Millaisessa ympäristössä on mukava kävellä?

Olisi tärkeää huomioida kävelyteiden ympäristö. Miellyttävässä ympäristössä on mukava kävellä ja matkakin hurahtaa nopeammin maisemia ihaillessa. Mielestäni kävelyteiden varrelle voisi istuttaa esimerkiksi kukkaistutuksia tai puita.

Käveleminen olisi mukavampaa, jos sadesäällä ja rospuuttoaikaan rotvallinreunojen viereen ei keräytyisi valtavia kuralätäköitä. Kura-aikaan on päivittäin vaarassa saada ohiajavalta autolta kurakylvyn.

Viime talvena kävely oli erityisen hankalaa, kun lumi pakkaantui jalkakäytäville ja tiivistyi jääksi. Keväällä jään päälle kylvetty sepeli lämpeni auringonpaisteessa ja painui syvälle jään sisään, mikä teki monissa paikoissa jalkakäytävistä erittäin vaarallisen jäätikön.

Eikö tällaista jäätikköä voisi raapia pois?

Suosittuja kävelyreittejä, kuten Pyynikin, Pyhäjärven rannan ja Lapinniemen Rauhaniemen välistä rantareittiä kannattaisi pitää talvella paremmassa kunnossa. Nämä ovat keskustassa asuville ainoita viihtyisiä luontoreittejä ja niillä on paljon käyttäjiä, mutta nyt esimerkiksi Lapinniemen rantaa ei talvisin hiekoiteta, ja siinä tapahtuu paljon liukastumisia.

Kadut tulisi olla aina sellaisessa kunnossa, että niillä pääsee liikkumaan myös pyörätuolilla. tason ollessa sellainen, että pyörätuolilla pääsee palvelee se kaikkia liikkujia. Menneenä talvena aurauksia ei saatu tehtyä juuri ollenkaan sellaisella tasolla, että pyörätuolin käyttäjällä olisi ollut mahdollisuus liikkua. Edes esteettömästä ratikasta ei ole iloa, jos sinne ratikkapysäkille ei pääse kotoa. Nysset taas ovat usein esteellisisiä varsinkin itsenäisesti pyörätuolilla liikkuvalle. Aikatauluhaulla ei edes saa näkyviin esteettömiä autoja. Jo tämä rajoittaa niiden käyttöä. On todella harmillista, että edes tämä kysely ei ole huomioinut pt-käyttäjiä. Kysely koskee käveleviä. Ketoo paljon kuntaorganisaation ja tämän kyselyn tekijöiden asenteesta.

Erityisesti loppusyksystä kevääseen liikennemelu (autojen nastarenkaista johtuen) on häiritsevän voimakasta, ja se heikentää jalankulun houkuttelevuutta jalkakäytävillä. Ajonopeudet ovat hyvin usein yli rajoitusten (esim. Tampereen valtatiellä ja Hämeenpuistossa), mikä lisää liikennemelua entisestään. Ajonopeuksia tulisi hillitä esimerkiksi kameroin (tyhjäkin kameratolppa riittäisi hiljentämään nopeuksia huomattavasti, ei ole niinkään väliä, onko kamera oikeasti päällä). Liikennevaloista tulisi tehdä kevyttä liikennettä suosivia. Tällä hetkellä monin paikoin odotusajat punaisissa liikennevaloissa ovat kevyelle liikenteelle pitkiä ja liikennevalot suosivat autoliikennettä, mikä on ristiriitaista, mikäli kaupunki sanoo haluavansa edistää kevyen liikenteen käyttöä. Esimerkiksi Hämeenpuiston eteläosuudelle ja Tampereen valtatielle tulisi rakentaa liikennevaloja, joissa autoilijoiden valot vaihtuvat punaisiksi heti kevyen liikenteen edustajan painaessa nappia. Tällaisten toteutus lisäisi olennaisesti kevyen liikenteen käytön houkuttelevuutta. Myös liukkauden torjumiseen kevyen liikenteen väylillä tulee ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota kuin talvella 2021-22 on tehty.

Kävely on houkuttelevaa, kun autoliikenne ei aja liian kovaa ohitse. Viihtyisä kävely-ympäristö on tiivistä kaupunkia kivijalkaliikkeineen ja muine virikkeineen. Myös viihtyisät luontopolut ja tiet rajattuina puilla/muulla vihreällä tekee ympäristöstä parempaa. Talvisin hyvin hoidetut väylät houkuttelevat kävelemään toisin kuin loskaiset ja jäiset kadut (talvi 2021-2022 väylien hoito olisi voinut olla paljon parempaa). Jalankulkua houkuttelee etuudet liikennevaloristeyksissä ja lyhyet/nopeat tienylitykset. Kaiken kaikkiaan vehreät, puilla reunustetut ja kaupunkimaiset ympäristöt ovat viihtyisiä kävellä.

Viestini koskee esteettömyyden sivuuttavaa auraustyötä Hervannassa ja muualla kaupungissa, josta aiheutuu suuria vaikeuksia liikuntarajoitteisille Liikun pyörätuolilla elinikäisen CP-vamman vuoksi eli puhun siis omista kokemuksista. Etelä- Hervannassa on tyypillistä, että lumet on aurattu tai jätetty polven korkeudelle suojatien etee, niin että se aiheuttaa vaaratilanteita kevyessä liikenteessä vaivalloisemmin liikkuville. Esimerkiksi kotini lähellä näyttelijänkadun ja näyttämökadun välisellä suojatiellä Kaikki lumet on aurattu monestu suojatien loppupään ja siitä alkavan jalkakäytävän päälle siten, ettei siitä pääse pyörätuolilla tai käsipyörällä näyttämökadun turvaan. Kyseessä on vilkas liikenteinen linja-autojen risteyskohta, jossa nimenomaan pitäisi päästä nopeasti tien yli, jollei halua kuolla. Toinen samanlainen ongelmakohta löytyy heti Etelä-Hervannasta lähtevän raitiovaunu-pysäkin vierestä.

