Motsvarar finansieringsmodellen projektets mål att skapa en stabil och förutsägbar finansiering som tryggar förmånstagarnas autonomi?

Luo varmuutta pitkäjänteiselle toiminnalle, mutta toteutuminen riippuu riittävästä vuosittaisesta rahoituksesta.

Avustettavien joukossa on tärkeitä kolmannen sektorin toimijoita, joiden toimintamahdollisuudet riippuvat täysin valtionavusta. On tärkeää turvata toimijoiden tulevaisuus yhtä laajasti kuin nykyisin. Esimerkiksi käy poikkitieteellinen työväentutkimus, jolla ei ole oppituolia missään yliopistossa, mutta jota edistetään Työväenliikkeen kirjaston, monitieteisen työväentutkimuksen erikoiskirjaston, toiminnalla tieteen edistämiseksi. Työelämän tutkimusta pitäisi voida harjoittaa poliittisista suhdanteista riippumatta Työväenliikkeen kirjaston ja työväen arkistojen tukemana jatkossakin.

Olisi selkeintä ja yksinkertaisinta siirtää rahapelitoiminnan tuotot kokonaisuudessaan osaksi normaalia budjettimenettelyä. Nyt esitetyssä mallissa useita kysymyksiä jää avoimeksi, kuten esimerkiksi mitkä nykyisistä rahapelitoiminnan tuotoista rahoitusta saavat toimijat sisältyisivät koontimomentille, millä perusteilla ja miten nämä toimijat muodostaisivat perustellun toimijakokonaisuuden ko. momentille. Vakautta ja ennustettavuutta pystyttäisiin lisäämään parlamentaarisella yhteisymmärryksellä nykyisten rahapelitoiminnan tuotoilla toimivien tahojen tulevista rahoitustasoista sekä avoimilla ja läpinäkyvillä hakijoiden tavoitteiden ja tulosten arviointiperusteilla, joita ei muuteltaisi hallituskausittain.

Mallissa on elementtejä, joilla voidaan luoda vakautta, mutta siihen sisältyy riskejä. Riskit kohdistuvat rahoituksen tason ja kohdennuksen ennustettavuuteen.

Jos mallissa nro 3 (Liikasen esitys) on tarkoitus erottaa kytkös Veikkaus Oy:n tuottojen ja tuotoilla rahoitettavan toiminnan osalta, ei kytkös tosiasiallisesti esityksen myötä poistu. Ennustettavuutta ja vakautta ajatellaan syntyvän sitomalla avausmääräraha Veikkaus Oy:n tuottoon ja mahdolliseen kompensaatioon. Mitään konkreettisia lukuja mallissa ei kuitenkaan esitetä.

Autonomiaa vahvistaa erityisesti rahoituksen tasoa ja kohdennusta ohjaava parlamentaarinen päätöksentekomekanismi sekä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen asetuksen muuttaminen laiksi ja siihen kirjattu sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustustoiminnan tarkoitus.
Avustusmäärärahan tason tulee perustua parlamentaariseen pidemmän aikavälin suunnitelmaan (5–8-vuotta).

Järjestöjen autonomiaa tulisi esityksessä vahvistaa siten, että toteutettaisiin/linjattaisiin velvoittavasti selvitettäväksi SOSTEn esitys siitä, että veikkausvoittovaroin rahoitettaville kansalaisjärjestöille perustetaan yhteinen avustuskeskus. Laaja-alainen valtionavustuskeskus perustettaisiin nykyisten Veikkaus Oy:n voittovaroja saavien järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan valtionavustusten valmistelua, jakamista ja seurantaa varten. Järjestötoiminnan avustuskeskus olisi osa oikeusministeriötä (OM) tai valtioneuvoston kansliaa (VNK). Avustuskeskus jakaisi järjestöjen yleisavustukset ja kohdennetut yleisavustukset. Projektirahoitus säilyisi nykyisissä ministeriöissä yhteiskuntapolitiikan välineenä. Avustuskeskuksen toiminta perustuisi uuteen lakiin Järjestötoiminnan avustuskeskuksesta. Toimintaa johtaisi parlamentaarinen johtokunta. Valtio tulouttaisi avustuskeskukselle vuosittaisen indeksiin sidotun määrärahan. Avustusmääräraha jaettaisiin vuosittain laissa määritellyn jakosuhteen perusteella toimialoille (jaostot). Avustuskeskuksen toiminnan piiriin siirtyisivät liikunta-, nuoriso-, taide-, sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ja säätiöt. Valmistelua ja päätöksentekoa tukisivat toimialakohtaiset jaostot. SOSTEn esityksen mukainen yhteinen avustuskeskus vähentäisi byrokratiaa avustusten valmistelussa ja mahdollistaisi avustusehtojen tarkoituksenmukaisen yhtenäistämisen järjestöjen autonomian turvaamisen lisäksi. SOSTEn ehdotus voidaan toteuttaa riippumatta rahoituslähteestä.

Mallissa on elementtejä, joilla voidaan luoda vakautta, mutta siihen sisältyy riskejä. Riskit kohdistuvat rahoituksen tason ja kohdennuksen ennustettavuuteen.



Jos mallissa nro 3 (Liikasen esitys) on tarkoitus erottaa kytkös Veikkaus Oy:n tuottojen ja tuotoilla rahoitettavan toiminnan osalta, ei kytkös tosiasiallisesti esityksen myötä poistu. Ennustettavuutta ja vakautta ajatellaan syntyvän sitomalla avausmääräraha Veikkaus Oy:n tuottoon ja mahdolliseen kompensaatioon. Mitään konkreettisia lukuja mallissa ei kuitenkaan esitetä.



