja ensisijaisten etujen parantaminen

On todella tarpeellista ryhtyä yksinasuvien köyhyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemisemiseen tulonsiirroilla, niin kuin tässä suositellaan. Mutta ei pidä unohtaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Kaikilla yksinasuvilla – ei vain pienituloisilla - on raskaampi verotaakka verrattuna pariskuntina ja perheinä eläviin.
Tuloverotus on henkilökohtainen ja kohtelee erilaisissa kotitalouksissa asuvia periaatteessa yhdenvertaisesti. Mutta arvonlisäverotus, joka on noin neljännesosa kaikista tavaroiden ja palveluiden hinnoista, ei ole yhdenvertainen. Hankkiessaan yhteiseen talouteen ja yhteiseen käyttöön tavaroita tai palveluita pariskuntina elävät maksavat henkilökohtaisesti arvonlisäveroa vain puolet. Yksinasuva maksaa yksin täyden arvonlisäveron kaikista hankinnoistaan, eli, hän maksaa tuplasti veroa verrattuna pariskuntina eläviin.

Sama koskee monet muut verot ja veroluonteiset maksut. Sähkövero ja sähkönsiirtomaksu ovat käytännössä kaksinkertaiset yksinasuville, ja esimerkiksi nettiyhteyslaskun arvonlisävero osuus on periaatteessa kaksinkertainen yksinasuville.

Yksi tapa tehdä verotus ja taloudellinen kohtelu yhdenvertaisimmaksi olisi, että kaikille yksinasuville - ei vain pienituloisille - annetaan verovähennys kompensaationa heidän korkeammasta verotaakastaan verrattuna pariskuntina ja perheinä eläviin. Olisi hyvä tehdä selvitys siitä, kuinka paljon korkeampi yksinasuvan verotaakka todellisuudessa on. En usko että tätä on koskaan tehty.

Todellakin merkittävä yksinasujan kokonaisverotusta nostava tekijä on suomalaisilla korkea arvonlisävero, jota peritään kaikkialla,
hyödykkeistä, elintarvikkeista, kulttuurista, vakuutuksista, sähkön käytöstä ym. ym.

Pariskunta maksaa yhteiseen kotiin hankituista hyödykkeistä tuon arvonlisäveron sekä tietenkin yhteisistä kodin, auton ym. vakuutuksista ja yhteisestä sähkölaskusta, ruuasta, juomista jne. kahdesta 'kukkarosta'. Kaiken minkä yksinasuja joutuu pakosta hankkimaan, maksaa hän itse ja siihen sisällytettynä tismalleen samat verot yhdestä 'kukkarosta'. Ehdottomasti tärkein asia on puuttua yksinasuvan (ja yksinhuoltajan) verotaakkaan. Erityisesti näiden välillisten verojen taakkaa tulisi helpottaa myöntämällä yksinasujille verohelpotuksia. Tässä voisi asettaa jonkun tulorajan, jotta 'liian' hyvätuloiset yksinasuvat eivät sitten saisi niitä. Nuo tulorajat vaan yleensä asetetaan kovin alas, kun kyse on jostain helpotuksesta tai tulonsiirrosta.

Olisimme toivoneet täsmällisempää lähestymistä yksinasuvien taloudellisten mahdollisuuksien tasa-arvoon liittyen. Edellä esitetyt kulutusverotuksen vaikutukset yksinasuviin on yksi osa tätä analyysia. Kyseinen näkökohta on kirjattu myös Yksinasuvat ry:n vuosittain kansanedustajille lähetettyyn asiakirjaan, jossa on lueteltu kipeimmät yhteiskunnalliset yksinasuvia koskevat ongelmat. Vuosittain esittämämme Tilastokeskuksen tilastot yksinasuvien tulotasosta, työttömyysluvuista ja elinkustannuksista suhteessa pariskunnissa eläviin yksilöihin vaativat tarkempaa akateemista tutkimusta. Epäsuhta on ilmeinen eikä kestä yhdenvertaisuustarkastelua. Kyseessä on nähdäksemme ilmiselvä "matteus-vaikutus" joka johtuu yksinasuvia koskevasta välinpitämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Tämä on toki luonnollista: Päättäjät ja tutkijat ovat useimmiten perheellisiä, ja kun kokemusasiantuntemus puuttuu, asia ei herätä kiinnostusta. Vero- tai muita talouspoliittisia keinoja ei ole edelleenkään tässä toimenpidesuosituksessa mainittu. Ehdotuksemme yksinasuvien elinkustannusten tarkemmasta analyysista suhteessa pariskuntiin toivoaksemme myös huomioidaan jossain vaiheessa. Peräänkuulutimme myös laajempaa makrotarkastelua, yksittäisten tilastolukujen esittämisen sijaan. Olisihan kansantaloudellisestikin järkevää tukea yli miljoonan yksinasuvan yhdenvertaista ostovoimaa suhteessa pariskunnan puoliskoon. Toivottavasti lopullisissa toimenpidesuosituksissa esitetään ratkaisuja, jotka perustuvat konkreettiselle tiedolle yksinasuvan rahan arvosta verrattuna pariskuntina eläviin yksilöihin.