On melkoinen yllätys lähteä ylittämään tietä pyörätuolilla ja huomata bussin tai Raitiovaunun saapuessa suojatienpään kulkuväylä on tukossa ja liikkuminen estetty siihen auratulla tai jätetyllä lumella. Kyseinen yksityisautoilun ehdolla tehty auraustapa paitsi asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan liikkumisen suhteen, saattaa heidät hengenvaaraan tietä ylittäessä. Lisäksi liian monta kertaa lumet on aurattu autotieltä kävelytielle tai tie muuttuu vyöhyke aurauksen seurauksena kesken matkan auraamattomaksi mikä tekee liikkumisesta mahdotonta. Suomen hallituksen esityksessä HE281/2004 todetaan, että liikenteen esteettömyydellä kadun kunnossapidon laatutasontavoitteena tarkoitetaan, että eri tavoin liikkuvat voivat tästä tai toimintarajoitteestaan huolimatta käyttää katuja ja yleisiä alueita.

Tampereen kaupunki markkinoi itseään esteettömänä ja yhdenvertaisena paikkana elää, mutta käytäntö on ihan muuta. Nyt auraus työt on tehty 25-35 vuotiaan citymaasturin omistajan näkökulmasta, joka ei ilmeisesti kaupungin mukaan koskaan vanhene tai sairastu. Myös liikuntarajoitteiset ihmiset kaipaavat itsenäistä liikuntaa ja mahdollisuuden poistua kodistaan ilman sote-taksia, myös vammaisilla ihmisillä on töitä harrastuksia ja yhteiskunnan odotuksia täytettävinään. Tällainen auraus on törkeää piittaamattomuutta liikkumisen mahdollisuuksistamme ja vastaa jollain tapaa kotiarestia ja vapauden riistoa.

Jalankulkuväylien talvikunnossapito on ollut kävelyn kannalta se kaikkein suurin ongelma jo vuosikausia.

Oma havaintoni on ollut se, että kyllä niitä väyliä ainakin Länsi-Tampereella aurataan, mutta se on osittain juurikin se ongelma: aurataan, mutta ei hiekoiteta. Se aura vaan painaa sen lumen tiiviiksi kerrokseksi, josta tulee hyvin nopeasti liukas, eikä sillä mahda enää sen jälkeen kävellä. Hiekoitusta aletaan kuitenkin lisätä vasta hyvin paljon tämän jälkeen. Olisi melkein parempi jättää auraamattakin kuin aurata hiekoittamatta. Silloin se lumen tiivistyminen liukkaaksi tapahtuu paljon hitaammin.

Silloin taasen, kun jalankulkuväyliä hiekoitetaan, hiekoituksen laatu on usein hyvin epätasaista, ja hiekoitus on käytännössä aina hyvin niukkaa, kuin hiekka olisi joku suojeltava kansallisaarre.

Hiekoituksen kustannustekijöitä pohtiessa pitäisi huomioida kehnon hiekoituksen aiheuttamat epäsuorat kustannukset siinä, kuinka suuret kulut aiheutuvat vuosittaisista kaatumisista johtuvista vammoista sekä niiden aiheuttamista poissaolosta, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. Myös pitäisi huomioida se, että huonon hiekoituksen takia suurella osalla väestöstä kävely — joka olisi monelle se paras ja ehkä ainoakin liikuntamuoto — jää kokonaan väliin useamman kuukauden ajaksi, koska motivaatio lähteä huonosti hoidetuille reiteille on olematon. Tämä puolestaan aiheuttaa yleiskunnon heikentymistä, ja pidemmällä tähtäimellä tulee vielä kalliimmaksi terveydenhoitopalveluille.

Siispä: jotta kävely olisi talvella sujuvaa, jalankulkuväylien talvikunnossapitoon pitäisi ehdottomasti kuulua kaikkien jalankulkureittien runsas hiekoitus.

Liikennevalojen ajoituksen suunnittelu pitäisi laatia uudelleen niin, että jalankulkijat eivät joutuisi jatkuvasti seisomaan tien keskellä siinä viheliäisellä korokkeella.

Vihreän valon vilkkuva osuus pitäisi olla suhteessa paljon pitempi kuin nyt, siinäkin tapauksessa että vihreän ja punaisen valon ajalliseen suhteeseen ei sinänsä koskettaisi. Nyt vilkkuminen on yleensä ajoitettu niin, että jos on ehtinyt astua tasaisella vihreän valon aikana jalkansa suojatielle, ja siinä samassa valo alkaa vilkkua, on mahdotonta ylittää edes rivakkaasti kävelemällä tien kaikkia kaistoja, ennen kuin valo muuttuu punaiseksi, ja jalankulkijan pitää jäädä seisomaan siihen tien keskellä olevalle korokkeelle. Se ei ole kenenkään etu, eikä kukaan halua siihen pakokaasuihin jäädä seisomaan.

Yhtä lailla tietyt suuremmat monikaistaiset ylitykset on ajoitettu niin, että jos lähtee ylittämään tietä juuri samalla hetkellä, kun valo on vaihtunut vihreäksi, niin rivakasti kulkemalla saattaa juuri ja juuri ehtiä koko tien yli, ennen kuin valo vaihtuu punaiseksi — mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että jos ei ole siinä ylityksellä juuri sillä hetkellä, kun valo vaihtuu punaisesta vihreäksi, on turha kuvitella pääsevänsä koko tien yli, ja taas joutuu odottamaan siinä korokkeella seuraavaa vihreää. On todella ärsyttävää päästä ylitykselle, joka näyttää vihreää, ja silti joutua odottamaan seuraavia vihreitä, kun jo tietää, että sen vihreän aikana ei tietä ehdi ylittää — vaikka se vihreä ei edes vilku.

