Björnjakt och björnfotografering

Alla oleva keskustelun avausta tein jo viimevuonna , joka ei kuitenkaan johtanut toivottuun tulokseen ja meidän metsästysalue pieneni eikä jo vakiintuneita yhteislupatoimia voitu ylläpitää. Nyt toivoisin että kannanhoitosuunnitelman päivityksessä asia otettaisiin tomerasti ratkaistavaksi, koska ongelma on täysin ihmislähtöinen eikä sillä ole karhukannan hoidon kannalta mitään tekemistä.

Olin hakemassa karhun kannahoidollista lupaa ja yhteislupa-alue edellisinä vuosina on ollut noin 150000 ha, joista suurin osa noin 130000 ha Pirkanmaan puolella ja noin 20000 ha keskisuomenpuolella. Nämä alueet ovat seurojen normaalia metsästysmaita ja seuroilla on maita sekä pirkanmaan että keskisuomen puolella eikä ennen ole asiasta ollut mitään ongelmaa. ( paitsi viimevuoden ilveslupa)

Nyt näyttää siltä meille samoinkun varmaankin keskisuomenpuolen porukoille muodostuu "resevaatteja " joissa ei luvallista metsästystä voitane harjoittaa, koska suurin pelko on että mistä kiintiöstä kaadettu karhu on ? Karhuthan kuitenkin voivat liikkua hyvinkinlaajalla alueella ja silloin tämä on ainoastaan ns. hallinnollinen pelko eikä pohjaa todelliseen metsästystilanteeseen lainkaan.

Kuinka voitaisiin järkiperäistää kahden kannanhoitoalueen raja-alueella tapahtuvaa metsästystä?

esim lauseella , johon voi tietysti määritellä kannanhoidolliset alueet tapauskohtaisesti.

"Mikäli kannanhoitoalueiden raja poikkeaa anotun yhteisluvan metsästysseurojen ja/ tai lupa-alueen metsästysalueen rajoista sallitaan metsästys myös tosen kannanhoitoalueen puolella. (esim pirkanmaa-keskisuomi rajalla) Kaadettu karhu kuuluu kyseisen luvanhaltian anomuksessa mainittuun kannahoidollisen alueen kiintiöön, vaikka olisikin kaadettu toisen kannanhoitoalueen puolelta. "

Mielestäni metsästyksen sujuvuuuden jo muodostuneiden laajojen toimivien yhteislupa-alueiden sekä yleisenoikeudentajun vuoksi olisi erittäin tärkeää ettei turhia keinotekoisia esteitä hallitulle ja lailliselle metsästykselle asetettaisi.