Päätösten on aina ensisijaisesti perustuttava tutkittuun tietoon ja faktapohjaisuuteen. Myös nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa on pohjattava päätöksenteko asiantuntija-arvioihin ja esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön kautta saatavilla olevaan tietoon. Due diligencesta on huolehdittava aina. Selkeät toimintaohjeet ja päätöksentekoketjut tukevat tässä.

Kansalaisten, tutkijoiden, asiantuntijoiden ja median tulee lähtökohtaisesti aina saada pääsy siihen tietoon, johon päätöksenteko on pohjattu. Lähdetiedon tulee olla julkisesti saatavilla. Tietoa ei tule salata kuin erittäin painavista syistä.

Erityisryhmien ja muiden tahojen (esim. Saamelaiskäräjät) tieto, kokemuspohja ja mielipiteet tulee huomioida. Suomessa on paljon tahoja, joilla on tärkeää paikallistuntemusta ja tietoa. Samoin lakiuudistusten yhteydessä olisi olennaista kuulla niitä tahoja, joilla on ensikäden tietoa aiheesta, esim. oppivelvollisuusiän nosto. Päätöksiä tehdessä ei tulisi hätäillä poliittinen agenda edellä, vaan suuret ja pienemmätkin uudistukset ansaitsevat huolellisen valmistelun ja perusteelliset, mahdollisimman objektiivisen arvion toimivuudesta taustalleen eri näkökulmista.

tietoa on itse asiassa nykyään liikaa - tulee tärkeäksi tiedon laadun tunnistaminen ja luotettavien lähteiden löytäminen.

Olisi hienoa, jos palvelumuotoilu olisi yksi peruste päätöksenteolle. Se antaisi tiedon rinnalla laajempaa näkymää vaikutuksista päätöksenteon pohjaksi.

osa epäilee että kehitysvammainen ei voi toimia politikkona koska diagnoosi se tuntuu epäreilulta mun arvot on reiluus ja tasa arvo vammaisia on harva politikkoina