Avoin kommentointi

Ulkoilureittejä on jo tarpeeksi Espoossa. Vaihtoehtoja on useita ja esim. Keskuspuiston ja Leppävaaran alueella niistä on jo ylitarjontaa. Harvassa ovat ihmiset jotka niitä lisää kaipaavat. Sen sijaan polkuja ja luonnontilaista metsää kaivataan. Poluilla harrastetaan yhä enemmän maastopyöräilyä ja polkujuoksua. Jos polkujen tuhoaminen lähiluonnossa jatkuu, niin käyttö jäljellä jääneillä poluilla kasvaa.

Polut ovat myös kävelijöiden ahkerassa käytössä. Poluilla kävellessä jalkojen lihakset saavat ärsykkeitä ja käyttöä mitä ei tasoitetulla ulkoilureitillä saa. Tämäkin on tärkeä näkökanta miksi polut pitäisi säilyttää.

Joskus ulkoilureittejä perustellaan esteettömyydellä. Tämä on usein ontuva peruste, varsinkin kun tehdään ulkoilureitti mäkiseen maastoon. Erittäin harvassa ovat liikuntarajoitteiset henkilöt jotka pystyvät niissä liikkumaan ulkoilureitin rakentamisen johdosta.

Leveiden ulkoiluteiden sijaan voisi välillä myös tehdä pienempiä polun parannuksia, esim. märkiä kohtia suojaamalla hakkeella, soralla tai pitkospuilla yms. Leveät ulkoilutiet tuhoavat aina puustoa ja kasvillisuutta. Esimerkiksi Träskändan joenvarren luontopolulle ei pidä tehdä ulkoilutietä. Paras ratkaisu on pitää polku ennallaan, mutta parantaa märkiä kohtia ja estää siten kulumista.