Autonomiaa vahvistaa erityisesti rahoituksen tasoa ja kohdennusta ohjaava parlamentaarinen päätöksentekomekanismi sekä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen asetuksen muuttaminen laiksi ja siihen kirjattu sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustustoiminnan tarkoitus.

Avustusmäärärahan tason tulee perustua parlamentaariseen pidemmän aikavälin suunnitelmaan (5–8-vuotta).



Järjestöjen autonomiaa tulisi esityksessä vahvistaa siten, että toteutettaisiin/linjattaisiin velvoittavasti selvitettäväksi SOSTEn esitys siitä, että veikkausvoittovaroin rahoitettaville kansalaisjärjestöille perustetaan yhteinen avustuskeskus. Laaja-alainen valtionavustuskeskus perustettaisiin nykyisten Veikkaus Oy:n voittovaroja saavien järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan valtionavustusten valmistelua, jakamista ja seurantaa varten. Järjestötoiminnan avustuskeskus olisi osa oikeusministeriötä (OM) tai valtioneuvoston kansliaa (VNK). Avustuskeskus jakaisi järjestöjen yleisavustukset ja kohdennetut yleisavustukset. Projektirahoitus säilyisi nykyisissä ministeriöissä yhteiskuntapolitiikan välineenä. Avustuskeskuksen toiminta perustuisi uuteen lakiin Järjestötoiminnan avustuskeskuksesta. Toimintaa johtaisi parlamentaarinen johtokunta. Valtio tulouttaisi avustuskeskukselle vuosittaisen indeksiin sidotun määrärahan. Avustusmääräraha jaettaisiin vuosittain laissa määritellyn jakosuhteen perusteella toimialoille (jaostot). Avustuskeskuksen toiminnan piiriin siirtyisivät liikunta-, nuoriso-, taide-, sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ja säätiöt. Valmistelua ja päätöksentekoa tukisivat toimialakohtaiset jaostot. SOSTEn esityksen mukainen yhteinen avustuskeskus vähentäisi byrokratiaa avustusten valmistelussa ja mahdollistaisi avustusehtojen tarkoituksenmukaisen yhtenäistämisen järjestöjen autonomian turvaamisen lisäksi. SOSTEn ehdotus voidaan toteuttaa riippumatta rahoituslähteestä.

Avustuskeskuksen rooli kuulostaa haastavalta ja ennakoimattomalta. Avustuskeskuksen rooli on epäselvä ja se ei tuo todellista lisäarvoa, vaan lisää pahimillaan byrokratiaa ja jälkijättöistä kontrollintarvetta. Tarvitaan tulevaisuuslähtöistä toimintatapaa ja joustavuutta. Toisaalta nykyinenkään järjestelmä ja pyöreän pöytien keskustelut ovat huono tapa olla avoin ja läpinäkyvä. Kiinnittäisin myös huomiota siihen, että mitä eri asioita samoilla rahoilla avustetaan. Vaikuttavuutta ja kustannustehokkuus ei juuri näy tuloskorteissa, eikä näitä tuloskortteja edes saa muut kuin kattojärjestöt.

Digitaalisuutta ja päätöksenteon sekä seurannan läpinäkyvyttä sen sijaan tarvitaan. On oikein vaatia kattojärjestöiltä laajempaa yhteiskuntavastuullisuutta, mutta tällä hetkellä hallinnon määrä on vain lisääntymään päin ja tämä on kestämätöntä pienissä ja keskisuurissa järjestöissä, joissa ei ole resursseja vain tuottaa erilaisia suunnitelmia vuosittain. Nykyiset sähköiset avustushakemukset joihin kirjoitetaan maksimimerkein tekstejä ovat kankeita.

Kompleksisessa maailmassa tarvitaan joustoa ja yleisavustustyyppinen ratkaisu on järkevin tapa yhdistyksen näkökulmsasta toimia. Tärkeintä on ymmärtää erilaisten edunsaajien tarpeet ja tehtävien luonne. Lisäksi tällä hetkellä on erilaisia mekanismeja, joiden kautta avustetaan joitakin järjestöjä nykyisen järjestelmän ulkopuolelta.
Ensin kannattaa yhteismitallistaa avustustyypit yleisavustusluontoisiksi ja vähentää projekteihin perustuvaa toimintaa. Projektitoiminta on monella vain keino saada lisää määrärahaa. Onnistunut projekti ei takaa kuitenkaan yleisavustuksen korotusta.
Digiympäristössä on varmasti mahdollisuus seurata visuaalisen viestinnän ja tiedolla johtamisen keinoin järjestöjen toimintaa. Tekoälyäkin saisi hyväksikäyttää. Järjestöt tuottavat tietoa vuosittain hirvittävän määrän, mutta sitä ei pystytä tai osata yhteismitallistaa ja hyödyntää tiedolla johtamisessa. Valtion ja rahanjakajan tehtävä ei varmasti ole puuttua toiminnan sisältöihin. Tällä hetkellä jo vaaditaan lukuisa määrä ohjelmia ja suunnitelmia eri näkökulmista. Voisi kuvitella, että tällaisia läpäisyperiaatteiden tiedolla ohjaamista voisi tehdä diginä toisinkin esim. yleisinä sektorikohtaisina ohjauksina. Siinä ei ole mitään järkeä, että jokainen järjestö tekee samat suunnitelmat monikerroin.

Järjestöjen autonomiaa syö eniten valtion ja ministeriöiden omat sisäiset kehityshankkeet. Liikuntapuolella niitä on useita. Tavallaan ne kilpailevat vapaaehtoisten toimijoiden kanssa, koska niilla rahoitetaan ihan perustyötä ohjelmien kautta. Päällekkäisiä samalle kohderyhmälle suuntautuvia hankerahoja on lukuisia ja ihan liikaa.

