Asenneilmastossa on nähtävissä muutosmyönteisyyttä. Yritykset ja kuluttajat tarvitsevat kuitenkin vielä runsaasti opastusta ymmärtääkseen miten ja miksi heidän tulee toimia.

Kiertotalouden suhteen tehdään paljon hyvää työtä, ja Suomessa myös kiertotalouskeskusten liiketoimintojen kehittäminen on yksi alue, jossa aktiviteetteja ja hyvää tekemistä on runsaasti, ja se kiinnostaa myös kansainvälisesti. Esimerkkinä vaikkapa 6Aika-Tulevaisuuden kiertotalouskeskukset - hanke (www.circhubs.fi), jossa on mukana toimijoita kaikkien kuuden suurimman suomalaisen kaupungin alueilta. Mukana kehitettävinä kiertotalouskeskuksina hankkeessa ovat Kolmenkulma ja ECO3, Taraste ja Hiedanranta Tampereelta, Ekomo Espoosta, Topinpuisto Turusta sekä Ruskonniitty Oulusta.

Toimenpiteiden painopiste on kohdistunut kierrätykseen. Muita kiertotalouden toimintamalleja (esim. tuotteen eliniän jatkaminen, tuote palveluna ja jakamisalustat) ei vielä ymmärretä kuuluvan osaksi kiertotaloutta. Toki laitteiden ja komponenttien uudelleen käyttöä tehdään etenkin kypsillä toimialoilla, mutta siinä on ennemminkin kylmä talous johtavana tekijänä. Kiertotalouden mukaisten periaatteiden upottaminen uusien tuotteiden kehitysprosesseihin on ehkä yksi selkeimpiä puutteita.

Asian ymmärrys ja merkitys ovat nousseet. Logistiikkaratkaisut ovat lähinnä keskittyneitä ja kaupunkien tarpeisiin.

Käsite on tuttu vain ehkä neljännekselle kansasta, jos niinkään monelle. Ja niilläkin, jotka ovat kuulleet asiasta, tuntuu usein olevan varsin kapea kuva. Kiertotalous mielletään ehkä jotenkin tehokkaammaksi kierrätykseksi, mutta sen luonne kokonaisena talousmallina, suunnittelusta alkavana, jakamisen ja yhteiskäytön sisältävänä käsitteenä on useimmille ihmisille vieras.

Aiheen parissa toimivien puheissakin, saati teoissa, uudelleenkäyttö, korjaaminen, huoltaminen ja uudeksi tekeminen (kaikki se joka säilyttää muunkin kuin materiaalisen arvon) on liian pienessä roolissa. Tavoitteet ovat ehkä tavallista selkeämpiä, mutta liian epämääräisiä edelleen.

Uusien ideoiden pilotointiin ei ole rahoitusta. Tukea tarvittaisiin myös liiketoimintamallien kehittämiseen, koska kiertotalouden liiketoiminta ei ole luonteeltaan aivan perinteisen kaltaista, esimerkiksi tasa-arvoinen yhteistyö on huomattavasti keskeisemmässä roolissa, kuin entisissä malleissa.

Kiertotalous kaipaa ekosysteemejään, eikä niitä monellakaan alalla olla systemaattisesti kehittämässä. Usein kuulee puhuttavan ihan tavallisesta alihankijaketjusta ekosysteeminä, ja se kyllä vesittää idean pahan kerran. Ekosysteemit eivät kuitenkaan synny, eivätkä säily, ilman aktiivista operointia. Vaadittavalle operoinnille ei tunnu olevan ainakin alkuvaiheessa tarvittavia erillisiä resursseja juuri missään.

Tilannekuvan yhteenvetona sanoisin, että paljon puhetta, ja hyvä, että edes sitä, mutta liian vähän uutta tukevia välineitä ja menetelmiä; ihan silkkaa raadollista apua, joka ei saisi maksaa alkaville toimijoille. Ei edes keskikokoisten yritysten ekosysteemityölle.
Niin kauan kuin uusi tavara on liian halpaa todellisiin kustannuksiinsa nähden (ympäristövaikutukset valmistuksessa ja elinkaaren lopussa, työntekijöiden palkat, jotka nyt jäävät maksamatta...) ei kiertotaloudella ole kovin hyvät mahdollisuudet tulla valtavirraksi, joten esim. verotuksen kautta tilannetta pitäisi korjata, mutta sitä työtä ei liene tekeillä vielä lainkaan.

Myönteinen suhtautuminen kiertotalouteen on lisääntynyt kahden viimeisen vuoden aikana. Näyttää myös siltä, että se osataan yhdistää aikaisempaa laajemmin eri toimialoille ja erilaisiin toimintoihin.

Tilanne näyttää tuskallisen hitaasti kehittyvältä. Niin kauan kuin on esimerkiksi halvempaa tilata Kiinasta uusi elektroniikkatuote kuin korjauttaa vanha tai verkkokauppoihin palautettavat täysin käyttökelpoiset tuotteet on mahdollista tuhota ilman tuntuvaa sanktiota, koko perusrakenteessa on jotain vikaa. Kehitystä on tapahtunut tietyn kansanosan tietoisuudessa ja asennemuutoksissa, mutta toisaalta toinen puoli kuluttaa ja harjoittaa kertakäyttökulttuuria toisen puolen edestä. Koko yhteiskunta mediaa myöten on sidottu hiileen pohjautuvaan tuotantoon: media saa mainostulonsa yrityksiltä, joiden tuotanto lisää päästöjä. Markkinoinnilla luodaan tarpeita, jotka ohjaavat ja houkuttelevat turhaan kuluttamiseen ja kertakäyttökulttuuriin.

Kiertotalouden tilannekuva Suomessa 2018 -luonnospaperin luettuaan tulee väistämättä ajatuksiin, että meillä on kovin suuret puheet ja pienet teot täällä Suomessa. Hyvää on, että kiertotalous on tullut puheisiin parin viimevuoden aikana ja yritysten kiertotalousekosysteemejä on synnytetty erilaisella hankerahoituksella. Opetus- ja koulutuspuolella on tartuttu haasteeseen, vaikka pitkä matka onkin vielä siihen, että jokainen ymmärrettäisi kiertotalouteen kuuluvan muutakin kuin kierrätys. Kunnat ovat ottaneet hiilineutraaliushaasteen mukavasti vastaan.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, Katja Viberg

Kiertotalous on saavuttanut vakiintuneen aseman julkisessa keskustelussa. Käytännön toimet ovat kuitenkin vielä jääneet keveiksi, ja osittain kiertotalous on liimattu vanhastaan olemassa olevien ratkaisujen päälle. Uusien innovaatioiden skaalaaminen kansainväliseen mittakaavaan vaatii vielä paljon lisäponnisteluja.

Pelkästään raportin perusteella on hankala saada kokonaiskuvaa kiertotalouden kehittymisestä Suomessa. Vaikka esitetyt mittarit osoittavat hyvin edistyksen eri tavoitteissa, kokonaiskuvan hahmottaminen ilman laajempaa tietämystä eri sektoreiden toiminnasta jää pinnalliseksi. Lisäksi huomioimme, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen varattu aika on todella lyhyt. Selkeästi esimerkiksi haasteet poliittisella kentällä vaativat pitkäjänteisempää työtä, tai jopa odottamista poliitikkojen vaihtumiseen kiertotalousmielisemmäksi.