Minkälainen on hyvin toimiva ja tarpeisiin vastaava matalan kynnyksen soten peruspalvelu?

Yhteistyötä kunnan liikuntatoimen kanssa voisi lisätä esim. iäkkäiden kuntoutuksessa ja kunnon ylläpitämisessä, ylipainon kanssa kamppailevien ryhmät. Myös Kelan henkilöitä voisi olla sijoitettuna sotekeskukseen. Tuodaan oikeasti ihmisille palvelut saman katon alle, jotta asioiden hoitaminen nopeutuu ja helpottuu.
Walk-in vastaanotolle voisi päästä heti samana päivänä esim. hoitajan vastaanotto ja fysioterapia.
Palvelun ostoja yleislääkärin vastaanotolle ja hammashuollon vuositarkastuksiin.
Joka kunnassa tulee olla ja säilyttää hyvinvointiasemat. Niissä voi olla noita muita kumppaneita (Kela) sitten vaikka kerran viikossa. Isommat sote-keskukset, (yleis- ja erikoislääkärit, hammaslääkärit, fysioterapia, sosiaalityöntekijä jne, labotorio, röntgen ja yhteistyökumppanit) voisi olla Lappeenrannassa keskussairaalan läheisyydessä (parkkipaikat huomioitava) ja Imatralla.

Matalan kynnyksen sotepalvelu? Ostopalveluna yleislääkärin vastaanotto? Meillä on jo terveyspalvelut, joihin pitäisi päästä nopeasti, miksi keksiä pyörää uudelleen? Matalan kynnyksen fysioterapia löytyy myös. Mutta palvelu joka neuvoo ihmisiä eri tilanteissa puuttuu täysin. Palvelu, jossa neuvotaan konkreettisesti ja autetaan selvittämään ongelma liittyen erilaisiin Sote palveluihin ja tukien hakemiseen. Samoin puuttuu moniammatillinen yhteistyö eri tahojen kanssa, kuten kela, työvoimatoimisto, terveydenhuolto, sosiaalitoimi. Tätä on, mutta se ei palvele ketään.

Edistystä olisi jos asiakas voisi tulla kertomaan ongelmasta ja joku ottaisi siitä kopin. Ei sanoisi, että kato nettisivulta vaan etsisi yhdessä ratkaisua ongelmaan/ huoleen ja sopisi jo tapaamisen oikealle asiantuntijalle. Maallikko ei ymmärrä palvelujärjestelmää vaan hänellä on huoli. Huoli omasta tai läheisen terveydestä ja sosiaalisesta selviytymisestä. Maksaa monin verroin jos vastaus on että en voi auttaa, ei kuulu meille. Ikäihmisten osalta tarkasteltava tarkoin onko elämänlaatua se että on yksin yksiössä turvattomana. Liian usein nykyään on niin. Kysytäänkö ihmiseltä itseltään saati läheisiltä riittävästi?

Mt puoli toimii todella hyvin, matalalla kynnyksellä, jopa tunnin sisään pääsee hoitajalle/lääkärille.
Suuri kehittäminen on omaisten hoito/tukeminen/kuuntelu. Toki nuori päihde asiakas on itsemäärämis ja vaitiolo velvollisuus, mutta akuutissa kriisissä esim kun, nuori otetaan osastolle sisään on annettava viipymättä apu läheisille keskustelun ja tuen muodossa.
Ja ehdottomasti sama taho, missä asiakas hoidossa,niiltä hoitajilta/lääkäreiltä, jotka asiakasta hoitavat.
Tätä tarjottava hyvin säännöllisesti, jos tukiverkosto päihde/mt nuoren/aikuisen ympärillä on voimaton, ei osaa, ei tiedä miten toimia.
On itse asiakkaankin kuntouttaminen huonompaa ja herkästi hakee tuen vääristä piireistä, kun omat vanhemmat/sisarukset/isovanhemmat ovat voimattomia.
Nyt yhden päihde nuoren hoito saattaa aiheuttaa laajemmin ongelmia ja läheiset vaarassa itse ajatua avun piiriin,kun jäävät ilman tukea.

Muistettava, että jokaisen potilaan ja asiakkaan ympärillä on myös ihmisiä, joille elämää surempaa on, jos hoitaja laittaa käden olkapäälle ja kysyy"miten sie jakselet? Haluaisitko jutella"

vois olla tyytyväisyyskyselyitä myös työntekiöille

kehitysvammaiset huomioi

yhteistyötä yksityisen kaa

Sellainen missä on riittävästi lääkäreitä, joille pääsee esteettä.
” Yleislääkäreillä on myös tärkeä rooli hoitokokonaisuuksien koordinoinnissa. Potilaille tulisi tarjota mahdollisuus hakeutua perusterveydenhuoltoon matalalla kynnyksellä kaikissa terveyshuolissa, ilman että ongelman tarvitsee olla mitenkään jäsentynyt.”
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/keita-yleislaakarit-ovat/

Eksote lopetti vanhusten päivätoiminnan vuosi sitten perustellen lopetuspäätöstään sillä ettei se kuulu kunnan lakisääteisiin toimintoihin. Tilalle tuli arjen olohuone -toiminta, joka tavoittaa vain murto-osan entisistä sadoista päivätoimintaan osallistuneista vanhuksista. Kaikissa niin kuntatason kuin myös valtakunnan ikääntyneiden hyvinvointia korostavissa julkilausumissa korostetaan, että meidän tulee kaikin mahdollisin keinoin tukea ja edistää vanhusten kotona pärjäämistä.

Kerran viikossa ikääntyneet tapasivat vertaisiaan päivätoiminnassa, jonka tavoitteena oli monipuolisesti tukea toimintakykyä. Tärkein motiivi toiminnalle oli asiakkaiden mielestä se, että näki toisia ikäisiään sekä ohjaajia - siis sosiaaliset kontaktit.

Lappeenrantaan sekä muihinkin alueen kuntiin tulisi perustaa toimivia vanhusten palvelukeskuksia, joissa olisi arkisin erilaisia ryhmiä sekä mahdollisuus tavata vapaamuotoisesti vertaisiaan. Tällaista on toimintaa on poikkeuksetta useimmissa Suomen kaupungeissa.

Olen saanut hyvää palvelua kuntoutuksen puolelta, rinnallakulkijuutta ja henkilön, joka ottaa vastuuta ja vie asioitani eteenpäin yhdessä kanssani. Kiitos kuntoutusohjaukseen!

Chat neuvontaa eri sote aloille, jossa voi nimettömästi kysyä hoitoon ja ohjaukseen liittyviä kysymyksiä.

Etenkin monisairailla tuppaa puuttumaan taho, joka tuntisi ihmisen asiat kokonaisuudessaan. Puuttuu hlö, joka koordinoi asioita. Tulee turhia ja kalliita reissuja sen, tämän ja tuon lääkärin tai hoitajan/ sos. tt:n luo. Tulee inhimillistä kärsimystä. Lääkäriaikoja ei riitä kaikille. Jne. Onko meillä varaa tällaiseen pompotteluun?