Keskustelu: Yläkouluselvitys 2018

Kouluillassa Kaija Tarvaisen slideissa viitattiin Turun yliopiston tohtori Sami Tantarimäkeen, joka on tutkinut maaseudun kehitystä - ja taantumista - jo pitkään. Tantarimäki näkee "smart villagen" toimivan näin: "Älykkään kasvun sijaan maaseudulla tavoite voisi monesti olla Smart Decline. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, miten taantuminen hyväksytään, mutta ryhdytäänkin miettimään kehitykseen sisältyviä mahdollisuuksia. Esimerkiksi palveluita ajatellen tässä viehättää se, että vallalla olevan mustavalkoisen joko-tai -ajattelun sijaan mietittäisiin miten voitaisiin kehittämisen tai soveltamisen kautta saada jatkumoa, tai mihin keskittymällä löytää jopa eväät uuteen nousuun. Oli tavoite sitten kasvun tai taantumisen hallinta niin selvää on, että Smart -ajattelussa keskeisin työkalu ja yhteinen tekijä on digitaalisuus. Samoin yhteistä on näkemys ihmisten alueesta tai paikasta. Nämä jo kertovat siitä, mihin ainakin tai vähintään tulee keskittyä tämän näkökulman edistämisessä. Käytännön tekemistä voi sitten ohjata niin palvelu-, energia-, logistiikka-, terveys-, hyvinvointi kuin opetusratkaisujenkin löytäminen."

Samin ajatuksia löytyy lisää googlaamalla. Samoin jo olemassa olevia monimuoto-opetusratkaisuja, joissa tuotetaan opetusta myös digimenetelmillä. Tulevaisuuden jatko-opinnot sekä työelämä vaativat digitaitoja, etätyöskentelytaitoja, laitteiden ja ohjelmien hallintaa sekä virtuaalisissa yhteisöissä toimimista. Moni meidän nuorista hallitsee ja toimii tällä kentällä jo nyt: intressiryhmät ja vertaisoppiminen ei enää löydy eikä tapahdu pelkästään fyysisistä tiloista. Ajatus ryhmästä, luokasta ja yhteisöllisyydestä on digiaikana toinen kuin 1900-luvulla: vertaisoppijat saattavat löytyä Utsjoelta tai Pariisista, joiden kanssa jaetaan vaikka vuorovaikutteinen maantiedon oppimisympäristö - me kerromme omastamme ja opimme heiltä.

Etäoppimisen muodot lyövät itseään digikonservatiivisessa Suomessa vasta läpi: Tervo voisi olla yksi suunnannäyttäjistä, sillä pian moni muukin kunta kipuilee samalla lailla opetuksen järjestämisen kanssa. Oppilaiden kuskaaminen on eilisen ratkaisu, jossa itse olisimme kiihdyttämässä keskittymiskehitystä, jota toisella kohtaa kovaan ääneen kritisoimme. Nilakan kunnat ovat tällä hetkellä mm. virtuaalikirjasto- ja omatoimiratkaisuilla valtakunnallisten digikilpailujen finaaleissa - kuinka pitkä loikka olisi jalostaa jo saatua tietotaitoa, yhteistyötä ja digiymmärrystä myös opettamisen ratkaisuihin? Keiteleellä ja Vesannolla on aivan samanlainen kulurakenne opetuksen järjestämisessä kuin Tervossa: tuntuisi luontevalle etsiä yhteisopettajuudesta yhteisiä ratkaisujamalleja. Pielavedellä puolestaan peruskoulu ja kansalaisopisto jakavat opettajien tuntikehystä: onko meillä tällaisia mahdollisuuksia tutkittu?

