Voimme jokainen opettaa lapsillemme luonnon kantokyvystä, vastuunkannosta ja kunnioittamisesta, olivat lapset omia tai hoidettavia. Muutos on mahdollista, asenteissakin. Jotta tämä periaate toteutuisi, tulisi hallinnon, yhteiskunnan, asukkaan, kaikkien pohtia osuuttaan tässä vastuunkannossa - mitä voin tehdä, että pikemminkin helpotan kuin hankaloitan luonnoon tilaa. Ei ole mikään pikkujuttu, ja hankala toteuttaa myös asenteista johtuen, eli rohkeasti ja innovatiivisesti eteenpäin kohti kestävää hyvinvointia! Siinäpä periaate toteutettavaksi. Luonto kiittää vähästäkin.

Tämä on melko laaja periaate, vaikka totta.

Ongelmat ovat paikallisia, vaikka saattavat sotkea naapurin pihan.

Tämänkin voisi esittää konkreettisemmin toimenpiteinä ja kustannuksina ja aikajanalla.

Se ei auta, että me suomalaiset pienenä kansana kiinnitetään vaikka ympäristöasioihin huomiota, jos suuremmat kansat jatkavat omalla ympäristöä tuhoavalla mallilla. Pitäisi saada globaaleja ratkaisuja aikaiseksi eikä soimata yhden kansan omaa tuntoa ja maksattaa ympäristötekoja. ...Tämän lausahduksen voisi kyllä suomentaa kansantajuisemmaksikin.

Vaatii avaamista miten ja millaisella yhteistyöllä se on edes mahdollista.

Kun katsoo, miten nihkeätä suhtautuminen esimerkiksi Pariisin ilmastosopimukseen on monella poliittisella taholla, korostuu entisestään hallinnon vastuu asioiden eteenpäin viemisessä.

Tämän pitäisi olla ykkösjuttu. Emme toimi Suomi-kapselissa. Meillä on vain yksi maapallo. Mieleeni tulee lähinnä ilmastonmuutokseen liittyvät kriittiset vaatimukset.

Tässä voi olla että emme näe metsää puilta. Triviaali esimerkki: matkustamme ilmastokokoukseen lentokoneella. Emme ymmärrä oman toimintamme vaikutusta, emme ymmärrä tässä asiassa syy-seuraus -suhdetta.

Ja, det lönar sig att samarbeta globalt och över generationsgränserna, kanske också i andra frågor än sådana som berör hållbarhet? Samarbete över lag är alltid bra.