Kysy, kommentoi tai vinkkaa! - se ihan pieninkin arkinen asia, joka askarruttaa ja jonka haluaisit jakaa.
Tähän keskusteluketjuun toivotaan kuntalaisten kommentteja suunnittelun ja vaihtoehtoisten mallien valmistelun pohjaksi.
Basuppgifter
Avslutat: 31.12.2018
Koulu, joka kasvattaa lapsista rohkeita nuoria ja vahvoja aikuisia
Riitta Raatikainen
8. september 2018 klockan 22.48.49
Koulukysymykseen ei ole itsesäänselvästi oikeaa ratkaisua. Itse olen yrittänyt lähestyä asiaa pohtimalla, millainen koulu kasvattaa varmimmin lapsista ja nuorista hyvän itsetunnon omaavia, rohkeita ja sosiaalisesti vahvoja aikuisia. Siinä mielestäni tärkeimpiä asioista ovat riittävän laaja omanikäisten piiri sekä kannustavien aikuisen läsnäolo ja tuki.
Juttelin jonkin aikaa sitten erään etsivää nuorisotyötä isossa kaupungissa tekevän ammattilaisen kanssa. Kysyin, keitä hän etsii. Juuri tuolloin hän kertoi etsivänsä muutama vuosi sitten peruskoulun päättäneitä tai ammattiopinnot keskeyttäneitä nuoria, jotka ovat jääneet pyörimään kotinurkkiinsa ja kommunikoivat kodin ulkopuolelle ainoastaan verkon kautta. Näiden nuorten digitaidot ovat hyvät ja useilla suorastaan erinomaiset. Siitä huolimatta moni heistä ei pysty edes ajattelemaan, että astuisi sisään bussiin, missä on samaan aikaan paljon muitakin ihmisiä. Kun elää riittävän pitkään pelkkien nettisyötteiden varassa, elävät ihmiset alkavat tuntua arvaamattomilta ja heidän läsnäolonsa liian totaaliselta – vaikka vain bussissa.
Tervossa, missä välimatkat ovat pitkiä ja nuoria vähän, sosiaalisten taitojen vahvistamiseen joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota. Siksi toivon, että nuoret saisivat yläkouluaikanaan paljon kokemusta monenlaisten ihmisten kohtaamisesta ja erilaisissa ryhmissä pärjäämisestä. Mitä varmempia heistä kasvaa, sitä paremmin he jatkossa pärjäävät.
Minua askarruttaa myös nuorten vastuuttaminen omasta oppimisestaan siinä tapauksessa, että merkittävä osa yläkoulusta suoritettaisiin itsenäisesti tai hoidettaisiin etäopetuksena. Joillekin itsenäinen opiskelu saattaa sopia jo nuorellakin iällä. Kaikille se ei missään tapauksessa sovi, ei vanhempanakaan. Edes 15-vuotias ei välttämättä ymmärrä, että vaikka netissä pelaaminen on kiehtovaa, sille ei kannata uhrata kovin suurta osaa ajastaan. Matematiikka, oikeinkirjoitus ja ruotsin kieli eivät ole kiehtovia, mutta jos haluaa isona päättää itse, mitä töikseen tekee, ne kannattaa ottaa haltuun. Tässä kohtaa vastuu on vanhemmilla – vanhemmilla ja koululla.
Minna Jaakkola
9. september 2018 klockan 10.04.21
Moi Riitta!
Minä toivon sinun kanssasi ihan samaa, että meillä olisi koulu, joka kasvattaa tulevaisuuden hyvinvoivia aikuisia. Minä näen, että digitalisaatio voi olla keino sen valinnaisainevalikoiman laajentamiseen, josta nyt ollaan erityisen huolissaan: kieliähän on esimerkiksi Vesannolla jo vuosikausia opeteltu verkossa. Tällöin luokassa on aina läsnä myös lähiopettaja tai ohjaaja.
Virtuaalisessa opetusympäristössä voidaan olla ryhmässä: vaikka minä rakennan navetan virtuaalista pienoismallia ja sinä kommentoit ja täydennät sitä muualta käsin - samanaikaisesti olemme kuitenkin vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, keskustelemme ja neuvottelemme - joko kuvayhteydellä, ääniyhteydellä tai chatilla. Konneveden koululaiset tekevät tätä mm. ranskalaisen yhteistyökoulun kanssa. Mikä riemu lapsilla onkaan, kun he samaan aikaan myös kehittyvät kielessä ja oppivat toistensa kulttuureista ja maista. Tällaista vuorovaikutusta ei voinut kuvitellakaan 1980-1990-luvulla, kun minä olin kirjepostin aikaan koulussa. Valmiiksi vanhentuneista sanakirjoista kokosimme tietoja Ranskan asukasluvusta ja lipun väreistä.
Konnevedellä pääsin myös kurkkaamaan 3D-luokkaan, jossa sain kolmiulotteisessa luokassa matkata historian tunnilla Tutankhamonin haudalle, biologian tunnilla kulkea ihmisen poskionteloon näkemään, miten poskiontelotulehdus syntyy ja lopuksi sain otettua taivaalta käteeni Jupiterin, jota sain tarkastella. Näitä elämyksellisiä oppeja en unohda ikinä! Asiat konkretisoituivat aivan toisella tavalla kuin perinteisessä opetuksessa.
