Mänskan, björnen och naturen

Mielestäni karhua pelätään enemmän kuin olisi aihetta. Tietty kunnioitus on syytä olla kaikkia isoja luontokappaleita kohtaan, mutta kuten täällä jo moni on todennut, karhu väistää ihmistä. Poikkeuksena voivat olla ne Suomen oloissa harvinaiset yksilöt, jotka tottuvat penkomaan ihmisten jätteitä lähellä asutusta tms. Oma lukunsa on myös kohtaamistilanteeseen joutunut pennuistaan huolehtiva emo, jolla ei ole koko porukalle selkeää väistösuuntaa.

Tieto lisää turvallisuuden tunnetta, eli vaikkapa kouluissa, verkossa, luontokeskuksissa, matkailualan solmukohdissa jne. voisi keskitetysti ja tehostetusti jakaa tietoa konkreettisista ja hyväksi havaituista tavoista toimia kun ja jos karhun kohtaa. Omalla toiminnallaan voi myös vaikuttaa siihen, että karhua nimenomaan ei kohtaa. Aika moni meistä on aiheen tiimoilta jonkinlaisten huhupuheiden ja löyhien väittämien, sekä paikoin sensaatiohakuisenkin media varassa.

Tässä kuten muissa tunteita herättävässä asiassa ei ole tiedotuksen suhteen varaa värittää asioita mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan kertoa asioista niin kuin ne ovat. Tiedotukseen tulee sitouttaa mukaan myös metsästäjiä, ammattimaisia luonnossa liikkujia, kulttuuriperinteemme tuntijoita jne. Jo tämän luulisi parantavan ihmisen ja karhun suhdetta. Lisäksi karhusta puhutaan medioissa ehkä hieman liikaa vain riskitekijänä ja kummajaisena, eikä yksiselitteisenä osana maamme luontoa. Kyllä ihminen on karhulle enemmän ongelma kuin karhu ihmiselle.

Karhun asemaa osana luontoomme liittyvää kansallisylpeyttä ja jopa suomalaista identiteettiä voisi kohentaa tuomalla esille kulttuuriperintömme karhuun liittyviä hienoja piirteitä. Karhuun liittyy todella paljon vanhaa tietoa ja uskomuksia, joiden esille nostaminen kehittäisi ja kohentaisi kansalaisten karhusuhdetta.