Mänskan, björnen och naturen

Korvataan täysimääräisinä ja viivytyksettä kaikki karhun aiheuttamat vahingot. Karhun ekosysteemimerkitys ok.

Harrastan luonnossa/metsäpoluilla liikkumista, marjastusta ja sienestystä. Nyt kun karhukanta on levittäytynyt viimeisen 10 vuoden aikana tutuille seuduille, on pieni pelokkuus lisääntynyt. Tiedän kyllä, että karhu väistää ihmistä, jos vain ajoissa saa vainun hänestä, mutta koskaanhan ei tiedä, milloin joutuu emokarhun reviirille.
Karhut myös tottuvat ihmisiin, kun niitä pyörii tiheäänkin asuttujen kylien liepeillä. Siksi pitäisinkin tärkeänä, että karhuja voitaisiin jollakin tavoin "pelotella" takaisin asumattomille seuduille. Ruokaa olettaisi niille löytyvän, sillä esimerkiksi peurakanta tuntuu olevan hyvässä kasvussa.
... ja muuten, karhullahan ei ole luontaista vihollista luonnossa, joten se on siinä mielessä hyvillä oksilla.

BJÖRNAR gör då INGEN SKADA enligt mig: FOLK borde tänka-mer på att INTE STÖRA björnar. SKALL det bli JAKT på björnar för att någon enstaka vandrat in och tömt soplådor SÅ SKA det bli JAKT på alla bilister som kör HELTOKIGT!

Karhuihin tai vähintään niiden jättämiin merkkeihin törmää itäisimmässä Suomessa aika usein. Kesämökin vieressä on hyviä lakkasoita ja useita lampia, joiden liepeillä karhuja luonnollisesti liikkuu. Hyvin olemme tulleet toimeen puolin ja toisin - liikkuessa vaan pitää ääntä, jotta karhu osaa siirtyä syrjään. Hirvikoira usein lenkeillä mukana ilmoittamassa elukoista. Kerran koira löysi hillassa tuoreen karhunläjän. Lähdimme rauhassa pois siltä suunnalta. Turha siihen on ehdoin tahdoin jäädä.

En ymmärrä tätä eteläisen ja läntisen Suomen suurpetopelkoa, yhden "suden" tai marjametsällä nähdyn karhun jälkeen lehdet ja poliisit ihmissyöjäpedon perään. Ihmiset ei kuitenkaan ole ainoita, joilla on oikeus metsiin. Miettikää vähän ajankohtaa moneltako menette metsään, esim. aamu- ja iltahämärässä voi helpommin törmätä karhuun. Marjametsälle vaikka pikkuradio mukaan.
Eläin kyllä väistää mieluummin ellei ole sairas.

Olen asunut jonkin aikaa Pohjois-Karjalassa. Kävelin siellä päivittäin metsässä koirieni kanssa. Koskaan ei jälkeäkään sudesta eikä karhusta. Ilomantsissa kuulemma kulki ainakin yksi karhu, mutta ei se tehnyt mitään pahaa eikä sitä kai juurikaan pelätty. Väki ei siellä niin hysteeristä kuin täällä etelässä - karhujen suhteen - suden tapauksessa valitettavasti eri juttu.

Juttelin erään rajavartikan kanssa karhuista. Hän kertoi, että oli työssään vain kerran onnistunut näkemään sellaisen. Hän lähti seuraamaan karhua koiransa kanssa, jolloin tämä nopeasti katosi näköpiiristä.

Silloin kun emokarhu raateli lenkkeilijänaisen, sitä jahdattiin armeijan voimalla ja helikopterikin otettiin käyttöön. Lopulta emo ja poikaset ammuttiin. Minusta se oli raakalaismaista ja osoitus siitä, miten barbaarisia suomalaiset vieläkin ovat. Karhu suojeli vain poikasiaan. Eikö olisi riittänyt, että eläimet olisi ajettu kauemmas "ihmisten ilmoilta". En vieläkään ymmärrä, miksi ne piti ampua.