Rahoitusmalli vastaa hankkeen tavoitteeseen vain osittain. OKM:n kautta jaettavan taide- ja kulttuurialan rahoituksen näkökulmasta olisi selkeämpää ja yksinkertaisempaa siirtää rahoitus kokonaisuudessaan normaalin budjettimenettelyn piiriin. Nyt esitetyssä mallissa jäisi edelleen monia avoimia kysymyksiä, kuten mitkä tahot sisältyvät koontimomentilta rahoitettavaksi ja mikä perustelisi näiden tahojen kytkemistä toisiinsa.
Nyt ehdotetussa järjestelmässä kytkentä Veikkauksen tulouttamien tuottojen ja edunsaaja-alojen välillä ei tosiasiallisesti katkeaisi, varsinkin jos ehdotettu valtionavustusmomentti olisi suoraan sidoksissa rahapelitoiminnan tuottojen määrään.
Hankkeen tavoitteena olevaa vakautta ja ennustettavuutta edunsaajatahojen rahoitukseen voitaisiin lisätä parlamentaarisella yhteisymmärryksellä nykyisten edunsaajien tulevista rahoitustasoista. Ei ole järkevää tai kestävää, että taiteen ja kulttuurin rahoitus olisi edelleen jakosuhteiden kautta osin kytkettynä esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitustasoon, vaan toimintojen rahoitus tulisi määritellä niiden yhteiskunnallisen tarpeen mukaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kautta rahapelitoiminnan tuotoilla katetuista määrärahoista vain 16 % menee kansalaisjärjestöjen toimintaan. SOSTE:n ehdottama kansalaisjärjestötoiminnan avustuskeskus on taide- ja kulttuurialan rahoituksen näkökulmasta tarpeeton.

Uudistuksen tavoite voi olla hyvä, mutta tärkeintä olisi pyrkiä laajaan parlamentaariseen yhteisymmärrykseen siitä, mikä on järjestöjen merkitys ja rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos uudistus toteutetaan kiinnittämällä katse yksinomaan rahaan, riskinä on että lapsi menee pesuveden mukana.

Mallia suunniteltaessa on unohtunut kuntien merkittävä rooli OKM:n hallinnonalan rahapelitoiminnan jakovarojen käyttäjänä. Kuntia tai niiden edustusta ei ole ollut työryhmissä tai aiemmissa kuulemisprosesseissa mukana. Esimerkkinä kuntiin kohdentuvan rahoituksen osuudesta on, että viimeisessä ns. normaalissa budjettiraamissa vuonna 2020 kuntien valtionosuudet ja niiden lakisääteisiin toimintoihin kohdennetut avustukset muodostivat lähes 25 % OKM:n hallinnonalan rahapelimomenteista. Esimerkiksi kuntien nuorisotyöhön ja liikuntaan ja ulkoiluun kohdennetut valtionosuudet ovat sisältyneet kokonaisuudessaan sekä teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuudet ovat osin näillä momenteilla. Kompensaatiotilanteessa kuntien toimintaan suunnattua rahoitusta on siirretty yleiskatteelliselle budjetin puolelle, mutta siirto ei ole ollut luonteeltaan pysyvä.

Kuntaliitto on jo pitkään todennut, että lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen osoitetut kuntien valtionosuudet tulee irrottaa rahapelitoiminnan avustuskokonaisuudesta ja siirtää pysyvästi yleiskatteellisen budjetin puolelle muualle kuin veikkausmomentille. Tämä muutos toteuttaisi myös hallitusohjelman kirjauksia. Samassa yhteydessä rahapelitoiminnan tuotoista tulee irrottaa pysyvästi myös kuntien lakisääteiseen toimintaan kohdentuvat valtionavustukset, kuten:
• taide- ja kulttuurilaitosten valtionosuus- ja avustusmäärärahat,
• kirjastojen kehittämismäärärahat,
• kuntien kulttuuritoimintalain 6 §:n kehittämistehtävien rahoitus,
• kulttuuritilojen perusparannus- ja perustamishankemäärärahat sekä
• etsivän nuorisotyön rahoitus ja
• liikuntapaikkarakentamisen määrärahat.

Muutoinkin Kuntaliitto arvioi, että uudistuksen tavoitteena tulisi kokonaisuudessaan olla irtikytkeminen, jotta sekä rahoitukseen liittyvät eettiset kysymykset että taiteen, kulttuuriin, liikuntaan ja urheiluun sekä nuorisotyöhön liittyvän valtionrahoituksen tulevaisuus voitaisiin ratkaista kestävällä tavalla myös tulevaisuudessa.

Osittain. Selkeätä ja yksinkertaisempaa olisi siirtää rahoitus kokonaisuudessaan normaalin budjettimenettelyn piiriin. Esitetyssä mallissa jäisi edelleen monia avoimia kysymyksiä, kuten mitkä tahot sisältyvät koontimomentilta rahoitettavaksi ja mikä perustelisi näiden tahojen kytkemistä toisiinsa.

Vakautta ja ennustettavuutta voitaisiin lisätä parlamentaarisella yhteisymmärryksellä nykyisten edunsaajatahojen tulevista rahoitustasoista.

Vakaus ja ennustettavuus on mahdollista turvata jos rahoitus pystytään säilyttämään nykyisellä tasolla. Lakisääteiset tehtävät on pystyttävä toteuttamaan jatkossakin pitkäjänteisesti. Arkistotoiminta ei voi perustua vuoden tai parin sykleihin. Toiminatamme perustuu pysyvään säilytykseen. Säilytämme ja tarjoamme aineistoa tutkimukselle nyt ja tulevaisuudessa. Poliittisista suhdanteista riippuvuus voi vaarantaa autonomista asemaa.

