Toimi 4

Tutkijakoulutetun työvoiman saatavuutta ja osaamista voidaan kehittää rekrytointia ja tutkijankoulutusta kehittämällä. Tutkijanurien moninaisuus on tärkeä huomioida niin tutkijoiden arvioinnissa, tutkijakoulutettavien valinnassa kuin tutkijankoulutuksen sisällöissä. Arvioinnissa tulee korostaa laaja-alaisesti osaamista ja potentiaalia (laadulliset ominaisuudet ja kokonaisuus), ja aiempaa vähemmän julkaisujen määrää tai julkaisufoorumia.

Tutkimuksen rooli innovaatioiden tuottamisessa on tärkeä ja tutkijoiden ei-akateemisten urapolkujen edistäminen on pitkään ollut tutkijankoulutuksen keskeinen kehittämiskohde. Monenlaiset uramahdollisuudet voivat osaltaan lisätä myös tutkijanuran houkuttelevuutta. Tärkeää tässä on ”työelämän tutkimusvalmiuksien” edistäminen ja yritysten ymmärryksen lisääminen tutkimuksen ja tutkijakoulutetun työvoiman laaja-alaisista mahdollisuuksista. Tutkijantaitojen aitoa tarvetta tulisi arvioida tutkittuun tietoon perustuen. Tavoitteena on, että tutkijankoulutetun henkilön palkkaamista yrityksiin tarkasteltaisiin suhteessa siihen lisäarvoon ja potentiaaliin, jota tutkijankoulutus tuottaa. Tämä edellyttää kumppanuuksiin perustuvaa vuoropuhelua yliopistojen ja yritysten välillä tutkijankoulutuksen ja rekrytoinnin tavoitteiden tunnistamiseksi.

Edellä mainittuja tavoitteita on tärkeää edelleen edistää kansallisesti ja Euroopan tasolla.