Björnen som ett skadegörande djur

Kaksi varoitusta (karkotusta), sen jälkeen poisto. Kotieläimiin kohdistuvassa uhkassa poisto heti.

Hoitosuunnitelman kysymysosio painottuu yksinomaan karhuun metsästettävänä vahinkoeläimenä. Karhun asemaa arvostettuna saaliseläimenä ei tarvinne enää korostaa ja lisätä sosiaalista kestävyyttä sitä kautta, sillä karhu nauttii ja on nauttinut kautta aikain arvostetun saaliin asemaa.

Riistakeskuksen tulee aktiivisesti painottaa toimintaa karhukannan hoidossa vahinkojen ennaltaehkäisyyn. Nyt petoaitojen "markkinointi" on lähestulkoon olematonta. Porotalousrajaa tulee siirtää pohjoisemmaksi, jolloin eteläisten harrastuspaliskuntien poistuttua vapautuu tilaa metsäpeuralle, karhulle ja muille pedoille.

Riistakeskus ei tule tällä tulokulmalla koskaan onnistumaan siinä, että täyttäisi tehtävänsä pyrkimyksenä kantojen tasapaino ja hyvinvointi, mikä on rauhoitettujen lajien kohdalla ensisijainen tavoite.

Ensin pitää oppia sellainen asia, että meillä ei ole haittaeläimiä. Meillä on luonnovaraisia eläilimiä ja riistavahinkoja, jotka ovat luonnollinen osa tiettyjä elinkeinoja ja ihmistoimitoja. Jos riistahallinto toistivasti korostaa haittaaa ja vahinkoa, miten voidaan oletta, että ruohonjuuritasolla näihin pystyttäisiin muulla tavoin suhtautumaan. Niin kauan kun ei pysytä, on jonkinasteinen kestokonflikti taattu. Huomaan, että asennekasvatus pitäisi aloittaa sileltä mistä sitä tosiasillisesti pitäisi painokkaasti toteuttaa.

Karhusta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Suojaamalla mehiläistarhat petoaidoilla ja suojaamalla kotieläimet ei karhulla ole mahdollisuutta tuhoon. Myös roskapöntöt pitää tehdä lukollisiksi jotteivat karhut pääse niihin. Tuotantoeläinten ruhot pitää laittaa raatokontteihin mikäli ei ole heti mahdollista päästä raadosta eroon.
Karhun on metsien siistijä eli karhu puhdistaa metsän villieläinten raadoista sekä syö muuten metsään mätänevät marjat ja sienet.
Karhu nukkuu talviunta, joten se aika kun karhut ovat hereillä ei ole pitkä aika. Sen aikana on helppo karhualueen asukkaiden suojata, mikäli ovat karjatalouden pitäjiä, karjansa ja ne jotka omistavat kotieläimiä niin suojata ne. Myös marjastat ja sienestäjät kannattaa pitää ns. karhukelloa mukanaan tai pitää muuten ääntä kulkiessaan metsässä, niin minäkin teen :)

Kanadan mallin mukaan. Jos aiheuttaa häiriötä, tappaa kotieläimiä tai pyörii pihoilla, nukutus, merkintä, siirto korpeen. Jos jatkaa häirikköpuuhia, sitten poisto. Muuten antaisin karhujen olla rauhassa, itse näen metsässä karhuja säännöllisesti, en metsästä karhuja, mutta ilmoitan karhuhavainnosta aina pitäjälehteen. Saavat ne marikot sitten rauhassa kypsyä, kun petopelkoiset pysyvät poissa

Eikös nallet ole valtion karjaa?niin kauan kun omistaja maksaa viulut niin olkoon.kun esimerkiksi roskapönttö lukitaan tulee kuluja myös kuljetus puolelle.paimenpojan sähkö ei niitä hetkauta eli ei tarvii murehtia mistä muusta suojaa esim mehiläisille kuin tankin kestävästä verkosta.nutullaan oleva häirikkö on pieni kertatulo eikä puolen vuoden menoerä.

Mielestäni ns."hunajakarhu" pittäisi olla poistetttavana yksilönä automaattisestii, jos se, (joidenkin melestä hän) paikallisesti todetaan häiretsevääksi.
Päätöksen teko pitää olla lähellä paikallisia ihmisiä, esim. RHY

Karhujen aiheuttamat vahingot suhteellisen pieniä ja rajoittuneet määrätyille alueille. Näille alueille tulisi sallia enemmän metsästyspainetta. Vahinkokarhut tulee sallia poistaa aiheuttamasta lisää vahinkoja. Vahingot tulee korvata kitsailematta vahingon kohdistuneelle osapuolelle täysimääräisesti.