Käytännön tasollahan yhteisen kansan ratkaisu tähän ongelmaan on kävellä päin punaisia se tien jälkimmäinen puolisko, mutta se ei ole lainsäädännöllisesti kovin perusteltua eikä edesauta liikenneturvallisuutta. Ajoittakaa se vihreän valon vilkkuminen niin, että niin kauan kun valo on tasaisesti vihreä, koko tien kaikkine kaistoineen ehtii vilkkumisen aikana ylittää keskimääräistä kävelynopeutta kulkemalla.

Tila ja helppous. Siinä se. Kävely on mukavaa, kun jalkakäytävä on tilava, autot ei huristele ohi kosketusetäisyydeltä ja kävelymatka on lyhyempi kuin autoilu.

Kun jalkakäytävällä ja tietenkin pyörätiellä on tilaa kulkea, on mukavaa liikkua jalan tai pyörällä pitempiäkin matkoja. Ongelmat syntyy, kun tila loppuu ja se on aina kortilla keskusta-alueella. Tilan tuntu tuo rauhallisuutta kulkemiseen ja aluetta mahtuu piristämään myös istutuksilla.

Tilava jalkakäytävä tuo myös turvallisuuden tunnetta. Ahtaat väylät ja autoliikenne tekevät kulkemisesta vaarallisen tuntuista. Aiemmin mainittiinkin jo kurakylvyt, jotka ovat seurausta ahtaudesta ja tilannetajuttomista autoilijoista. Houkuttelevuus kasvaa, kun turvattomuus vähenee. Tiedän kokemuksista, että kuuttakymppiä huristelevaan autoon osuminen sattuu ihan h***sti ja jalankulkija siinä häviölle jää joka kerta.

Tiestö on suunniteltu autoilijoita varten. Autolla on lyhin, suorin ja kätevin tapa päästä paikasta toiseen. Pitää palata 1900-luvun alkuun, jolloin jalankulkijalla oli suorimmat reitit ja ajoneuvot kiertelivät, mistä pääsivät.

Kaikkien palvelujen keskittäminen yhteen nippuun lisää sitä väen määrää, jotka ovat kävelymatkan ulkopuolella palveluista ja siis käyttävät todennäköisesti autoa kulkemiseen. Palveluiden hajauttaminen asuinalueille pienemmiksi yksiköiksi lisää varmasti jalankulkua. Keskittäminen ei paranna palveluja, ei vähennä kuluja eikä saa ketään päättämään, että auton sijaan menenkin kävellen.

Keskustassa on ratikkauudistuksen myötä tehty kadunylityspaikkoja, jotka eivät ole suojateitä. Näiden käyttäminen näkövammaisena on erittäin turvatonta, koska on vaikea erottaa, mikä on suojatie ja mikä tällainen uusi ylityspaikka, jossa kävelijä ei ole etuoikeutettu. Myös sähköpotkulaudat ovat turvallisuusriski, sekä liikkeellä ollessaan että käyttämättömänä pitkin poikin maatessaan. Potkulaudoille olisi hyvä olla riittävän paljon virallisia jättöpaikkoja. Luulisin että se on helppo toteuttaa, kun nyt jo laudoissa on tarkka paikannus. Pitäisi vain lisätä ominaisuus, jossa käyttäjän laskutus loppuu vasta kun lauta on jättöalueen kantamalla. Muualle lojumaan jätetty lauta kerryttäisi maksua edelliseltä käyttäjältä.

Sähköpotkulautoihin tarvitaan nopeuden rajoittamista myös päivällä eikä vain ilta- ja yöaikaan.

Niiden pysäköiminen pitäisi saada toteutettua paremmin. Eikö voisi käyttää samaa ratkaisua, mitä käytetään vuokra-autoa palautettaessa, jolloin autosta täytyy ottaa valokuva ja lähettää se vuokrafirmalle? Sähköpotkulaudan käyttäjän vuokra-aika ei loppuisi ennen kuin hän on lähettänyt valokuvan, josta näkyy että lauta on pysäköity niin, ettei se haittaa jalankulkijoita tai pyöräilijöitä.

Oman taloni kulmalla joku jättää aina sähköpotkulautansa talon kulmalle maahan lojumaan niin, että se on maksimaalisen hyvin jalankulkijoiden tiellä. Sen ohitse on vaikea mennä rollaattorilla tai lapsenrattailla. Huonosti kulkeva ikäihminen ei saa edes siirrettyä sähköpotkulautaa sivummalle, kun se on niin raskas.

Jalankulkuväylien kunnossapito on ollut tänä talvena aivan luokatonta. Jäisillä väylillä on ollut aivan mahdotonta kulkea, vaikka käyttää nastakenkiä. Alueilla pitäisi ainakin keskeiset jalankulkuväylät pitää kunnossa ainakin ajoratojen tasoisesti. Eikö kaupungilla ole kuitenkin valvontavastuu huolimatta siitä, kenelle kunnossapito ensisijaisesti kuuluu? Omalla alueella jalkakäytävät ovat pääosin olleet useita kuukausia lumen ja jään peitossa, niin että jalankulkuun on ollut pakko käyttää ajorataa.

Julkaistaanko missään liukastumisten aiheuttamien tapaturmien tilastoja? Kiinnostaisi koko kaupungin ja eri alueiden tiedot. Liikkumattomuuden välillisiä vaikutuksia on vaikeampi seurata, mutta ainakin ikäihmiset joutuvat pysymään sisällä jalkakäytävin hoitamattomuuden vuoksi.

PS. Kysymyksen muotoilu tämän talven tilanteessa on koominen. Mukava on kävellä sellaisella katukäytävällä, jossa on talven aikana käynyt aura ja joka ei näin ollen ole läpipääsemättömän lumen ja jään peitossa. Perusasiat kuntoon ja viihtymisleikit sikseen.

