Vapaamuotoiset huomiot ja ideat

Järjestämissuunnitelmaversio 2 on selkeästi täydentynyt ensimmäiseen versioon nähden. Esimerkiksi seuraaviin kohtiin kiinnitimme huomiota:

Järjestämistä ohjaava yleinen tavoite (2. luku:15): Maakunnan tehtävät ja palvelut järjestetään niin, että ne ”Kannustavat ja edistävät väestöä hakeutumaan maakunnan sisällä ja maakuntien
välillä alueille, joissa on työllistymisen mahdollisuuksia”, ei muuttokehotuksena ole kannatettavana, mutta työnhaun merkityksessä kyllä.

Tuotannon järjestämisessä muodostuu merkittäväksi yleinen asiakasohjaus ja neuvonta, asiakasohjaus ja palveluohjaus.( 3.luku, 11.luku 11.1-11.3 tai esim. 25.7 ja 25.8). Miten toiminta on tarkoitus organisoida suhteessa liikelaitokseen niin, että se organisoidaan muusta palvelutuotannosta erilliseksi toiminnaksi? Edelleen jää epäselväksi mikä on järjestäjän ja mikä liikelaitoksen rooli! Muutenkin järjestäjän tehtävien kokonaisvaltainen hahmottaminen on edelleen haastavaa.

Palveluverkon määrittelyn osalta huoli herää nykyisten terveyskeskussairaaloiden osalta, jos määritellään, että kuntoutus ja lyhytaikainen osastohoito on saatavilla valtaosalle kansalaisista enimmillään noin tunnin matkan päässä. Asian selkiyttämiseksi tarvitaan konkretiaa, ettei lopullinen tulos ole lähes täydellinen keskittäminen. (28.7) Erityisen mielenkiintoinen on lähisairaalan kuntoutusosastotoiminta, mm. hoidon sisällön suhteen on keskitetty selkeästi ikääntyneen fyysiseen toimintakykyyn kuitenkin psyyken tilanne voi tarvita myös tukea. Ollaanko kuntoutustoimintaan todella satsaamassa!

Yhteistyö ja edunvalvonta luvussa todetaan ”Käytännön yhteistyötä toteutetaan kuntien kanssa sovittavien neuvottelu- ja muiden yhteistyökäytäntöjen mukaisesti ”. Tässä kohtaa on tärkeää tarkemmin määritellä, miten eri asioissa yhteistyötä ja kuulemista tehdään.(6.2)

Kansalaisten osallisuuden ja vaikuttamisen foorumina asukasneuvosto, missä on edustus kaikista Keski-Suomen kunnista, on kannatettava (7. luku)

Sosiaalihuollon tietojärjestelmien uudistaminen aikatauluineen ja Kantaan siirtymisineen on hankalassa tilanteessa. Siirtymävaiheeseen tarvitaan maakunnallista toimintamallia. (9.4)

Välityömarkkinoiden koordinointi, edistäminen ja hyödyntäminen on erittäin merkittävä työllistymispolkujen kehittämisen kannalta erityisesti maaseudulla (10.15).

Kasvupalveluja (luku 16) on hyvin kuvattu järjestämissuunnitelmassa. Käytännön yhteydet kuntien mahdollisiin työllistämistoimiin ja soten työtoimintoihin eivät vielä ole selviä. Myös kotouttamisen osalta maakunnan ja kunnan tehtävät kaipaavat vielä hahmottamista, vaikka palvelujen koordinoinnista vastaisi maakunta (16.9.11, 27.4)

Perhekeskuksen toiminnan selkiyttämistä verkostona että toimipisteenä kannattaa edelleen jatkaa. Palvelujen tuottamisen kohdalla tulisi yleensäkin näkyä kuka päättää, kuka tuottaa ja millä tavoin toteutuu (ks. 25.7)


Mitä perheoikeudelllisia palveluja esim. lastenvalvojan tehtäviä on tarkoitus keskittää? Ei kai näitä sotekeskuksiin jätetä? (25.13) Systeemisen sosiaalityön toimintamallin toteutus tulee vaatimaan lisäresursseja ja osaamista sekä pitkän sisäänajon.(25.15)