Tuolla toisessa ketjussa joku kirjoitti, että karhu pitäisi "poistaa" heti jos käy käsiksi kotieläimiin. Kaunistetultu ilmaus tuhoamiselle. Niille kotieläimille voi laittaa kunnolliset aitaukset. Käsittääkseni myös kaukasianpaimenkoirat toimivat hyvinä vahteina, vaikka eivät karhulle pärjääkään.

Karhua ei ole koettu "ilmestyskirjan petona", toisin kuin muita petoeläimiä, joten olisi hyvä jos siitä ei sellaista ryhdyttäisi tekemään nyt Riistakeskuksen ja median voimin. Karhun kanssa on pärjätty. Vakavat yhteentörmäykset ovat sattuneet lähinnä metsästystilanteissa. Poikkeuksena yksi lenkkeilijä joka sattui emon ja pentujen väliin. Tätä voidaan pitää onnettomuutena.

Karhun ja muiden suurpetojen rooli ekosysteemimerkityksessä on lähes poikkeuksetta unohdettu, mikä kuitenkin on sen ensisijainen olemus: pohjoisen havumetsävyöhykkeen huippupeto.

Karhu on tärkeä Suomalainen symboli. Sen häviäminen luonnosta hävittäisi suuren osan suomalaista kulttuuriperimää, historiaa ja menneisyyttä, se tuntuisi aivan absurdilta. Ja ilmankin ihmiselle tärkeitä symbolisia merkityksiä ison petoeläimen läsnäolo luonnossa on ekosysteemille elintärkeää, näin se on ollut jo aikakausia. Ihmiset ovat hyvin irtaantuneita luonnossa liikkumisesta, pelot ovat suhteettomia ja uutisiin pääse nykyisin jos metsähiirikään on löytänyt tiensä ihmisten ilmoille. Karhu on toki peto ja vaarallinen sellainen, mutta karhu on suhteettoman pieni uhka. Jopa umpimetsässä on todennäköisempää kuolla toisen ihmisen käden kautta tai punkin puremaan, puhumattakaan metsäteiden juoppokuskeista. Säästäkää suomen luonto kun vielä sellainen on.

Karhujen kanssa olen ollut lapsesta asti samoilla alueilla. Omistamme tiheimmällä karhualueella metsää ja mökin. Käyn siellä säännöllisesti ja ollaan tavattu karhuja ja karhu aina väistää, kunhan ilmoittaa pienillä äänillä olemassaolonsa. Terve varovaisuus on järkevää, kun ei tiedä onko pentuja. Piha-alueella käy karhuja ja muita metsäneläimiä, koska olemme metsäalueella ja se on meille luontaista. Isoisä jo asui siellä, eikä ole ikinä ollut vaaranpaikkoja karhun kanssa. Joskus isoisä on vaan hiippaillut takas kotiin ja antanut karhun liikkuu rauhassa pois tieltä.

Olen lapsesta asti hyväksynyt petoeläimet ja tunnen korkeintaan tervettä pelkoa, että en lähde pelleilemään. Lapseni oppii myös samanlaisen ajattelun, me molemmat mahdumme ja kuulumme tänne. Meidän metsät ovat myös eläinten koteja. Mökillä eivät ole tehneet mitään vahinkoa. Usein karhu on metsässä, lähellä mökkiä, mutta emme vain tiedä sitä.

Karhut kuuluvat Suomen luontoon. Metsissä on tilaa sekä ihmisille että karhuille. Kun kunnioitetaan toisiamme, niin yhteiselo sujuu kyllä. Olen karhualueella järjestänyt tapahtumia ja aina ovat karhut väistyneet sivummalle. Ainoa, mitä tulee varoa, on joutuminen karhuemon ja pentujen väliin.

Karhut pois maasta. Karhut voisi kerätä rohkeat Soldiers Of Odinin pellet, elävänä kiinni.