Mukava kävely-ympäristö on sellaista, jossa ajorata on erottu jalkakäytävästä puurivillä, jolloin turvallisuudentunne lisääntyy ja ei roisku kurat päälle. Liikennemelu on haittana lähes joka paikassa Tampereella, joten ajonopeuksia ja nastarenkaiden käyttöä olisi tarpeellista rajoittaa. Mukavassa kävely-ympäristössä on paljon katuvihreää ja muuta nähtävää, jolloin myös hyväksyttävän kävelymatkan pituus kasvaa sekä reitit ja ylityspaikat ovat ihmiselle luonnollisia eikä tarkoituksellisesti pidempiä kiertoreittejä. Kaupunkialueella kaavoitus liittyy oleellisesti kävely-ympäristön viihtyisyyteen, koska automarkettien vierellä ei ole miellyttävää. Talvikunnossapito on oleellinen on laadukasta kävely-ympäristöä, koska vähänkään liikuntarajoitteellinen ei pysty liikkumaan itsenäisesti, jos talvikunnossapito on laiminlyöty.

Jos puhutaan ulkoilusta, pyrin löytämään metsän, jonne ei kuulu autojen äänet. Tampereella täytyy nykyään mennä Niihamaan asti että se onnistuu, ja sielläkin hiljainen alue on pieni. Metsiä eivoi hävittää enää yhtään!
Kaupungissa kävelen mieluiten puistossa. Toivoisin lisää suuria puita ja pieniä viheralueita katuja reunustamaan. Bussipysäkkien katotkin voisivat olla viherkattoja.

Kesäisin sekä kävellessä että pyöräillessä suosin yleensä "maisemareittejä" eli puistoalueiden läpi kulkevia sorateitä mieluummin kuin moottoriteiden varrella kulkevia suoria väyliä, jotka ovat usein tuulisia, pölyisiä ja meluisia.

Liikennevaloissa ei mielestäni huomioida riittävästi jalankulkijoita, saati sitten lapsia, vanhuksia tai liikuntarajoitteisia. Valot palavat vihreänä niin vähän aikaa, että tervekin ihminen joutuu kiirehtimään tien yli, ja näin talven liukkailla keleillä tienylitys vaikeutuu entisestään.

Kaiken kaikkiaan sanoisin kuitenkin, että muihin paikkakuntiin verrattuna Tampereella on mielestäni nyt jo oikein hyvät ja toimivat kevyenliikenteen väylät.

Muuttuva nollan molemmin puolin vaihteleva talvisää tuottaa usein loskaa kaduille ja pyöräteille ja sitten se jäätyy yöllä. Tällaisessa epätasaiseksi jäätyneessä väylässä jalankulku on vaikeaa, pyörätuolilla eteneminen miltei mahdotonta.Vedotaan resurssien puutteeseen ettei jokapaikkaa ehditä millään putsata siitä loskasta, totta varmaan, kuitenkin loska on helpompaa poistaa kuin se kova jää. Vanhat kunnon tiekarhut ovat sukupuuttoon kuolleet, kuten sanotaan, vain ne pystyvät auraamaan epätasaiseksi jäätyneen väylän. Tienhoidolla olis nyt mietinnän paikkaa kuinka vastata näihin vaihtelevien kelien tuomiin haasteisiin kun on tätä jääroustikkoa ja hiekotus jää sinne jään sisään, on valtavia jää polanteita ja hirmuisoja lammikoita kun jää peittää kaivot.
Sitten on tää eri alueiden urakoitsijoiden yhteispeli ja aikataulut.???
Aura1 ajaa autotien ja heittää lumet kevyenliikenteen väylälle ja aura2 putsaa kevyenliikenteen väylän kun ehtii ja siinä välissä on moni kulkija voihkinut vaikeeta kulkua.

Kävelenn paljon Lempäälästä Tampereelle. Kävelyreitit tulisi pitää aina kunnossa kuten autotietkin. Miellyttävyyttä kävelyyn toisivat istutukset, hyvät opasteet ja alikulkujen väritetyt (vihreä/punainen) suuntavärit sekä ehdottomasti tasaisin välein löytyvät penkit. Tietoutta kävelytien liikennesäännnöistä pitää teroittaa erityisesti koululaisille, käyttäytyminen joskus "villiä" ja jopa vaarallista. Käytän myös usein bussia, ajokorttia en edes omista. Pysäkkien kunto pitää olla myös jatkuvassa tarkkailussa, katokset ehjiä ja roskasäiliöt siistejä. Vanhemmat matkalaiset tarvitsevat myös istuinta. Ilkivalta on valitettavan yleistä ja siihen on vaikea keksiä helppoa ratkaisua. Tästäkin voisi kouluissa pitää tietoiskuja vaikka asia kuuluukin pääasiassa vanhemmille. Onkohan vanhemmuus hukassa ?

Jalankulkureitit pitäisi pyrkiä eriyttämään ajotienvierustasta. Ei todellakaan ole mielekästä kävellä jatkuvassa liikenteen metelissä. Puiden merkitys reitin viihtyvyyteen on merkittävä. Varsinkin PIrkkalassa uudet rakennukset rakennetaan kiinni kävelytiehen, ilman viheristutuksia/puita. Ankea on kävellä ihmisten takapihoilla tai ajotien ja kerrostalon puristuksessa.

Jalankulkureittejä ja tieylityksiä pitää olla tiheästi. Ei ole mielekästä kävellä puoltakilometriä vain päästäkseen tien yli.

Sorapintainen, ajoradasta selvästi erillään oleva kävelytie. Reitin varrella voisi olla penkkejä levähtämistä varten. Mukavaa olisi myös erilaiset kasvit ja jos mahdollista myös vettä

Mieli latistuu ja jalkapohjat kipeytyvät, kun tallustaa tasatulla asfalttipinnalla. On monin tavoin hyvää tekevää, jos kävellessä ei joudu katselemaan vain rakennettua pintaa - joka Tampereella valitettavasti kohoaa yhä raskaampana ja yhä mahtavampiin korkeuksiin. Puut, kukat, kaupunkipuutarhapläntit/laatikot, pienet yllättävät villiintyneetkin kasvustot sopivissa kohdissa kaupunkimaisemaa, niin kutsutut rikkaruohot (jotka usein ovat kauniita), hiekkaiset kävelytien pätkät... Tuollaiset, helposti toteutettavat asiat virkistävät ja ilahduttavat kaupunkielämää suuresti. Kaiken pinnoittaminen asfaltilla ja betonilla sitä paitsi on vanhanaikaista ja aiheuttaa kasvavia hulevesiongelmia.

