Keskustele lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hyvistä ja huonoista puolista!

Suunnitelmassa tulisi käyttää termejä varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Päivähoidon sijaan tulisi puhua varhaiskasvatuksesta (s. 13 ja 21). Sivulla 27 mainittu nuorisovaltuusto tulisi olla muodossa Kainuun maakunnallinen nuorisovaltuusto.
On tärkeää ottaa huomioon harrastukset. Hyvinvointisuunnitelmassa olisi hyvä olla käytännön toimenpiteitä tähän liittyen, esimerkiksi se, miten musiikkiopistojen, kansalaisopistojen ja kolmannen sektorin harrastustarjonta sekä yhteistyö näkyvät lasten ja nuorten arjessa:
• ohjaaminen harrastusten pariin jo neuvolassa (esim. perinteinen muskari ja tanssimuskari) sekä perusopetuksessa (esim. taiteen perusopetus eri muodoissaan sekä eri urheilulajit),
• vuosittain järjestettävät harrastemessut
• kunnalliset harrastepassit tai vastaavat
• kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmiin kirjattuihin toimenpiteisiin varautuminen jo talousarvion laadintavaiheessa,
• seurakuntien rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijoina (?)

Erittäin tärkeää on myös se, että lapset ja nuoret osallistetaan heitä koskevaan päätöksentekoon ja suunnitelmien laatimiseen. Tässä asiassa tärkeässä roolissa ovat peruskoulujen oppilaskunnat, toisen asteen oppilaitosten opiskelijakunnat, kunnalliset nuorisovaltuustot sekä maakunnallinen nuorisovaltuusto.
Ennalta ehkäiseviin toimiin panostaminen
Suunnitelmaan olisi hyvä kirjata vanhempainkoulun järjestäminen Kainuussa esim. soten ja kuntien välisenä yhteistyönä.
Lasten ja nuorten kanssa vapaa-ajalla toimiville tahoille tulisi järjestää koulutusta esimerkiksi lastensuojeluilmoituksiin liittyen. Vastaavaa koulutusta tulisi järjestää aika ajoin myös varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa työskenteleville henkilöille.
Varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa tulisi olla riittävästi oppilas- ja opiskeluhuoltohenkilöstöä, jotta voitaisiin panostaa ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Uusilla tehtävänimikkeillä toimivien henkilöiden sijaan nykyisin lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä henkilöitä (terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi, kuraattori, koulunuorisotyöntekijä) tulisi olla sopiva määrä.
Nuorisotyöhön liittyen (alk. s. 17) suunnitelmaan tulisi lisätä kunnissa järjestettävä etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajatoiminta. Lisäksi suunnitelmassa tulisi ottaa huomioon oppivelvollisuuden laajentuminen sekä siihen sisältyvät toimenpiteet ja yhteistyötahot.
Vuorovaikutustaitojen opettelu aina varhaiskasvatuksesta lähtien olisi myös hyvä lisä suunnitelmaan. Tässäkin yhteydessä olisi toivottavaa mainita, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Nuorten mielestä perinteisten terveystarkastusten lisäksi tulisi olla mielenterveystarkastuksia, sillä ne arkipäiväistäisivät mielenterveyteen liittyviä asioita ja niistä tulisi vähitellen yhtä arkisia kuin fyysiseen terveysteen liittyvät asiat.
Ryhmäytettäessä uusia oppilas/opiskelijaryhmiä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ryhmäyttäminen on jatkuva prosessi.