Motsvarar finansieringsmodellen projektets mål att skapa en stabil och förutsägbar finansiering som tryggar förmånstagarnas autonomi?

Avustuskeskuksen rooli kuulostaa haastavalta ja ennakoimattomalta. Avustuskeskuksen rooli on epäselvä ja se ei tuo todellista lisäarvoa, vaan lisää pahimillaan byrokratiaa ja jälkijättöistä kontrollintarvetta. Tarvitaan tulevaisuuslähtöistä toimintatapaa ja joustavuutta. Toisaalta nykyinenkään järjestelmä ja pyöreän pöytien keskustelut ovat huono tapa olla avoin ja läpinäkyvä. Kiinnittäisin myös huomiota siihen, että mitä eri asioita samoilla rahoilla avustetaan. Vaikuttavuutta ja kustannustehokkuus ei juuri näy tuloskorteissa, eikä näitä tuloskortteja edes saa muut kuin kattojärjestöt.

Digitaalisuutta ja päätöksenteon sekä seurannan läpinäkyvyttä sen sijaan tarvitaan. On oikein vaatia kattojärjestöiltä laajempaa yhteiskuntavastuullisuutta, mutta tällä hetkellä hallinnon määrä on vain lisääntymään päin ja tämä on kestämätöntä pienissä ja keskisuurissa järjestöissä, joissa ei ole resursseja vain tuottaa erilaisia suunnitelmia vuosittain. Nykyiset sähköiset avustushakemukset joihin kirjoitetaan maksimimerkein tekstejä ovat kankeita.

Kompleksisessa maailmassa tarvitaan joustoa ja yleisavustustyyppinen ratkaisu on järkevin tapa yhdistyksen näkökulmsasta toimia. Tärkeintä on ymmärtää erilaisten edunsaajien tarpeet ja tehtävien luonne. Lisäksi tällä hetkellä on erilaisia mekanismeja, joiden kautta avustetaan joitakin järjestöjä nykyisen järjestelmän ulkopuolelta.
Ensin kannattaa yhteismitallistaa avustustyypit yleisavustusluontoisiksi ja vähentää projekteihin perustuvaa toimintaa. Projektitoiminta on monella vain keino saada lisää määrärahaa. Onnistunut projekti ei takaa kuitenkaan yleisavustuksen korotusta.
Digiympäristössä on varmasti mahdollisuus seurata visuaalisen viestinnän ja tiedolla johtamisen keinoin järjestöjen toimintaa. Tekoälyäkin saisi hyväksikäyttää. Järjestöt tuottavat tietoa vuosittain hirvittävän määrän, mutta sitä ei pystytä tai osata yhteismitallistaa ja hyödyntää tiedolla johtamisessa. Valtion ja rahanjakajan tehtävä ei varmasti ole puuttua toiminnan sisältöihin. Tällä hetkellä jo vaaditaan lukuisa määrä ohjelmia ja suunnitelmia eri näkökulmista. Voisi kuvitella, että tällaisia läpäisyperiaatteiden tiedolla ohjaamista voisi tehdä diginä toisinkin esim. yleisinä sektorikohtaisina ohjauksina. Siinä ei ole mitään järkeä, että jokainen järjestö tekee samat suunnitelmat monikerroin.

Järjestöjen autonomiaa syö eniten valtion ja ministeriöiden omat sisäiset kehityshankkeet. Liikuntapuolella niitä on useita. Tavallaan ne kilpailevat vapaaehtoisten toimijoiden kanssa, koska niilla rahoitetaan ihan perustyötä ohjelmien kautta. Päällekkäisiä samalle kohderyhmälle suuntautuvia hankerahoja on lukuisia ja ihan liikaa.