Tulevassa hankkeessa kehitetään pääkaupunkiseudun matalan kynnyksen palveluja osana uudenlaista perhekeskustoimintaa
Perhekeskustoiminnalla tarkoitetaan kaikille lapsiperheille tarjottavien palvelujen yhdistämistä eli esimerkiksi neuvolan, perhetyön, lapsiperheiden kotipalvelun ja perheneuvonnan tarjoamista samasta paikasta sen sijaan, että perhe joutuu asioimaan eri toimipisteissä. Samalla perhettä auttavat ammattilaiset voivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä ja samoissa tapaamisissa perheen kanssa voi olla mukana yhtä aikaa useampia eri ammattilaisia. Tarvittaessa mukaan kutsutaan myös vaativampia ongelmia ratkovia ammattilaisia eli erikoissairaanhoidon (esimerkiksi psykiatrian) tai lastensuojelun työntekijöitä.
Viranomaisavun lisäksi perhekeskuksiin tulee myös erilaisten järjestöjen ja seurakuntien toimintaa ja yhteistyötä tehdään myös varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa.
Perhekeskukset voivat olla fyysisiä yhteisiä tiloja tai virtuaalisesti toimivia ”sähköisiä perhekeskuksia”, joihin kootaan yhteen erilaisia perheille tarjottavia sähköisiä palveluja. Perhekeskuksiin ovat tervetulleita kaikenlaiset perheet pienten tai isojen pulmien kanssa – ja myös ilman niitä, tapaamaan muita alueen perheitä ja viettämään aikaa heidän kanssaan.
Tärkeitä asioita, joiden parissa perhekeskuksissa tullaan toimimaan, ovat vanhemmuuden ja parisuhteen vahvistaminen esimerkiksi tarjoamalla apua perheen sisäisten pulmatilanteiden ratkaisemiseksi. Jos ongelmat kuitenkin kärjistyvät eroksi, perhekeskus tarjoaisi apua siihen, että erotilanteessa vanhemmat pystyisivät kaikesta huolimatta toimimaan lapsen edun mukaisesti ja rakentamaan toimivaa yhteistyövanhemmuutta. Konkreettisesti näitä asioita voisi edistää vaikkapa erilaisten vertaisryhmien avulla ja hyödyntämällä erilaisia sähköisiä palveluja ja omatoimisesti tehtäviä harjoituksia.
Perhekeskuksissa huomioidaan myös turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten sekä heidän perheidensä matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen.
Kehitettäviä asioita ja kehittämisen tavoitteita on kuvattu tarkemmin
http://stm.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/projektisuunnitelmat
Mitä ajatuksia nämä ideat sinussa herättävät? Mitä kannattaisi ottaa huomioon näiden asioiden kehittämisessä? Mitä edistää ja lisätä; mitä puolestaan varoa ja vähentää?
Lasten terveydellisten olojen seuranta myös päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen
Terveydnhoitaja vm 1981
28. september 2016 klockan 14.39.52
Vielä 80- ja 90- luvulla oli käytäntönä neuvolatyössä terveydenhoitajien käynnit päiväkodeissa. Oli myös nimetty kullekin lastenneuvolan terveydenhoitajalle oma/(t) päiväkoti (-dit). Silloinkin se olisi voinut olla systemaattisempaa ja paremmin koordinoitua. Mutta kyllä siinä aisti ja sai kokemuksen siitä, millaisessa ilmapiirissä lapsia hoidettiin, mitä vaaratekijöitä lapselle siellä ilmeni jne... Joskus huolenaiheista päästiin keskustelemaankin ja asioille löytyi ratkaisu joko paikanpäällä tai jatkettiin neuvolassa, jos kysymys oli lapsen/perheen ongelmasta eikä hoitoympäristöstä.
Kouluissa ja oppilaitoksissa on terveydenhoitajat nykyäänkin ja entistä enemmän vaaditaan heiltä terveydellisten olojen seurantaa ja puuttumista epäkohtiin. Ja toimintaa parhaillaan kehitetään moniammatilliseksi arvioinniksi.
Ja aikuisilla on työterveyshuolto- ja työsuojelu tukena heidän päivittäisen kodin ulkopuolisen elämänsä tukena ja siellä esiintyvien epäkohtien ja ongelmien hoidossa.
Mutta pienimmät lapset ovat täysin ilman sen kaltaista valvontaa. Olisiko tämän hankkeen myötä tämä epäkohta korjattavissa? Omat terveydenhoitajat päiväkoteihin! Kotikäyntejä neuvoloista tehdään vielä edes (vain!) vauvaperheisiin, muttei sinne jossa pienimmät lapset suurimman osan ajastaan viettävät. Henkilökunta voi sokeutua omiin käytäntöihinsä ja olosuhteisiin, jotka ulkopuolinen ja toinen ammattilainen ( terveydenhuollon!) huomaa. Ja saisivathan kasvatuksen ammattilaiset hyvää matalankynnyksen tukea toiminnalleen toisilta ammattilaisilta myös perheiden auttamisessa.