Täällä nykyisten kh-alueiden (vakiintuneen kannan ja levittäymyis alueen) rajamaastossa ei karhut määrään nähden aiheuta kovinkaan suuria vahinkoja. Ainoat vahingot taitavat osua mehiläispesiin ja rehupaaleihin.
Mutta sitten se kolikon toinen puoli eli haitta-vaikutus.
Aika monin paikoin tälläkin lähialueella syksyisin joudutaan järjestämään koulukyytejä karhun / karhujen takia.
Menneinä vuosina SRVA-henkilöt ovat käyneet karkoittamassa näitä pihoissa liikkuvia karhuja useita kertoja.
Parhaimpia tapauksia on aiheuttanut yksi eraus joka aina SRVA-porukan paikalle tullessa kiipesi puuhun ja jäi sinne niin pitkäksi aikaa kunnes häly lähistöllä lakkasi. Tämän jälkeen karhu siirtyi joko seuraavaan pihaan jossa sama episodi toistui, karhu puuhun jne jne.
Poikkeusluvan saanti tälläisissa tapauksissa on joko mahdotonta taii todella aikaa vievää touhua vaikka mielestäni näissä tapauksissa pitäisi olla vain ja ainoastaan se yksi tapa toimia.
Eli mielestäni toimintamallin pitäisi olla seuraavanlainen.
SRVA-henkilöstön tekemänä kolme karkkoyritystä / karkkoa 7vrk sisällä, todistetusti (valokuva tms tapa) sama yksilö jonka jälkeen ilmoitusluontoisella menettelyllä kyseisen yksilön poisto.
Eli ei mitään mahdottomia luparumbia ja viikkoja kestäviä käsittelyjä.
Samaa menettelyä voitaisi käyttää ns huomattavaa taloudellista vahinkoa aiheuttaviin yklsilöihin.

Ruotsissa käytössä oleva koirien virallinen testaus tarhatuilla karhuilla pitäisi saada käyttöön myös Suomessa pikimmiten. Koko maan kattavat tarhat ovat Ranua, Kuusamo ja Ähtäri. Pelkkä karhutaipumuskoe ei ole riittävä, koska suurin osa Suomen tarkoitukseen sopivista koirista asuu alueella , jossa ne eivät koskaan kohtaa karhua luonnossa. Arvokkaita karhuveriä menee näin hukkaan. Lienemme yhtä mieltä siitä, että karhukannan hoito tarvitsee onnistuakseen toimivia koiria kautta Suomen. Verorahoilla ylläpidettävät tarhat voisivat karhujensa avulla saada tuloja ylläpitoonsa aivan kuten Ruotsissa. Koiramme lehti 10/15 kertoo artikkelissaan ko. testauksen kokemuksista naapurimaassa.

Suomen karhukanta on tällähetkellä niin runsas että jos vahinkojen määrät yksilöitynä alkavat lähennellä 500-1000e kyseiselle eläimelle olisi myönnettävä tappolupa. Karhukanta ei tästä kärsisi ja häirikön asuin alueen asukkaaille ei tulisi niin nekatiivista asennetta normaaleihin karhuihin. Valtio säästäisi rahaa kohtuuttomiin paisuvien korvausten suhteen, kun monesti vahingon aiheuttaja on sama eläin.

Lapin ja Kainuun maakunnat pitää eriyttää omiksi karhunpyynnin kiintiöalueiksi (itäinen poronhoitoalue). Perusteluna on se että tällöin kaadot eivät keskity vain muutamien kuntien alueille, joissa metsästyspaine ja toisaalta metsästys on hyvin organisoitua sekä johdettua. Tästä hyötyy etenkin porotalous kun karhuja kaadetaan mahdollisimman monen paliskunnan alueella. Siitä ei ole nykyisellään epäilystäkään etteikö karhuja olisi koko itärajan pituudelta (itäisellä poronhoitoalueella). Kaadot tahtoo pitkällä aikavälillä jostakin syystä keskittyä niille itärajan kuntien alueille, joissa kuvaushaaskatoiminta on jatkunut pitkään.