Sivistystyönantajat kiittää mahdollisuudesta kommentoida valtiosihteeriryhmän työtä. Sivista korostaa, että rahapelituotoilla rahoitetaan monia lakisääteisiä menoja ja esimerkiksi tieteen rahoitustason sitominen siihen, miten paljon suomalaiset veikkaavat, ei ole kestävää. Sivista kannattaakin edunsaajien rahoituksen siirtämistä budjettiin sekä riittävän rahoitustason turvaamista. Esimerkiksi lakisääteisen toiminnan sekä koulutuksen ja kulttuurin rahoitukseen on saatava pitkäjänteisyyttä.

On mahdollista luoda edunsaajille vakaa, ennustettava ja autonominen rahoitus, mutta uusi malli sisältää paljon riskejä.

Autonomisuus on kiinni siitä, miten rahoituksen hakemista ja myöntämistä tullaan säätelemään ja kuinka kiinteästi järjestöjen ja yhdistysten toimintaa kytketään hallituksen määrittelemiin tavoitteisiin tai poliittisiin tavoitteisiin. Autonomisuutta lisää se, että järjestöt ovat mukana määrittelemässä rahoituksen painopisteitä, järjestöillä on roolia yhteiskehittämisessä ja rahoituksella on mahdollisuus toteuttaa myös järjestöjen perustehtävää ja erilaisia kokeiluja. Miten tämän mallin toteutuessa mahdollistuu yhteiskehittäminen?

Tällä hetkellä hallitusohjelman mukaisessa järjestöjen valtionavustustoiminnan kehittämisessä toiminnot kohdentuvat yleisavustusten kehittämiseen. Myös Sosten esittämä avustuskeskus, jonka tavoitteena on varmistaa kansalaisyhteiskunnan autonomia, tarkoittaa yleisavustettua toimintaa.
Alueiden ja pienten toimijoiden näkökulmasta tämä sisältää suuria riskejä. On tärkeää tunnistaa, että suuri osa alueilla toimivista järjestöistä toimii erilaisten hankeavustusten varassa ja mm valtionavustukset ohjautuvat tällöin järjestöjen hanketoimintaan. Tämä on haaste pienille toimijoille, joiden on vaikea päästä yleisavustusten piiriin.

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta (www.verkostojarjestot.fi) korostaa, että
vakaa, ennustettava ja autonominen rahoitus edellyttää alueellista tasapuolisuutta. On tärkeää varmistaa, että kaikilla Suomen alueilla on kansalaistoimintaa tukeva ja yhteisiä resursseja koordinoiva taho kuten Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus tutkimuksen pohjalta suositellaan.
Rahapeliuudistuksen yhteydessä resurssien suuntaamiselle on uusi mahdollisuus. Rahoituksen suuntaamisen tuella voidaan rakentaa uudenlainen tasa-arvoisuutta tukeva järjestelmä ja vahvistaa tämä lainsäädännöllä.
OECD-raportissa Civic Space Scan of Finland (June 16, 2021, In series: OECD Public Governance Reviews) kiitetään Suomea kansalaisyhteiskunnan laaja-alaisesta tuesta, mutta muistutetaan käynnissä olevasta eriarvoistumiskehityksestä, joka näkyy alenevina äänestysprosentteina ja edellyttää uusia keinoja osallistaa ihmisiä koko maan alueella toimintaan ja päätöksentekoon. Raportissa muistutetaan, että Suomen valtion on syytä tehdä uusia toimia, jotta kaiken muotoinen kansalaistoiminta ja myös neljäs sektori on riittävästi osallistettu ja näiden edustus on mahdollistettu päätöksenteossa. Riskinä raportissa nähdään järjestöjen autonomian vähentyminen sekä raskaat byrokraattiset proseduurit resurssien hallinnoimiseen ja varainhankintaan.
Uuden rahoitusmallin ei siis pidä lisätä alueellista eriarvoisuutta vaan vähentää sitä ja luoda tähän toimivat tukirakenteet.

Sininauhaliiton kanta on, että mallissa on hyviä puolia: se tunnistaa nykyisten edunsaajien aseman ja etsii ratkaisuja tämän vakaan, ennustettavan ja autonomisen aseman turvaamiseksi. Luodut rakenteet ja ”lukot” ovat uskottavia keinoja tavoitteen toteuttamiseksi.
Esityksen heikkoudet ovat seuraavat:
1. Esityksen mukaan rahapelihaittojen ehkäisyn momentin osalta tulot tulisivat edelleen suoraan Veikkauksen rahapelituotoista. Tämä voi joidenkin toimintojen osalta olla perusteltua, mutta kolmannen sektorin rahapelihaittatoimijoiden näkökulmasta tämä säilyttäisi nykyisen edunsaajaroolin tavalla, joka ei ole toivottavaa. Rahapelihaittoja ehkäisevien kansalaisjärjestötoimijoiden pitäisi olla täysin riippumattomia rahapelituotoista. Vaikka näin toimien voitaisiin mahdollistaa toimijoiden ja toimintojen vakaus ja ennustettavuus, tämä tapahtuisi autonomian kustannuksella. Rahapelihaittojen ehkäisyn tulee olla rahapelituotoista riippumatonta: tämä on tärkeää monille rahapelihaittojen ehkäisyn parissa toimiville, koska heillä ja/tai heidän toimintansa kohderyhmillä on erityisen kipeä suhde rahapelituottoihin. Esimerkiksi rahapelihaittoja ehkäisevässä toiminnassa toimivien kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta yhteys rahapelituottoihin on erityisen hankala.
2. Esitys ei tunnista nykyisten edunsaajien valtavan erilaisia luonteita. Esityksen yhteydessä olisi perusteltua erotella toisistaan aivan erilaiset edunsaajatoimijat, ainakin järjestötoimijat ja muut olisi perusteltua erottaa jatkossa toisistaan, koska rahapelituottoyhteyden katketessa näitä toimijoita ja niiden rahoitusta ei luontevasti yhdistä mikään. Esimerkiksi Suomen Akatemian tai Kansallisoopperan vakaa, ennustettava ja autonominen rahoitus on kovin toisenlainen kysymys kuin paikallisen sote-järjestön vastaava. Muutosta tehtäessä olisi perusteltua purkaa näitä kytköksiä, muuten tulevassa päätöksenteossa saattaa tulla hämmentäviä tilanteita.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia voidaan ratkaista näin: Veikkauksen tuotot osoitetaan valtion budjettiin tuottoihin. Järjestöjen rahoitus sisällytetään valtion budjettiin. Avustustasoa ei vähennetä vuoden 2021 tasosta, vaan sitä voidaan tarvittaessa nostaa.

