Kuvaus on liian pitkä ja on kapulakieltä. On tuskaista lukeaa niin pitkää tekstiä, vaikka olisi korkeasti koulutettu ja tottunutkin lukemaan paljon. Itse asia on selkeä, mutta se hukkuu ylipitkään ilmaisuun. Luonnoksen rakenne on myös liian pitkä lista. Palvelujen perusasiakas ei välttämättä ymmärä eikä jaksa perehtyä, varsinkin maahanmuuttaja-asiakas. Herää kysymys: kenelle tämä teksi on kirjoitettu? Ja onko kirjoittajalla riittävästi ammattitaitoa kirjoittaa tuontyyppisiä tekstejä?

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta näkee, että kokonaisarkkitehtuurin valmistelu on tärkeää erityisesti siksi, että hyte-työ määritellään eri organisaatioissa, sektoreilla ja asiayhteyksissä eri tavoin. Yhteistä määritelmää hyte-työlle tarvitaan. Kokonaisarkkitehtuurissa tulisi pyrkiä nyt vahvasti painottuvien digitaalisten palvelujen ja tietoratkaisujen lisäksi mm. hyte-työn johtamisen, eri sektoreiden tavoitteellisen ja pitkäjänteisen yhteistyön rakenteiden sekä tietoon perustuvien monitoimijaisten toimintamallien edistämiseen. On hienoa, että luonnoksessa ei puhuta pelkästään palveluista, vaan on tunnustettu, että monenlaiset ei-palveluiksi luokiteltavat toiminnot ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä keskeisiä ja että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kentällä ei useinkaan toimi asiakas vaan ihmiset monissa eri roolissa.
Kokonaisarkkitehtuurikuvauksen tämänhetkisenä heikkouksena on se, että luonnos on enemmänkin toimintaympäristön kuvaus kuin varsinainen malli tai kuvaus hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtamisen toimintatavasta, mutta toki ajatuksesta saa kiinni. Teksti on vielä ylätasoista, ja tekemisen ja yhteistyön johtamisen suunnitelma puuttuu.
Kokonaisarkkitehtuuria tulisi järjestelmä- ja johtamisen näkökulmasta tarkastella kolmella eri tasolla:
Valtakunnallinen: Tiedontuotannon, yhteisten kansallisten tavoitteiden määrittelyn ja johtamisen tuen sekä monitoimijaisten toimintamallien rahoituksen ja ohjauksen näkökulma.
Hyvinvointialueet: Kansallisten tavoitteiden ja monitoimijaisten toimintamallien toimeenpano, alueellisista tarpeista ja hyvinvointihaasteista lähtevien toimien johtaminen, seuranta ja arviointi, työkaluna hyvinvointikertomukset ja -suunnitelmat sekä järjestöyhteistyön asiakirjat ja vastaavat. Maakuntatasoinen järjestöyhteistyön rakenne ja yhteiset toimintamallit sekä järjestöavustukset.
Paikallinen taso, kunnat: Oman roolinsa mukaisesti mm. kulttuuri, liikunta ja muiden toimintojen tiivis kytkeminen hyvinvointialuetasoisiin ja kansallisiin tavoitteisiin erityisesti hyvinvointikertomusten ja suunnitelmien kautta. Systemaattinen järjestöyhteistyö.

Eri käsitteet, toimintaan osallistuvat tahot ja palvelupolut on hyvin kuvattu, mutta itse raportti on kielellisesti haastava, paikoin jopa kapulakielistä tekstiä. Tekstiä voisi selkeyttää esimerkein. Kokonaisuus hahmottuu kuitenkin hyvin.

Selkeät ja ymmärrettävät kuvaukset. Asiantuntijataso. Teksti on aika abstraktilla tasolla ja aukeaa hyvin te-asiantuntijataustaiselle henkilölle, mutta miten on muun taustaisen asiantuntijan kohdalla? Hyte-toimijoiden joukko on laaja koulutukseltaan ja kokemukseltaan.

Esitystapa ja sen rajaus on varsin selkeä kokonaisarkkitehtuurimenetelmää tuntevalle, uskoaksemme myös kohdealueen toimintaa kehittäville ja johtaville.
Kuvaus pyrkii tekemään näkyväksi eri toimijoiden ja sektoreiden välistä ekosysteeminäkökulmaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kohdealueella. Tämä luo perustaa yhteisymmärrykselle eri toimijoiden toiminnan kehittäjien välillä sekä yhteentoimivuuden edistämiselle.
Hyvinvoinnin edistämisen tehtävä tulee jäämään kuntien tehtäväksi, minkä vuoksi hyödyllistä olisi tarkastelussa vahvistaa myös kunnan toiminnan ja palvelujen kytkeytymistä tähän kokonaisarkkitehtuuritasoon, esimerkiksi hyödyntämällä Kunnan johtamisen viitearkkitehtuuria (https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/kunnan-johtamisen-viitearkkitehtuuri), jossa on rakennettu viitearkkitehtuuria eri toimijoiden väliseen, asiakkuusperustaiseen (ihmislähtöiseen) palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen. Tämä huomioiden voisi lisäksi kokonaisarkkitehtuurikuvauksen asemointia suhteessa myös muihin kokonaisarkkitehtuureihin, kuten esim. hyvinvoinnin alueen sekä sosiaali- ja terveysalan kokonaisarkkitehtuurit, tuoda selkeämmin esiin esimerkiksi kuvallisella havainnollistamisella.

-