Ohjaamotoimintaa ei ole kaikissa kunnissa, vaan työtä tehdään hankerahoituksella etsivän nuorisotyön ja nuorten pajatoiminnan keinoin. Nämä toiminnot jäänevät kuntiin? Tuleeko päällekkäistä toimintaa ?(25.25)
Perhehoidon yhteydessä käsitellään toimeksiantosuhteeseen perusturvaa perhehoitoa. Perhehoitolain mukaisesti on myös ammatillista perhehoitoa. (28.5, 32.4.2)
Ikäihmisten ennaltaehkäisevien palvelujen osalta jää kaipaamaan palvelujen /toimintojen /kumppanuuksien koordinointiin kannanottoa. Kotihoidossa ja asumispalvelussa on määritetty palvelujen laajuutta prosentein 13 % ja 8 %. Kotona pitäisi asua v. 2025 yli 75-vuotiaista 93? Kuinka vahvat perustelut luvuille löytyvät nykytoiminnasta ja mikä on tuleva suunta?
Järjestämissuunnitelmassa mt- ja päihdepalveluja esitetään vahvasti vietäväksi sote-keskuksiin (moniammatillinen päihde- ja mielenterveystiimi =depressiohoitaja, päihdehoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, sosiaaliohjaaja ja sosiaalityöntekijä). Toisaalta todetaan, että tiimin asiantuntijat koostuvat sekä sote-keskuksen että maakunnan liikelaitoksen henkilöstöstä. Tässä ei voi välttyä ajatukselta, että yritetäänkö mennä ”rahaedellä”. Käytännössä erityisosaamista ei riitä sote-keskuksiin. joten erityispalvelut keskittyvät. Lisääntyvätkö samalla yhteistyön vaikeudet ja ”nämä eivät kuulu meille” asiakkaat? Mt- ja päihdepalvelujen osalta kannattaa selkiyttää tuottamisen osalta; kuka päättää, kuka tuottaa ja miten toteutetaan. Koska asiakassuunnitelmassa sopiminen ei vielä riitä toteutukseen. Selviämishoitoyksikkö lienee uusi toiminto ja sen kuvaus vaatinee täsmennystä ja tarkistuksia ks. Kangasvuoren sairaala.(31.10) Liikkuvat palvelut ovat kannatettavia.
Vammaispalvelujen kohdalla pitäisi yhtenäisyyden vuoksi jättää useammasta kohdasta asiakasmaksut tarkemmin määrittelemättä (ks. esim. 32.4.1). Termit ohjattu ja autettu asuminen kuulostavat vanhanaikaisilta. Hyvistä yrityksistä huolimatta näyttää siltä, että ilman vahvaa erityisyksikköä ei kehitysvammaisten hoidosta Keski-Suomessa selvitä.
Sote-keskusten vastaanottopalvelut on määritelty laajasti vrt. mt- ja päihdepalvelut ( 34.2). Toisaalta todetaan, että sote-keskustuottaja voi perustaa palvelulaajuudeltaan eritasoisia toimipaikkoja kuitenkin yksi laajanpalvelun yksikkö tuottajalla tulee olla. Riittäkö, että maakunta huolehtii, että kaikissa seutukuntakeskuksissa on vähintään yksi sellainen sote-keskuksen
toimipaikka, jossa on saatavilla hoidontarpeen arviointi ja akuuttivastaanottopalveluja arkisin klo 816 ? Keuruun seutukunnan näkökulmasta tämä ei riitä ja Nova kuormittuu aivan liikaa, jos tämä toteutuisi.
Yhteenvetona voi todeta, että eniten ajatteluttavat järjestäjän tehtävät, tuotannon organisoituminen vaarana pirstoutuminen, sote-keskuksen palvelujen määrällinen ja ajallinen laajuus sekä sosiaalihuollon toteutus asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla.
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kolmatta versiota!