Vakaus ja ennustettavuus riippuu täysin siitä, miten hyvin rahoitus vastaa nykyisen rahoitusmallin tasoja. Yksityisten valtionapuarkistojen lakisääteiset tehtävät edellyttävät sukupolvet ylittävää toimintaa ja vakaata rahoitusmallia. Toiminnassamme on kyse on sekä tilojen ja asiantuntemuksen turvaamisesta tutkimuksen käyttöön. Arkistotoiminta tutkimuksen infrastruktuurin kiinteänä osatekijänä ei ole kestävällä pohjalla, mikäli toiminnan näköala on vain vuosi. Toimintamme ytimessä oleva asiakirjojen pysyvä säilytys edellyttää selkeää ja pitkäjänteistä toimintaa - siis ennakoitavaa rahoitusmallia.

Rahoitusmalli ei sisällä riittävässä määrin sellaisia mekanismeja, jotka turvaisivat järjestöavustusten vakautta ja ennustettavuutta. Suurin huoli liittyy siihen, että jollei kansalaisjärjestöjen merkitystä ja arvoa terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä kansalaisosallsuuden vahvistajina tunnusteta tarvittavalla säädännöllä, niin miten käy varojen allokoinnin priorisoinnissa? Esim. sote-sektorilla on hirvittävän suuri paine erityisesti nyt koronakriisin aiheuttamassa somaattisten sekä psykkisten sairauksien hoitovelassa suunnata resursseja korjaavaan työhön.
Rahoitusmalli ei anna mitään suojaa poliittisten suhdanteiden vaihtelulle, mikä asettaa kansalaisjärjestöt epätasa-arvoiseen asemaan sen oslata, millaiset resurssit, verkostot ja vaikuttamis/lobbausmahdollisuudet kullakin on käytettävissään.

Om målsättningen är att skapa en stabil och förutsägbar finansiering förutsätter det att minst den nuvarande bidragsnivå bibehålls. De privata statsunderstödda arkiven hotades av en nedskärningen av statsbidraget på 28,5%. Det skulle ha inneburit en katastrof inte bara för arkiven utan framförallt för forskningen och hela samhället till vars grundläggande institutioner arkiven hör. Arkivens finansiering kan inte vara beroende av snabbt växlande politiska konjunkturer. I modellen måste skapas tillräckliga mekanismer för att trygga både en långsiktig och stabil men framförallt tillräcklig finansiering.

Muistiorganisaatiot ovat kiinteä osa tieteen infrastruktuuria ja siten keskeinen osa kulttuurin- ja historiantutkimuksen kenttää. Asiakirjallista kulttuuriperintöä säilyttävinä ja sitä tutkimuskäyttöön tarjoavina organisaatioina yksityisten valtionapuarkistojen toiminnan ehdottomana perusedellytyksenä on rahoituspohjan vakaus ja ennustettavuus. Arkistotoiminta on pitkäjänteistä toimintaa ja toiminta perustuu nimenomaan kultturiperinnön pysyvään säilytykseen. Tästä syystä toiminnan rahoitus ei voi olla tempoilevaa ja vuodesta toiseen vaihtelevaa. Toiminnan vakaus ja ennustettavuus on mahdollista turvata vain jos rahoitus pystytään säilyttämään vähintäänkin nykyisellä tasolla.

Yksityisten arkistojen valtionapu pitäisi säilyttää edes nykyisellä tasollaan ja siitä pitäisi olla myös varmuus, jotta toimintaa voitaisiin järkevästi ylläpitää ja jollain ihme konstilla myös kehittää. Arkistotoiminta ei voi perustua siihen, että joka vuosi joutuu elämään epävarmuudessa ja odottamaan rahoituspäätöstä ennen kuin vuoden toimintaa päästään aidosti suunnittelemaan.
Pyyntö rahoituksen nykytason säilyttämisestä ei ole kohtuuton. Valtakunnallisen vastuumuseon asemassa olevien museoiden määrärahaa kyettiin jopa korotamaan vuodelle 2022.

Suomen Partiolaisten mielestä on tärkeää katkaista yhteys Veikkauksen tuottojen ja edunsaajien avustuksien välillä. Uuden momentin XYZ luominen palvelee tätä tavoitetta. Malli ei kuitenkaan itsessään vielä takaa rahoituksen vakautta ja ennustettavuutta tai edunsaajien autonomiaa. Tavoite (vakaa, ennustettava ja edunsaajien autonomian turvaava rahoitus) on kuitenkin hyvä. Jotta tämä tavoite toteutuu, on tärkeää turvata vakaa ja ennustettava avustusten taso, selkeät myöntämisperusteet ja hakuprosessit sekä eri toimijoiden yhdenvertainen kohtelu. Monivuotinen taattu avustuksen taso on järjestöissä tehtävän työn jatkuvuuden ja vakauden takia tärkeää.