Kävelen mielelläni, se on ihmiselle luonnollinen liikkumismuoto. Kävely on turvallista hyvinhoudetuilla teillä, kaduilla ja poluilla. Selkeästi merkityt tiet jalankulkijoille, missä ei saa liikkua pyöräilijöitä, sähköllä/akulla kulkevia kaksipyörisiä kulkuneuvoja yms. Talven jälkeen usein hiekoitussepeli haittaa kävelyä. Sepelikivet luistavat jalan alta, liukastumisvaara.
Talvella jalkakäytävien aurausta ja hiekoitusta on tehostettava. Kulunut talvi oli katastrofaalinen liukkauden, lumimäärän ja hiekoittamisen osalta. Lisää aurauskalustoa!

Olen ollut isä nyt 2 vuotta. Sinä aikana olen saanut havaita esteettömyyden merkityksen aivan eri tavalla kuin nuorena ja terveenä sinkkumiehenä havainnoi. Tampereella talvikunnossapidon taso on aivan surkea lastenvaunujen kanssa liikkuvan näkökulmasta. Voi mennä viikkoja ennen kuin edes keskeiset väylät on aurattu niin, että niissä pystyy vaunujen kanssa liikkumaan. Monesti voi olla 10cm lunta ja traktorinjäljet näkyvät kyllä hangessa, mutta aurattu ei ole. Tänä talvena olen joutunut lyhyttä parin kilometrin matkaa viemään lasta autolla päiväkotiin, kun kävellen tai pyöräkärryssä vieminen on vain täysin mahdotonta surkean talvikunnossapidon vuoksi. Yksityisautoilun lisääminen niiden ihmisten osalta jotka muuten mielellään kävelisivät ei liene tarkoituksenmukaista.

Autojen pysäköintiin/pysähtymiseen kävelytielle pitäisi puuttua nykyistä jyrkemmin. Tampereella tuntuu olevan pinttynyt tapa pysäyttää auto jalkakäytävälle, vaikka se mahtuisi hyvin ajoradan reunaan tai kaksikaistaisella tiellä oikeanpuoleiselle kaistalle. Lastenvaunujen kanssa useinkaan näistä ei mahdu ohi, vaan joutuu väistämään vaunujen kanssa ajoradan puolelle. Vaimoni on muutaman kerran joutunut vaaratilanteeseen, kun vauvan koliikin seurauksena oli niin univelkainen, että havainnointi ei pelannut 100%, ja jalkakäytävälle pysäköityä autoa ajoradalle väistäessä ajorataa pitkin tulikin toinen auto kovalla vauhdilla. Joku voisi sanoa "mitäs ei katsonut", mutta eihän tätä tilannetta olisi pitänyt päästä edes tapahtumaan, jos auto ei olisi ollut laittomasti jalkakäytävällä. Turvallisen liikkumisympäristön luominen on paljon tehokkaampaa, kuin sysätä vastuu turvattomassa ympäristössä pärjäämisestä yksilöille.

Uusia teitä suunnitellessa jalkakäytävän ja pyörätien erottelu toisistaan on tärkeää. Nämä ovat ihan erilaisia liikkumismuotoja. Kukaan jalankulkija ei halua toimia pujottelukeppinä pyöräilijöille, ja toisaalta kukaan pyöräilijä ei halua pujotella jalankulkijoiden seassa. Erotellut väylät, joissa pyörätie tulisi merkata PUNAISELLA asfaltilla kuten kaikissa toimivaa jalankulku- ja pyöräily-ympäristöä rakentavissa kaupungeissa tehdään. Jalankulkijana monesti unohdan kumpi olikaan minun puoleni, eikä pidemmällä pätkällä pysty tiestä sanomaan, että kumpi harmaa asfaltti nyt mahtoikaan olla jalankulkijan puoli.

Melu ja katupöly ovat valtavia kävelymukavuutta laskevia tekijöitä. Esimerkiksi Hatanpään valtatiellä, Pispalan valtiellä, Kalevantiellä ja Messukylänkadulla on suhteettoman korkeat nopeusrajoitukset siihen nähden kuinka lähellä keskustaa ne sijaitsevat. Noilla teillä liikennevaloista yms tulevat pysähdykset ovat se eniten matka-aikaan vaikuttava tekijä, ja nopeusrajoituksen pudottamisen 50km/h -> 40km/h (tai jopa 30km/h) vaikutuksissa puhutaan vain 1-2 min luokkaa olevista matkanteon hidastumisista. Vaikutus kävelyn miellyttävyyteen noiden teiden varsilla taas olisi nopeusrajoituksen laskulla valtava.

Viihtyisä luonnon läheinen ,jossa voi välillä pysähtyä katsomaan ympärilleen

Mukava kävellä laatoitettuja rantapromenaadeja ja katsella istutuksia. Liitun seutu kaunista. Saisiko sinne enemmän koirien kanssa kuljettajia teitä, kakkapussiautomaatteja tai lapioita. Nyt alkaa ns. uimaranta -alue kovin kaukaa jo nurmikolta. Koiria on jo melko paljon, miten ne huomioidaan?

Sen lisäksi, mitä täällä on jo keskusteltu tien ylityksistä, joissa on liikennevalot, on kuitenkin paljon suojateitä, joissa ei ole valoja, ja sopisi miettiä, miten parannettaan jalankulkijan asemaa niillä.