Alla neljä erilaista mallia digitaalisesta oppimisesta osana peruskouluopintoja. Samat linkit olen jakanut Tervon kunnan ja tervolaisten facebook-sivuille, jossa ne luultavasti myös tavoittavat useampia vanhempia kuin tämä erilliseksi perustettu keskustelusaitti: eihän tätä keskustelua käydä päättäjiä tai päättäjien silmiä varten, vaan siksi, että mahdollisimman moni asiasta kiinnostunut saisi tietää, osallistua ja vaikuttaa? Tervolaisten sivulla on 1491 jäsentä: jos valitsisit kahdesta fyysisestä tilasta itsellesi keskusteluareenan, niin valitsisitko sen, jossa on vähän ihmisiä vai sen missä on paljon ihmisiä?

1) Kauniaisten Koko Hela Grani -projekti. Loppuraportin pdf-muodossa saa minulta, googlaamalla löytyy nettisivut. Hankkeen tarkoituksena ja tavoitteena on ollut lisätä oppilaiden osaamista ja tasa-arvoa tvt-taidoissa ja korostaa etenkin it-osaamisen ja etäopiskelun merkitystä jatko-opintojen ja työelämän näkökulmasta. Sitaatti loppuraportista: "Strategioiden keskiössä on opiskelijan henkilökohtainen laite ja ne nojaavat “1 to 1 periaatteeseen”. Periaatteen avulla pyritään takaamaan jatko-opintojen ja työelämävalmiuksien kannalta ratkaisevan teknologiaosaaminen kehittyminen teknologian säännöllisen käytön avulla. Det är viktigt att kunna söka upp, granska, hantera, producera och skapa informationen.
Opiskelijan vastuu omasta oppimisesta kasvaa. Henkilökohtaista laitetta käytetään oppituntien lisäksi myös vapaatunneilla ja vapaa-aikana. Opiskelija hallinnoi itse laitettaan ja tiedostojaan. Vertaisoppiminen nousee keskeiseksi toiminnan osaksi sekä teknologiaan että opetussuunnitelman sisältöihin liittyen."

2) Konneveden virtuaalikoulu hyödyntää virtuaalisia oppimisympäristöjä vakituisesti osana myös alakoulun opiskelua. Konnevedellä on laaja skaala ulkomaisia kumppanikouluja, joiden kanssa yhdessä tuotetaan yhteisiä oppimiskokemuksia. Konnevesi on satsanut laajasti henkilökohtaisten koneiden lisäksi mm. 3D-luokkiin, robotteihin sekä 360-virtuaalioppimisympäristöihin.

3) Omatahtinen digitaalinen opetus Minna Canthin yläkoulussa Kuopiossa: mm. äidinkielen lehtori Sanni Swahn on tehnyt osasta yläkoulun äidinkielen kursseista täysin virtuaalisia ja omatahtisia. Ne suoritetaan omatahtisesti, myös niihin liittyvät kokeet.

4) Valtioneuvoston hanke perusopetuksen järjestämisestä etäopetuksena lähipalvelujen takaamiseksi pienenevissä kunnissa: https://www.talouselama.fi/uutiset/eskolan-kylakoulusta-tuli-uusimaalaisen-koulun-sateelliittipiste-voisiko-rahoitusmalli-ratkaista-kuolevien-kylakoulujen-ongelman/163c22bc-fd2c-34ca-950b-90cc6d649970?ref=facebook%3A2f73

Onhan meidän opettajilla ja luottamushenkilöillä riittävästi aikaa tutustua jo käytössä oleviin malleihin? Ratkaisuja pitää etsiä rohkeasti tulevaisuuden työkaluista, digitaalisistakin: ne ovat kustannustehokkaita, ne ovat ekologisia ja ne voivat tulevaisuusorientoituneisuudessaan olla jatko-opintojen ja työelämän kilpailuvaltteja. Digiopetus mm. pitkien välimatkojen Lapissa on jo peruskoulussa ihan yhtä validi opetustapa kuin luokkamuotoinen, kieliopinnoissahan videovälitteisyyttä jo laajasti hyödynnetään meidänkin leveysasteen lukioissa.