Mielestäni karhua pelätään enemmän kuin olisi aihetta. Tietty kunnioitus on syytä olla kaikkia isoja luontokappaleita kohtaan, mutta kuten täällä jo moni on todennut, karhu väistää ihmistä. Poikkeuksena voivat olla ne Suomen oloissa harvinaiset yksilöt, jotka tottuvat penkomaan ihmisten jätteitä lähellä asutusta tms. Oma lukunsa on myös kohtaamistilanteeseen joutunut pennuistaan huolehtiva emo, jolla ei ole koko porukalle selkeää väistösuuntaa.

Tieto lisää turvallisuuden tunnetta, eli vaikkapa kouluissa, verkossa, luontokeskuksissa, matkailualan solmukohdissa jne. voisi keskitetysti ja tehostetusti jakaa tietoa konkreettisista ja hyväksi havaituista tavoista toimia kun ja jos karhun kohtaa. Omalla toiminnallaan voi myös vaikuttaa siihen, että karhua nimenomaan ei kohtaa. Aika moni meistä on aiheen tiimoilta jonkinlaisten huhupuheiden ja löyhien väittämien, sekä paikoin sensaatiohakuisenkin media varassa.

Tässä kuten muissa tunteita herättävässä asiassa ei ole tiedotuksen suhteen varaa värittää asioita mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan kertoa asioista niin kuin ne ovat. Tiedotukseen tulee sitouttaa mukaan myös metsästäjiä, ammattimaisia luonnossa liikkujia, kulttuuriperinteemme tuntijoita jne. Jo tämän luulisi parantavan ihmisen ja karhun suhdetta. Lisäksi karhusta puhutaan medioissa ehkä hieman liikaa vain riskitekijänä ja kummajaisena, eikä yksiselitteisenä osana maamme luontoa. Kyllä ihminen on karhulle enemmän ongelma kuin karhu ihmiselle.

Karhun asemaa osana luontoomme liittyvää kansallisylpeyttä ja jopa suomalaista identiteettiä voisi kohentaa tuomalla esille kulttuuriperintömme karhuun liittyviä hienoja piirteitä. Karhuun liittyy todella paljon vanhaa tietoa ja uskomuksia, joiden esille nostaminen kehittäisi ja kohentaisi kansalaisten karhusuhdetta.

Karhu on osa luontoamme ja kuuluu suomen luontoon. Ei sitä tarvitse pelätä, monilla marjastailla yms virheellinen käsitys karhusta. Tietouden jakaminen tärkeää ja kuinka minimoi luonnossa liikkuessaan karhun kohtaamisen.

kyllä karhu kuuluu suomen luontoon, ihminen vaan on valtaelukka jonka leviämistä voi oikein rajoittaa. karhujen kuitenkin kuuluu pysyä metsissä ja kaikenlaiset haaskat, huonot kompostit tms pitäisi siivota pois, karhu on metsäneläin, ei tehdä siitä kesyä kotieläintä. karhujen karkotukset ym hyysäykset taas voi hoitaa kehäkolmosen sisällä asuvat kaikkitietävät ainoat puhdasveriset ihmiset jotka tietävät kaikesta kaiken. ennenkuin arvon piipertäjät omia täydellisen oikeita kommentteja ulos suollatte niin tunkekaa taskut täyteen ituja ja tulkaa metsiin joukolla karhuihin tutustumaan, voi olla yllätys ettei kokemus ole sama kuin youtubessa...

Niin sanottujen häirikkökarhujen poistoon pitäisi saada yhtenäiset käytännöt koko maahan. Pikaisella nettihaulla löytyy uutiset, joissa Juuassa naista metsässä purrut karhu päätettiin lopettaa ja Ilomantsissa miestä purrut karhu ei aiheuttanut toimenpiteitä. Molemmat tapahtumat metsässä, karhun omassa elinympäristössä. Molemmat tapahtumat vuonna 2015.

Mielestäni kummassakaan tilanteessa ei olisi kuulunut karhua lopettaa. Naisen tapauksessa asuttuun taloon matkaa 400 metriä. Ei mielestäni enää pihassa, mutta toki kovin lähellä. Onko karhu liikkunut pihapiireissä? Oliko syytä olettaa että se hakeutuu ihmisten lähelle ja käy uudestaan ihmisen kimppuun? Jos kyllä, niin ilman muuta lopettaminen oli oikea päätös. Jos ei niin miksi lopettaa eläin joka toimi vain sille luontaisella tavalla?