Suomen lain kannaltahan suojatien kohdalla jalankulkija on tien kuningas, mutta käytäntö on yleensä tästä kaukana. Moni ajaa autolla suojatien yli täyttä höökiä kuin suojatietä ei olisikaan. Kaikki vastuu on jätetty jalankulkijalle.

Esteettömyysnäkökulmasta vastuu ei kuitenkaan saa olla jalankulkijalla. Jalankulkijalla voi olla vamman, sairauden tai muun seikan takia heikko kyky etäisyyksien tai nopeuksien arvioinnissa tai eri suunnista tulevien ajoneuvojen liikkeiden arvioinnissa kokonaisuutena. Siinä hyvin herkästi haluaa vaan jäädä odottamaan, että kaikki autot ajavat ohi siitä suojatiestä, että voi ylittää turvallisesti. Tulee lähinnä liikennevaloja ikävä.

Sitten näkee niitä sankariautoilijoita, jotka alkavat jo kolme korttelia ennen suojatietä hidastella sillä autollaan, kiroten jalankulkijan, vaikka tämä olisi astunut suojatien vierestä selkeästi pois ja kääntänyt selkänsä koko tielle osoittaakseen, että haluaa odottaa tien tyhjenemistä, kun joidenkuiden on ihan oikeasti mahdoton nähdä, hidastaako se auto vai ei.

Kaikkein pahimpia ovat kuitenkin liikenneympyrät. Tampereella on ollut jostain käsittämättömästä syystä suuri tarve korvata valoristeyksiä liikenneympyröillä. Jalankulkijan näkökulmasta en voi sanoa tämän olevan kovin hyvä muutos, vaan merkki siitä, että suositaan päätöksissä nimenomaan yksityisautoilijoita (joskin olen kyllä kuullut autoilijoiltakin paljon kielteistä palautetta liikenneympyröistä). Tienylityksistä tulee paljon hankalampia ja riskialttiimpia, koska tiet eivät ole liikenneympyrän kohdalla suoria ja on vielä hankalampi seurata kokonaisliikennettä, jonka voin sanoa liikenneympyrässä olevan tarkkaavaisuushäiriöisen jalankulkijan näkökulmasta täysin hallitsematon ja käsittämätön kaaos. Käytännössä joutuu seuraamaan joka ikistä suuntaa, kun valoristeyksessä riittää seurata niitä valoja ja sitä hieman selkeämpää avointa risteysaluetta.

Liikenneympyrässä vältetään — näennäisesti — se punaisissa seisominen, mutta se sama aika menee helposti autoja odotellessa, koska siellä ei ole enää valoja niitä autojakaan pysäyttämässä, ja tulee samat ongelmat kuin tavallisella valottomalla suojatiellä, joten se ainoa jalankulkijan saama hyöty liikenneympyrästä on täysin näennäinen.

Harvaan liikennöidyillä teillä harvemmin on ongelmaa tienylityksissä, mutta yleensä näitä liikenneympyräuudistuksia tehdään kaikkein ruuhkaisimpiin risteyksiin, jolloin se liikenne on kaikkea muuta kuin harvaa. Monella muullakin tiellä se kynnys lisätä ne valot tai korvata suojatie yli- tai alikululla tuntuu olevan turhan korkea.

Korotettuja suojateitä saisi olla enemmän. Ne tuovat turvallisuutta tien ylitykseen.
Liikennevalot pitäisi saada ohjelmoitua siten, että jalankulkijalle tulee vihreä nopeammin, jos kerran tarvitsee nappia painaa.

Vaikka tässä onkin enemmän kyse kaupunkiympäristössä kävelystä, niin haluaisin nostaa esiin myös luonnossa kävelemisen. Metsissä kulkeminen tutkitusti vähentää stressiä ja lisää hyvinvointia. Metsät tarjoavat myös marjoja ja sieniä ja kohtaamisia luonnon kanssa. Metsien mikrobit auttavat ehkäisemään allergioita. Tampereen seudulla on esimerkiksi laaja metsäalue Lempäälän ja Pirkkalan välissä, jonne on helppoa tulla Tampereeltakin vaikka julkisilla. Tätä aluetta ei saa missään nimessä uhrata uusien väylien ja kaavoitusten alle, vaan lähiluonto pitää säilyttää lähellä ja helposti saavutettavana. Siksi ei ns. Puskiaisten oikaisua ei tule rakentaa eikä muitakaan tätä aluetta uhkaavia maakuntakaavan hankkeita, jotka yhdessä tuhoaisivat jopa 9 km2 metsäalueen peruuttamattomasti.

Jalankulkuun tarkoitetut jalkakäytävät ja suojatiet pidettävä tyhjänä pyöräilijöistä ja potkulautailijoista . Turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää ,. Myöskin katualueidennsiusteyteen pitää kiinnittä huomiota , keskusta on todella likainen kesällä .

On valtaväylä päästä pyörällä tai julkisilla töihin, joita tarvitaan myös liikuntarajoitteisille ja joka kestää tuhansia kulkijoita. Mutta en soisi lastemme oppivan kävelemään vain sileällä pinnalla. Polut muodostuvat sinne missä kuljetaan ja ovat tärkeitä aivojen kehitykselle ja hyvinvoinnillemme. Polut on suojeltava yhdyskuntatekniikalta tuleville sukupolville. On erilaisia tarpeita kulkea. Väylien monimuotoisuus arvoon. Kerran tuhottu luontoa ei saa takaisin. Jotakin voimme ennallistaa, mutta se ei ole sama. Eu n luontovisioita tulee noudattaa.

Mieluiten kävelen metsässä liikuntareitillä tai polulla. Pölyävän kadun varrella en mielellään.