On myös tärkeää, että kansalaisyhteyskunnan toiminta säilyy riippumattomana julkisen vallan ohjauksesta. Toimintaa ja sen vaikuttavuutta tulisi kuitenkin seurata ja tällä tuleekin olla selkeät mittarit. Vaikka asia ei suoraan kytkeydy tähän hankkeeseen, on tärkeää muistaa avunsaajien yhdenvertainen kohtelu. Nykyisellään kaikki kansalaisjärjestöt eivät ole entisiä Veikkauksen tuottojen edunsaajia ja järjestöt saavat avustuksia eri ministeriöistä. Järjestöt ovat erilaisissa asemissa ja kun uudistuksen yhteydessä osa järjestöistä pidetään yhdessä muiden entisten Veikkauksen tuotoista avustuksia saaneiden erilaisten toimijoiden (kunnat, koulutuskeskukset ja muut edunsaajat) kanssa, on tärkeää pitää mielessä erilaisten järjestöjen tasa-arvoinen kohtelu.

Suomen Taiteilijaseura kannattaa Liikasen työryhmän esittämää kokonaisuudistusta ja pitää hyvänä, että sitä on käytetty valtiosihteeriryhmän tiekarttatyön perustana.

Työryhmä esittää uutta momenttia valtion talousarvion tulopuolelle edunsaajien entisen tulotason mukaisena. Momenttia säädellään jakolailla ministeriöiden kesken sekä ministeriöiden sisäisesti edunsaajien kesken.

Esitetyssä mallissa rahoituksen taso päätetään vuosittaisen talousarviovalmistelun yhteydessä. Tämä sisältää mahdollisuuksia valtionavustussumman pysymiseen ennallaan tai jopa kasvattamiseen, mutta myös uhkia vakauden ja ennustettavuuden osalta.

Suomen Taiteilijaseura painottaa, että rahoituksen tason tulee pysyä vähintään samana kuin aikaisemmin edunsaajilla Liikasen työryhmän esityksen mukaisesti. Uudistuksen tärkeänä tavoitteena tulee pitää rahoituksen ennustettavuutta ja sitä, että suuret linjat olisivat tiedossa hallituskausien yli.

Kokonaisuudistuksen myötä tulee luopua myös retorisella tasolla nykyisten edunsaajien, kuten taide- ja kulttuurialan, saaman julkisen rahoituksen ja rahapelitoiminnan kytköksistä. Jos rahoitus tulee jatkossa valtion talousarvion puitteissa, ei ole enää perusteltua puhua edunsaajista.

Edelleenkin on kannatettavaa käyttää Veikkauksen tuotoista osa pelihaittojen ehkäisyyn, kuten on arpajaislain nojalla aiemminkin tehty.

Rahoitusmalli vastaa hankkeen tavoitteisiin vain osittain. Kulttuurin, taiteen ja tieteen rahoituksen näkökulmasta olisi selkeämpää ja yksinkertaisempaa siirtää rahoitus kokonaisuudessaan osaksi normaalia budjettimenettelyä. Nyt esitetyssä mallissa useita kysymyksiä jää avoimiksi, kuten esimerkiksi mitkä nykyisistä rahapelitoiminnan tuottojen edunsaajista sisältyisivät koontimomentille, ja mikä perustelisi näiden tahojen kytkemistä toisiinsa.

Rahoitustason vakautta ja ennustettavuutta voitaisiin lisätä parlamentaarisella yhteisymmärryksellä nykyisten edunsaajatahojen tulevista rahoitustasoista. Ennustettavuutta voitaisiin myös lisätä avoimilla ja läpinäkyvillä avustushakukriteereillä, jotka eivät muuttuisi esimerkiksi hallituskausittain.

Vaikka rahoitusmalli vaikuttaa tuovan mukanaan vakautta, liittyy siihen kuitenkin rahoituksen tasoa ja ennustettavuutta koskevia riskejä. Mikäli Liikasen esityksessä (mallissa numero 3) on tavoitteena erottaa kytkös Veikkauksen tuotoilla rahoitettavan toiminnan osalta, se ei kuitenkaan esityksen myötä poistu. Avustusmäärärahan sitominen Veikkaus Oy:n tuoton ja mahdolliseen kompensaatioon oletetaan mahdollistavan ennustettavuutta ja vakautta, mutta konkreettisia lukuja mallissa ei tarjota.

Autonomiaa voimistaa eritoten rahoituksen tasoa ja kohdennusta ohjaava parlamentaarinen päätöksentekomekanismi sekä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen asetuksen muuttaminen laiksi ja siihen kirjattu sote-järjestöjen avustustoiminnan tarkoitus. Avustusmäärärahan tason tulisi perustua parlamentaariseen pidemmän aikavälin (5-8 vuotta) suunnitelmaan.

Esityksessä tulisi vahvistaa järjestöjen autonomiaa niin, että veikkausvoittovaroin rahoitettaville kansalaisjärjestöille tulisi perustaa yhteinen avustuskeskus. Nykyisten veikkausvoittovaroja saavien järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan valtionavustusten valmistelua, jakamista ja seurantaa varten luotaisiin laaja-alainen valtionavustuskeskus, joka olisi osa oikeusministeriötä tai valtioneuvoston kansliaa. Kohdennetut yleisavustukset sekä järjestöjen yleisavustuksen jaettaisiin avustuskeskuksen kautta, mutta projektirahoitus säilyisi nykyisissä ministeriöissä yhteiskuntapolitiikan välineenä.

