PALAUTE TEKIJÄNOIKEUSKIRJEITÄ KOSKEVISTA HYVISTÄ KÄYTÄNNÖISTÄ

Nyt yhteystietojen hakijat eivät taida tehdä saamillaan yhteystiedoilla muuta kuin uhkailla kymmenillä kirjeillä, monien vuosien ajan, tuhansia kirjeensaajia. Kiristäen saajia maksamaan, pelottelemalla kalliiksi tulevilla oikeustoimilla. Tilanne aiheuttaa varsinkin syyttömille ahdistusta, joita saajien joukosta löytyy aivan liikaa. Joukossa on varmasti myös paljon ihmisiä, jotka eivät halua alkaa näin hepposin perustein syyttämään ystäviään tai läheisiiään vuosia taaksepäin ja sysätä mahdollista kiusaa toisen niskoille.

Kansalaisena on ahdistava ajatus, että ihmisten yhteystietoja luovutellaan ei-viranomaisien haltuun jonkun kyhätyn excel-taulukon perusteella. Mutta koska vahinko tapahtui jo ja yhteystietoja tunnuttiin vielä pari vuotta sitten jaettavan todella anteliaasti kaikille haluajille, tulisi yhteystietojen käytölle vähintäänkin asettaa aikaraja. Määritelty aika, jonka aikana tietojen saajien on aktiivisesti selvitettävä asia (muutenkin kuin massakirjeitä lähettelemällä) ja vietävä sitä eteenpäin tarkoituksenaan ratkaista todellinen tekijä, mikäli todisteitakin kerran on ollut merkittävästi. Mikäli asiaa ei vietäisi eteenpäin asetetun ajan rajoissa, tulisi yhteystiedot vähintäänkin hävittää ihmisten tietosuojan takaamiseksi.

Markkinaoikeuden vanhan systeemin ja nykyisen lainsäädännön vuoksi mahdollisesti jopa satojentuhansien kirjeensaajien oikeusturva kärsii väkisinkin monessa kohdassa. Esim aina hankalampaa kirjeensaajan on todistaa oma syyttömyytensä, mitä enemmän vuosia tapahtumasta on kulunut, jos siitä joutuu vielä vuosien kiusaamisen jälkeenkin oikeustoimiin. Puhumattakaan kirjeensaajien vuosia kärsivästä mielenrauhasta. Rajansa kaikella.

Nyt ei ole asetettu mitään rajoitusta, kauanko epämääräisillä ja huijaamaankin kykenevillä yhtiöillä saa olla ihmisten yhteystietoja tallessa tai miten kauan he voivat niitä omassa miljoonabisneksessään hyödyntää. Suurimman osan yhteystiedoista Markkinaoikeus luovutti kuitenkin jo vuosia sitten (n. 2014-2016). Jolloin kyseiset luovutuspäätökset tehtiin nykytiedon mukaan liian löyhin perustein, eikä suurinta osaa enää arvioitaisi merkitykselliseksi teoksi tai yhteistietoja luovutettaisi. Yhteystietojen puolesta on varsinkin herännyt huoli, kun julkisuuteen on tullut tapauksia, joissa yhteystietoja on käytetty vastoin markkinaoikeuden ohjeistuksia tai yritetty laittomasti viedä perintään.

Huolestuttavaa on, ettei yhteystietojen henkilöt saa mitään ilmoitusta heidän omien tietojensa luovutuksesta. Oikeudenhaltioijen edustajat, operaattorit tai markkinaoikeus kun eivät kukaan ilmoita epäillyille, että heidän henkilökohtaisia yhteystietojaan yritetään saada, jotta he voisivat itse seurata päätöksiä tai ottaa kantaa. Tietojen jo tapahtunut luovutus tulee ilmi vasta silloin jos saaja sattuu vastaanottamaan kirjeitä oikeudenhaltijajien edustajilta. Laitetaanko kaikille kirjeitä? Sitten puhutaan sadoista tuhansista vastaanottajista. Mitä mahdollisille muille luovutetuille yhteystiedoille käy?

Vähintä mitä viranomaiset voisivat tehdä korjatakseen kansalaistensa tietoturvan heikentämisen, on estää edes se ihmisten vuosia jatkuva kiusaaminen ja ahdistelu kirjein. Todellista tekijää kun ei todellisuudessa ikinä tiedetä pelkän ip-osoitteen perusteella, eikä tekijän tai syyttömättömyyden osoittaminen ainakaan helpotu mitä enemmän vuosia tapauksesta on kulunut.

Tuntuu käsittämättömälle, että oikeusvaltiossa tämmöinen selkeä rahastusbisnes on sallittua kansalaisten hermojen ja rahakukkaron kustannuksella.