Kuopiossa puolestaan esimerkiksi ortodoksiopetus on järjestetty siten, että opettaja kiertää kaikkia Kuopion kouluja, mutta ottaa videolla kiinni ne koulut, joissa ei sillä kertaa lähiopeta. Näin kaikki oppilaat saavat sekä lähi- että etäopetusta.
On totta, että toiset lapsistamme koukuttuu pelillisyyteen. Niin me aikuisetkin ollaan välillä sähköpostiemme, facebookin ja ties minkä orjia. Onneksi täällä maalla on myös luontevaa muuta puuhaa ja yhteisöllinen kylä, vauvoineen ja vaarineen, jotka tarjoaa sitä vastapainoa. Ainakin täällä Varsapurolla se on ovikello joka soi kännykän sijaan ja kaverit hakevat toisiaan pihaleikkeihin: aikuisten on turvallista päästää lapset keskenään ulos eikä "lapsenvahdiksi" tarvitse tarjota kännykkää tai tablettia. Eilen koulun ja kodin päivässä olimme yhdessä lasten kanssa luonnossa, mutta taltioimme tehtävärastit iPadeihin kuvina: suurin riemu syntyi kuin 0-2-luokan lapset kävivät läpi toistensa tekemiä tehtäviä kuvista päivän lopuksi. :)
Ainakin eilisen koulupäivän perusteella näyttää, että meidän opettajat on erityisen motivoituneita kehittämään koulun käytäntöjä: digi voi rikastuttaa ja monipuolistaa opetuskäytäntöjä, mutta eihän se meidän lähiopetuksen kivijalka minnekään häviä? Miiat, anskit, mikat ja kimmot on ihania, turvallisia aikuisia meidän lasten elämässä: näin tuoreena koululaisen äitinä oli suorastaan liikuttavaa katsoa, miten vanhemmat kävivät halaamassa opettajia päivän jälkeen ja kiittämässä hienosti järjestetystä päivästä.
Eilisen ryhmätyön helmiä itselle oli sen kirkastuminen, kuinka paljon tänne on viime vuosina muuttanut perheitä. Jos luokkia tarkasteltaisiin vain sen valossa, kuinka monta luokilla on Tervossa syntyneitä, olisi oppilaslukumäärä dramaattisesti toinen. Minulle selvisi eilen, että Tervossa erityisopettaja käy vuosittain käy kaikkien lasten tarpeet: käsittääkseni tämä ei tule kuuloonkaan isossa koulussa. Näin yksilöllisiin tarpeisiin päästään puuttumaan heti. Kuulimme myös pienryhmässä todella liikuttavan tarinan muuttajaperheestä, jolla on erityislapsi. Heillä oli suuri pelko siitä, joutuuko lapsi kiusaamisen kohteeksi erilaisuutensa vuoksi. Vanhemmat kertoivat, miten tämä lapsi on nyt Tervossa saanut erityisesti yläkoululaisten "suojelun" ja hänet otetaan mukaan juttelemaan ja touhuamaan paljon isompien lasten taholta. Harvinaisen selväksi kävi myös se, että nykyihmisten elämän tapa on toinen kuin mihin maalla on ehkä vanhastaan totuttu, että kerran hankitussa kodissa asuttaisiin koko ikä: moni muuttajaperhe sanoi koulun olleen ratkaiseva asia muutossa ja sanoi myös, että koulun loppuminen tarkoittaa muuttoa muualle: aikuiset kyllä voivat pendelöidä, mutta lapsia ei haluta istuttaa taksissa tuntitolkulla. Toivon todella, että nämä viestit otetaan päättäjien osalta tosissaan, ei tyhjänä uhkailuna, sillä näistäkin perheistä rakentuu se meidän elinvoima.
Minä lähdin 16-vuotiaana Tervon yläasteelta Kuopion Lyseon lukioon. Kun takana oli yhteisöllinen koulutaival 20 oppilaan luokassa, joka silloin muuten jaettiin vielä aahan ja beehen, jossa kaikki tunsivat toisensa ja opettajia oli helppo lähestyä, oli suoranainen järkytys aloittaa lukio yli 500 oppilaan lukiossa. En tuntenut ketään ja massassa vellomisesta tuli voimakas tunne yhteisöllisyyden vaihtumisesta yhdessä yössä välinpitämättömyyteen.
Nyt esitetyissä ratkaisuissa lasten kuskaamisesta pienet ikäluokat todennäköisesti jakaantuvat useampaan yläkouluun. Onko 12-13-vuotias valmiimpi, kenties ihan yksin ja ilman niitä tuttuja kavereita, aloittamaan sen "sopeutumisen" siihen suureen kouluun? Vesannolla ei koulua, johon lapset voisi siirtää ole olemassakaan (onko rakentamisesta vahvistettua aikataulua?), Karttulasta kuulemme ja luemme todella huolestuttavia uutisia vuosia kestäneestä kiusaamisongelmasta: se ainakin eilen suretti montaa vanhempaa jo valmiiksi.
Niinpä. Valtuutetuilla on monta näkökulmaa punnittavanaan: jäin eilen miettimään, että voitaisiinkohan valtuutettujen ja vanhempien välille vielä muodostaa ihan oma tilaisuus, sen verran tunteenpaloa ja topakoita viestejä eilisessä päivässä kuultiin, joita läheskään kaikki valtuutetut eivät kuitenkaan kuulleet. Tämä palsta ei valitettavasti rohkaise kaikkia oman mielipiteen ilmaisemiseen. Kirjoittaminen ei ole kaikille se oma tapa viestiä ja myös silmätikuksi joutumisesta on ihan aito pelko.