Toiminta avustuskeskuksessa perustuisi ja tukeutuisi uuteen lakiin Järjestötoiminnan avustuskeskuksesta. Parlamentaarinen johtokunta johtaisi avustuskeskuksen toimintaa. Avustuskeskukselle tuloutettaisiin valtion toimesta vuosittainen indeksiin sidottu määräraha. Avustusmääräraha jaettaisiin vuosittain toimialoille laissa määritellyn jakosuhteen perusteella.

Liikunta-, nuoriso-, taide-, sosiaali-, ja terveysalan yhdistykset ja säätiöt sisältyisivät avustuskeskuksen toiminnan piiriin. Toimialakohtaiset jaostot tukisivat valmistelun lisäksi myös päätöksentekoa. SOSTEn esittämä yhteinen avustuskeskus vähentäisi toiminnallaan byrokratiaa avustusten valmisteluissa sekä mahdollistaisi avustusehtojen yhtenäistämisen järjestöjen autonomian turvaamisen lisäksi. Tämä ehdotus voidaan toteuttaa rahoituslähteestä riippumatta.

Osittain.

Esityksen mukaan Veikkausvoittovarat olisivat yleiskatteellisia tuottoja, joka tarkoittaa sitä, että valtio voisi jatkossa käyttää Veikkauksen tuotot mihin tahansa, koska niitä ei ole enää korvamerkitty edunsaajia. Esitys pyrkii osaltaan katkaisemaan edunsaajien kytköksen peliongelmaisten tuottamiin tuottoihin. Sitovin ja ennustettavin tapa olisi muodostaa oma momentti nykyisille edunsaajille, jolle määritellään kiinteä euromäärä, jossa ei enää huomioida Veikkauksen tuottokehitystä.

Kansalaisyhteiskunnan vahvuutena on järjestöjen ja toimijoiden autonomian kunnioittaminen ja järjestöjen toiminnan riippumattomuus poliittisesta päätöksenteosta. Järjestöillä tulee jatkossakin olla mahdollisuus suunnitella ja tehdä strategisia valintoja itsenäisesti ja päättää rahoituksen käytöstä itse. Suomalainen yhteiskunta on luottamusyhteiskunta ja järjestöjen toimintaedellytykset ovat monilla sellaiset, että toiminta mahdollistuu julkisen rahoituksen avulla. Järjestöjen ääni tulee kuulua jatkossakin ja erittäin moninainen toimikenttä tulee ottaa huomioon valtionavustusuudistuksen jatkotyöstämisessä.

A-klinikkasäätiön mielestä toimijoiden autonomisuutta lisäävät todelliset mahdollisuudet vuoropuhelulle ja mukana ololle avustusten kohdentamiskeskusteluissa.
Avustusten määrärahoitustason pitkäjänteinen suunnittelu ja siihen sitoutuminen tuo ennustettavuutta eikä voi vaihdella poliittisten suhdanteiden mukana.
Digitaalisuus ja valtionavustusten hakemisen ja raportoinnin yhtenäistäminen luo vakautta. Valtionavustusten kehittämis- ja digitalosointihanke tuottaa toivottavasti läpinäkyvän ja toimivan kokonaisuuden.
Kansalaisyhteiskunnan rakenteet turvattava, esimerkiksi yleisavustuksiin pitkäjänteisempää sitoutumista. Sosten ehdottaman järjestöjen avustuskeskuksen ideaa voisi jatkokehittää yhteistyössä toimijoiden ja ministeriöiden kanssa.
Veikkauksen tuottojen käyttäminen rahapelihaittojen ehkäisemiseen on huomioitava lopullisessa mallissa, vaikka kytkös muuten katkaistaisiin.

Malli pyrkii luomaan vakautta alenevien Veikkaustuottojen olosuhteissa, mutta budjettirahoitukseen perustuvaan rahoitusmalliin on hyvin vaikea luoda sellaisia turvarakenteita, jotka riittävästi vakauttaisivat kansalaisyhteiskunnan rahoituksen kokonaisvolyymiä mutta myös rahoituksen kohdentumista. Vakauden haasteet liittyvät sekä siihen, kuinka paljon kansalaisyhteiskuntaa kulloisessakin poliittisessa ilmastossa koetaan tärkeäksi rahoittaa suhteessa muihin menokohteisiin, että myös siihen, miten eri kansalaisyhteiskunnan sektoreita, kohderyhmiä ja toimintoja järjestösektoreiden sisällä arvotetaan ja arvostetaan.

Useissa ohjelmissa, selvityksissä ja suosituksissa tällä vuosituhannella, mm. valtioneuvoston kanslian VNTeas-selvityksessä 2020, on havaittu, että julkisen vallan ohjaus kansalaisyhteiskunnasta on tiivistynyt. Demokratiakehityksen näkökulmasta tämä on huolestuttavaa. Julkinen rahoitus tuo aina väistämättä ohjaavan rakenteen julkisen ja kansalaisjärjestöjen välille - tämä on tärkeää tunnistaa ja huolehtia turvamekanismeista, joilla toisaalta varmistetaan julkisten varojen vastuullinen käyttö mutta samalla myös kansalaisyhteiskunnan riittävä riippumattomuus poliittisesta päätöksenteosta. Budjettirahoitteinen avustusmalli tiivistäisi lisäksi julkisen vallan ohjausta kansalaisjärjestöjen toimintaan ja vähentäisi näin kansalaisyhteiskunnan autonomiaa suhteessa poliittiseen päätöksentekoon ja hallintoon. Yhteinen avustuskeskus on yksi konkreettinen ehdotus, jonka kautta avustusjärjestelmän vakautta ja autonomiaa voitaisiin käytännössä rakenteistaa.