Pyörätuolilla liikkuminen rinnastetaan kävelyyn. Jalkakäytävien sivusuuntaiset kallistukset ovat yhtä tuskaa, koska tuoli viettää aina sinne kallistuksen suuntaan. Tonttiliittymien kohdalla kallistukset ovat yleensä vielä isompia. Eli Tehkää ne profiilit oikeasti toimiviksi. Jos ammattitaito ei riitä niin meitä tuolin käyttäjiä voi konsultoida. Talvikunnossapidon taso tuolin käyttäjän näkökulmasta on aivan ala-arvoista. Koettakaa nyt muistaa, että liikkumisen estäminen millä tahansa syyllä on syrjintää.

Luonnossa on tietenkin ehdoton suosikkini, mutta rakennetussa kaupunkiympäristössä esim. Kangasalan kaupungin, Sahalahden lähiössä olisi suotavaa olevan kävelyteiden olevan siinä kunnossa että ne ovat turvallisia.. Asfalttiakin voi välillä uusia. Vihdoinkin on tulossa pyörätie Sahalahden ja Kangasalan välille. Kuntien yhdistyessä v. 2005 se luvattiin yhdistymisrahoilla, ja nyt olemme v. 22 jännän äärellä kun pääsemme kuntoilemaan ja liikkumaan turvallisesti

Mieluisin kävelyreitti on sellainen, jossa liikenteen meteli ei ole ihan vieressä. Luontoa, vesistöä tai istutuksia ympärillä. Ja tietenkin turvallinen, niin ettei ole kuoppia tai talvella liukkautta.
Tampereella on paljon rantareittejä, joita on mukava kulkea. Samoin Kangasalla Vesijärven rantareitti.
Talvella jäätilanteen salliessa auratut kävelyreiti ovat nekin mukavaa vaihtelua.

Miksi jalankulkijoiden, pyörätuoleilla kulkevien ja pyöräilijöiden pitää tilata erikseen vihreä valo? Pienikin viive painonapilla aiheuttaa sen, että joutuu odottamaan valojen vaihtumista ylimääräisen kierroksen. Lisäksi nappien saavutettavuus on huono muille kuin kävelijöille ja heillekin hankalaa, jos mukana on kantamuksia. Moottoriajoneuvoille valot vaihtuvat automaattisesti, miksi kevyttä pitää erikseen kyykyttää? Miten sujuvaa mahtaisi liikenne olla, jos autolijoidenkin pitäisi painaa nappia risteyksen yli päästäkseen? Olisi aika siirtyä tasa-arvoisempaan käytäntöön ja luopua autoilijoiden etuoikeuksista. Väärä ja kyseenalaistamaton asenne näkyy myös katujen kunnossapidossa, joka varsinkin talvisin suosii räikeästi autoilijoita.

Lempäälässä on harmillisen tylsät lenkkeilymaastot muualla kuin hakkarissa. Tämä ei kannusta lyhyiden matkojen kävelyyn tms kevyenliikenteen käyttöön. Vaikka matka olisi kilometreissä hyvin helposti taitettavissa kävellen, mutta esim. Turuntie tekee kevyenliikenteen valitsemisesta vaarallisen ja ei viihtyisän. Harvase päivä autoilijat käyttää levennettyä piennaraluetta laittomasti aiheuttaen vaaratilanteita. Monipuolisuutta reittivaöimtoihin. Monet lenkkeilyvaihtoehdot eivät tee lenkkiä tms vaan pitää mennä samaa reittiä pisteeseen x ja sitten samaa takaisin.

Ympäristö, jossa on on hyvät jalkakäytävät, luo kävelylle hyvät edellytykset. Viheralueet luovat viihtyisyyden kävelylle.

Jalankulkijana Tampereella kärsin kolmesta ilmiöstä, joihin voitaisiin valvonnalla vaikuttaa:

Nimimerkki Faija on oikeassa jalkakäytäväpysäköinnin suhteen. Sallivuus tässä asiassa on aivan ällistyttävää. Vaikuttaa siltä, että kuka tahansa voi missä tilanteessa tahansa pysäköidä autonsa jalkakäytävälle ilman, että asiaan puututaan millään tavoin.
Toinen ikävä erikoisuus Tampereella on auton pysäyttäminen suojatien päälle, kun valot vaihtuvat punaisiksi. Tätä tapahtuu esimerkiksi Sampolan kohdalla, kun jalankulkijan pitäisi päästä kadun yli Kalevan lukion puolelle. En tiedä, onko kohta suunniteltu erityisen kehnosti, vai mikä saa kuljettajat käyttäytymään näin. Joka tapauksessa tämä on kadun jalkaisin ylittävälle hyvin epämukavaa ja vaarallista.
Kolmas turvattomuutta tuottava tekijä tamperelaiselle jalankulkijalle on kääntyvien autoilijoiden toiminta joissain liikennevaloissa. Jalankulkijalle palavat vihreät, mutta kääntyvien autojen kuljettajat eivät malta odottaa, että ylittäjä pääsee rauhassa kadun toiselle puolelle. He antavat autonsa valua kuka hiljaisemmin, kuka aggressiivisemmin kohti kulkijaa. En tiedä, onko tarkoitus panna jalankulkijaan vauhtia vai onko tämä vain ajattelemattomuutta, mutta se tuntuu kauhealta ja uhkaavalta kävelijästä. Vaikuttaa myös siltä, että tapa yleistyy ja laajenee kaiken aikaa.

Orivesi tarvitsisi kipeästi aseman seudulle-eräjärvelle päin jalkakäytäviä ja lenkipolkuja. Puisto alueita olisi myös ihana saada.

Helpottaisi arkea tietää, että myös iltaisin kulkee julkista liikennettä Vuorekseen, eikö tarvitsisi jo yhdeksän aikaan odotella tuntia kylmässä. Vuoreksessa asuu ilta- ja yövuoron tekijöitä ja opiskelijoita, joten myös ilta-/yöbusseille on oikeasti tarvetta.