Tämä on olennainen kysymys kun pohditaan karhun ja ihmisen yhteiselon toteutumista. Mihin vedetään raja häirikkökarhun ja normaalisti toimivan karhun välille? Ymmärrän lopettamispäätöstä, koska jos joutuisin itse vastaavaan tilanteeseen lähellä kotiani, en uskaltaisi ihan heti liikkua normaalisti seudulla. Olisi jatkuva pelko siitä että onkohan se nalle siellä odottamassa. Jos ollaan kuitenkin selkeäsi metsässä, kaukana asutuksesta, täytyy hyväksyä se riski että yllätetty karhu voi käyttäytyä agressiivisesti. Tällöin karhu toimii sille luontaisella tavalla ja sitä ei tule poistaa häirikkönä.

Lopuksi: metsästän pienriistaa ja liikun luonnossa. Koskaan en ole karhua kohdannut, jälkiä ja jätöksiä olen nähnyt varsin tuoreinakin. Tietty valppaus kuuluu aina metsässä liikkumiseen mutta minkäänlainen suurpetopelko ei ole tähän mennessä kulkemistani estänyt. Elän alueella, jossa tavataan kaikkia suurpetoja, kuitenkin vain vähän karhuja ja susia.

Petoviha kytee sairaassa mielessä, mielenterveyspalveluja parannettava.

Kyllä karhutihentymä-alueilla asuvat ihmisen tietävät ja haluavat karhun kuuluvan luontoon.
Eläimet ja luonto on opittu osaksi elämää jo lapsuudessa. Mutta myös se, että poikkeavat asutuksen sekaan pyrkivät yksilöt kuuluu poistaa välittömästi. Sitten kun sellainen yksilö alkaa häiriköimään
on heti kaupunkilaiset neuvomassa ettei sitä saa ampua ja muuta yhtä viisasta jakamassa...

Karhun merkitys ekosysteemissä ei kyllä tunnu kiinnostavan oikeasti ketään. Nythän karhun
tärkein merkitys on tuottaa luontokuvaajille haaskalla bisnestä. Jos ajateltaisiin
karhu osaksi ekosysteemiä, niin kaikki ruokkiminen pitäisi heti kieltää. Sitten karhu ottaisi ravinnon suoraan ekosysteemistä ja olisi taas osa sitä.

Miten ihmisten luontosuhdetta karhuun tulisi parantaa?

Ihmisten luontosuhdetta karhuun (ja kaikkiin eliöihin) parantaisi huomattavasti se, että pyrkisimme eroon utilitaristisesta luontosuhteesta. Tämä malli pyrkii arvottamaan eliöitä niiden ihmiselle tuottamien hyötyjen tai haittojen perusteella. Tämä luontosuhde on hyvin yleinen Suomessa. Utilitaristinen luontosuhde on vahingollinen ekosysteemien monimuotoisuudelle. Usein kuulee sanonnan, että "siitä ei ole mitään hyötyä ihmiselle". Eliö joka ei tuota suoraa hyötyä ihmiselle, voi olla erittäin hyödyllinen ekosysteemin muille eliöille, kuten vaikkapa suurpedot (saalistaa esimerkiksi heikoimmat yksilöt hirvipopulaatiosta, mitä ei tee hirvenmetsästys). Kyse voi olla jopa avainlajista. Esimerkiksi haapaa pidetään metsätalouden kannalta tuottamattomana puulajina, mutta se on avainlaji ekosysteemissä! Kun lopetamme eliöiden lokeroinnin hyötyjen ja haittojen perusteella, niin luontosuhteemme on huomattavasti parempi ja suurpetojenkin tärkeä tehtävä ekosysteemissä on helpompi hahmottaa. Karhu on upea ja arvokas osa pohjoisia havumetsiä. Voimme olla ylpeitä siitä, että se kuuluu lajistoomme. Karhua tullaan katsomaan jopa toiselta puolelta maapalloa Suomeen!