Mm. oikeusministeriön kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE on korostanut työssään kansalaisyhteiskuntavaikutusten arviointia valmistelussa ja päätöksenteossa. On tärkeää, että perustavanlaatuisesti kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin vaikuttavassa valmisteluprosessissa tehdään huolellinen kansalaisyhteiskuntavaikutusten arviointi, jossa yhtenä tärkeänä tarkastelukulmana on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan autonomiakehitys.

Hankkeen tavoite on kyseenalainen. Miksi julkisuuslain ulkopuolella toimiville edunsaajille halutaan turvata vakaa ja ennustettava rahoitus, kun sitä ei voida taata poliisille, puolustusvoimille, terveydenhuollolle eikä muillekaan julkisin varoin rahoitettaville kohteille? Yhteiskunnassa ei voi olla yhtä kaikilta heilahduksilta suojattua erityisrälssiä. Valtion avustuksista riippuvainen toimija ei voi olla autonominen.

Demokratiaan kuuluu, että eduskunta päättää vuosittain valtion talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä valtion menoista ja tuloista. Etenkin nykyisessä taloustilanteessa, jossa valtion velka on kivunnut 132 miljardiin, rahat tulisi käyttää ensisijaisesti lakisääteisten menojen kattamiseen. Useimmat Veikkauksen edunsaajista eivät tuota lakisääteisiä palveluita.

Julkisella rahalla olisi aina kyettävä tuottamaan palveluja parhaimmalla mahdollisella hyöty-laatusuhteella. Yhteisten rahojen käytölle on asetettu vaikuttavuuden ja läpinäkyvyyden vaatimus. Poikkeuksen muodostavat valtioavusteiset edunsaajat. Niiltä puuttuu uskottava vaikuttavuuden arviointi eivätkä ne eivät kuulu julkisuuslain piiriin. Jos järjestö ilmoittaa työllistämisprojektissaan tavoittaneensa 100 nuorta, se ei vielä kerro mitään siitä, kuinka moni on työllistynyt.

Edunsaajakentällä on myös runsaasti päällekkäistä toimintaa, sillä veikkaushäviöpotti on aina vuoteen 2019 asti kasvanut ja erilaisten rahoituskohteiden määrä lisääntynyt samaan tahtiin.

Liukuhihnarahoituksen sijaan edunsaajia on kannustettava omaan varainhankintaan ja toimintojen sopeuttamiseen. Ruohonjuuritason toiminnoista ei tarvitsisi supistaa. Säästötoimet voidaan kohdistaa suuriin lobbaukseen ja edunsalvontaan erikoistuneisiin kattojärjestöihin. Niiden harjoittamaa valtion rahan lobbaamista valtion rahalla ei voida pitää mielekkäänä yhteisten rahojen käyttönä.

Valtionavustusjärjestelmän kehittämisessä järjestöjen autonomiaa on turvattava suhteessa julkiseen valtaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Eli on oltava mekanismeja, jotka ehkäisevät poliittisten suhdanteiden tai julkisen vallan tavoitteiden ennakoimattomia vaikutuksia avustustasoihin tai valtionavustusten käyttötarkoituksiin.

On hyvä huomioida, että osa sosiaali- ja terveysalan järjestöistä toimii sellaisten aiheiden tai kohderyhmien parissa, joita ei välttämättä aina nähdä avustamisen arvoisiksi poliittisessa päätöksenteossa. Avustaminen ei voi olla myöskään riippuvainen siitä, millainen ymmärrys ja arvostus kansalaisyhteiskunnan toiminnasta kulloinkin budjettivaltaa käyttävillä päättäjillä on. Autonomian kannalta tärkeää on luoda mekanismeja, joiden avulla järjestöt osallistuvat yhdenvertaisesti esimerkiksi avustusten painopisteiden tai kohdentamisen määrittelyyn, yhteiskehittämiseen ja politiikan kansalaisyhteiskuntavaikutusten arvioimiseen.

Valtion avustuksilla toimiminen luo väistämättä jonkinlaisen riippuvuuden järjestöjen ja julkisen vallan välille. Autonomiaan vaikuttaa se, miten rahoituksen hakemista ja myöntämistä säädellään. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen osalta autonomiaa ja vakautta on osaltaan tukenut STEA, johon avustusvalmistelu on keskitetty. Avustuskeskus parantaa järjestöjen yhdenvertaisuutta, kehittää avustettavan toiminnan tulosten osoittamista, arviointia ja toiminnan läpinäkyvyyttä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus on ollut hyvin tarkkaan valvottua ja raportoitua. Vastaavia mekanismeja on hyvä olla myös jatkossa, mutta raskasta byrokratiaa, raportointia ja hallintoa tulee välttää.

Uudessa avustusmallissa kaikki nykyiset Veikkauksen tuottojen saajat on sijoitettu saman momentin sisään. Momentti sisältää hyvin laajan kirjon erilaisia toimijoita, joista osa on lakisääteistä toimintaa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta sen sijaan on ”lainsuojatonta”. Jos momentin sisällä joudutaan kilpailemaan rahojen jaosta, järjestöjen asema on heikko. Momentin sisällä on myös kohteita, joita rahoitetaan toiselta momentilta (esim. veteraanikohteet). Jatkovalmistelussa olisi syytä tarkastella, mitkä toiminnot sisältyvät momentilta rahoitettavaksi ja onko uudistuksen yhteydessä syytä siirtää kohteita yleisbudjettiin.

Avustusmäärärahan taso tulee määritellä pitemmällä aikavälillä tai varmistaa lainsäädännöllä.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan vakauden ja ennustettavuuden kannalta momentin jakosuhteet on määriteltävä laissa.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista tulee säätää lain tasolla.

On kannatettavaa ja tärkeää käyttää edelleen osa Veikkauksen tuotoista rahapelihaittojen ehkäisyyn.