Köyhyyteen ja toimeentuloon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ei tarvita kaikille yksinasuville suunnattuja tulonsiirtoja. Yksinasuvat ovat siinä määrin moninainen joukko, että tällaiset tulonsiirrot eivät kohdistuisi erityisesti pienituloisille. Ratkaisu yksinasuvien köyhyyteen olisi sama kuin ei-yksinasuvilla: ensisijaisten etujen nostaminen tasolle, jossa ne riittävät elinkustannuksiin.
Basuppgifter
Avslutat: 9.5.2018
Yhdenvertaisuus ei saa unohtua
M
8. maj 2018 klockan 17.30.57
On todella tarpeellista ryhtyä yksinasuvien köyhyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemisemiseen tulonsiirroilla, niin kuin tässä suositellaan. Mutta ei pidä unohtaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Kaikilla yksinasuvilla – ei vain pienituloisilla - on raskaampi verotaakka verrattuna pariskuntina ja perheinä eläviin.
Tuloverotus on henkilökohtainen ja kohtelee erilaisissa kotitalouksissa asuvia periaatteessa yhdenvertaisesti. Mutta arvonlisäverotus, joka on noin neljännesosa kaikista tavaroiden ja palveluiden hinnoista, ei ole yhdenvertainen. Hankkiessaan yhteiseen talouteen ja yhteiseen käyttöön tavaroita tai palveluita pariskuntina elävät maksavat henkilökohtaisesti arvonlisäveroa vain puolet. Yksinasuva maksaa yksin täyden arvonlisäveron kaikista hankinnoistaan, eli, hän maksaa tuplasti veroa verrattuna pariskuntina eläviin.
Sama koskee monet muut verot ja veroluonteiset maksut. Sähkövero ja sähkönsiirtomaksu ovat käytännössä kaksinkertaiset yksinasuville, ja esimerkiksi nettiyhteyslaskun arvonlisävero osuus on periaatteessa kaksinkertainen yksinasuville.
Yksi tapa tehdä verotus ja taloudellinen kohtelu yhdenvertaisimmaksi olisi, että kaikille yksinasuville - ei vain pienituloisille - annetaan verovähennys kompensaationa heidän korkeammasta verotaakastaan verrattuna pariskuntina ja perheinä eläviin. Olisi hyvä tehdä selvitys siitä, kuinka paljon korkeampi yksinasuvan verotaakka todellisuudessa on. En usko että tätä on koskaan tehty.