Esteettömyys on tärkeää huomioida, sillä jokaisella on oikeus liikkumiseen, oli tyyli omin jaloin tai apuvälinettä käyttäen eteneminen.
Taloyhtiöiden kulkuväylien kunnossapidossa on ollut parantamisen varaa viimeisen vuoden aikana, erityisesti suurehkojen huoltoyhtiöiden osalta. Heillä on kohteita paljon, mutta ilmeisesti ei resursseja kuitenkaan hoitaaeri syistä johtuen.
Kaupungin kävely- ja kevyenliikenteenväylät eivät myöskään ole olleet järin hyvässä kunnossa, jokin tökkii aurauksessa.

Itse käyn kävelyillä mieluiten asuinalueeni pikkumetsiköissä. Yhdessä niistä on lintujenruokintapaikka, jossa on ihanaa käydä katselemassa lintujen ja oravien puuhia. Tänään paikalla oli ainakin parikymmentä tilheä. Itselleni on tärkeää, että asuinalueiden pieniä metsiköitä ja pusikoita vaalitaan. Yleensäkin on kiva kävellä mahdollisimman vehreässä ympäristössä.

Moni onkin jo tuonut esiin jalkakäytävien talvikunnossapidon, joka on ollut todella surkealla tolalla. Siihen pitäisi saada parannusta Tampereella.

Itse kävelen mieluiten luonnonhelmassa ja metsässä. Työmatkat joudun taittamaan yksityisautoillen, joten kunnostani huolehdin erillisillä kävelyillä. Lempäälä valikoitui asuinpaikakseni hyvän metsän vuoksi, ollen silti lähellä Tampereen tarjoamia ison kaupungin mahdollisuuksia. Haluan päästä kunnon metsään kävellen, suoraan kotoa, ajamatta ensin autolla syrjempään. Toivon että tämä mahdollisuus myös säilyy eikä jyrätä moottoritien, ratapihan ja teollisuusalueiden alle.

Kuljen alle kolmen kilometrin asiointimatkat pääosin kävellen ja valitse reitin niin, että välttelen vilkkaidne autoteiden vierustoja, mikäli se on mahdollista. Kävely hiljaisessa ympäristössä on ihanaa, mutta liikenteen humussa on mukavampi peittää melu korvanapeista kuuntelemalla musiikkia tai podcasteja.

Kävelyteiden talvikunnossapito on vaihtelevaa ja olisi helpompi vaihtaa kävelyksi, jos voisi luottaa, että ei tarvitse tarpoa autotieltä auratulla lumi- tai loskavallilla tai liukastella jäätiköllä. Polkupyörällä olivi jopa vaarallista ja lastenrattaiden/pyörätuolin/rollaattorin kanssa ei kulkemisestatulisi mitään.

Kuten alussa sanoin, välttelen autoteiden vieressä meneviä väyliä, mutta jos niitä täytyy käyttää, mukavampia ovat kävelytiet, jotka on erotettu viherkaistaleella ajoradasta, jolloin olo on turvallisempi kun autot ajavat hieman kauempaa.

Metsäpoluilla kävely on mieluisinta, luonnossa liikkuminen se on palautumista arjen hektisestä lyhyttempoisesta elämänmenosta. Sen vuoksi lähimetsiä tulisi olla asinalueiden liepeillä, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus virkistäytyä luonnossa ja päästä

Toivoisin, että ulkoilureiteillä ja keskustassa olisi eri korkuisia penkkejä. Meitä ihmisiä on monen pituisia, pitkiä ja lyhyitä. Joillekin matalampi penkki on parempi, toisille korkeampi. Etenkin monille liikkumisrajoitteisille henkilöille penkin korkeudella on väliä. One size does not fit all. :)

Kävelyteiden pitäisi olla kunnossa läpi vuoden eli talvisin aurausta ja hiekotusta. Ja mielellään niin rakennettu, ettei vettä kerääviä kuoppia tulisi. Hyvä valaistus tekee matkasta turvallisen ja roska-astioita pitäisi olla säännöllisiin välein, jottei ympäristöön keräänny roskaa. Nykyisellään roska-astioita on liian vähän ja sen huomaa. Ja olisihan se kiva, jos reunoilla olisi vaikka niittykukkia, mitä muutenkin tarvittaisiin perhosten ja pörriäisten elinmahdollisuuksien parantamiseksi.

Puistoissa ja leveillä jalkakäytävillä kävely on mukavaa. Inhottavaa on kulkea esim. Tampereella kuilussa, joka on Nokia-arenan ja Technopoliksen välissä. Siellä on pimeää, tuulista, kolkkoa ja kaikuvaa.

Viihdyn hyvin hoidetuilla kulkuväylillä, riittävän leveillä kevyen liikenteen väylillä, joissa jako kävelijöille ja pyörillä varustetuille kulkuvälineille. Väylät voisi erottaa esim.viherkaistalla, jossa olisi vaikka kesäisin istutuksia silmäniloksi.
Kauniissa puistoissa on ilo kulkea, ja levähtää välillä istahtaen jonkinlaiselle penkille tai sen tapaiselle. Leveitä metsäpolkuja olisi myös hyvä olla enemmän, jotta liikuntarajoitteisetkin pääsisivät nauttimaan metsään. Ja mielellään melko tasaisessa maastossa. Esimerkkiä kansallispuistoista.

Asuintaajamassani ei ole erillisiä jalkakäytäviä, joten kunnan päätös purkaa katuvalaistus pois tekee kävelystä vältettävän liikkumismuodon.

Muualla kaupunkialueella kävely-ympäristön kehittämisessä olennaista olisi huomioida kevyen liikenteen väylien liikkumisen kokonaisuus. Viime aikoina yleistynyt tapa erottaa jalkakäytävä ja pyörätie erilleen aiheuttaa tarpeettomia konflikteja näiden liikkumismuotojen välille, sillä etenkin talviaikaan katumerkinnät eivät näy ja sulan maan aikanakin ne on usein tehty melko huomaamattomiksi. Aiemmin käytetty yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä olisi sujumpi ratkaisu,

Viihtyisyyttä ja turvallisuutta saa vehreydellä ja hyvällä valaistuksella.