Jos kaavamääräyslajikoodisto ei jatkossa mahdollista uusien kohdistettujen kaavamääräysten luomista, sitten vapaus muokata kaavoitusta kuhunkin ympäristöön vähenee huomattavasti.

Lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta käytännössä asettaa haasteita. Valmistelussa on syytä käydä yksityiskohtaisesti läpi vastaavuudet. Jatkossa voi tulla ongelmia tulkinnan kanssa. Voi "kangistaa" kaavoitusta.

Tärkeintä on, ettei tule epäselvyyksiä, mitä termillä tarkoitetaan. Varmaan kaikkia termejä ei voi yhtenäistää, koska puhutaan eri suunnittelun tasoista. Niiltä osin kuin järkevästi onnistuu, on järkevää käyttää samoja termejä.

Kaavanimen tarkoite on kaavakohde. Niitä on monenlaisia: esimerkiksi erilaisia kulkuteitä, viheralueita ja kaavassa olevia vesistökohteita. Kaavanimi voi olla samanasuinen kuin alueella olevan luonnonpaikan nimi (esim. jos viheralue nimetään mäennimen mukaan), mutta silloinkin kaavanimen tarkoite on kaavakohde eikä luonnonpaikka. Kaavanimen tarkoitteena oleva kaavakohde on aina alue, laaja tai suppea.

Jakoa kolmeen erilliseen luokkaan "Kadun tai tien nimi", "Torin tai katuaukion nimi" ja "Puiston tai muun yleisen alueen nimi" ei tarvita, koska jako ei toimi. Esimerkiksi jalankulkutie on eräänlainen tie, mutta samalla se voi olla osa puistoa ja korttelialuetta. Kaavanimille riittää yksi luokka: "Kaavanimi". (Tai jos halutaan ilmaista pitemmin: "Kadun tai tien, katuaukion tai torin, puiston tai muun yleisen alueen tai muun paikan nimi".)

Kaavamääräyskoodistossa on yläluokkaan "Nimistö" sijoitettu "Korttelinumero" ja "Tontin numero", jotka eivät ole nimistöä. Yläluokan otsikon on oltava "Nimistö ja aluetunnukset" tms., jonka alle kuuluvat: "Kaavanimi", "Kunnanosan tai kaupunginosan nimi", "Kunnanosan tai kaupunginosan numero", "Korttelinumero" ja "Tontin numero". (Kaupunginosan nimi ei ole kaavanimi. Kaupunginosan nimi ja numero voidaan esittää kaavassa eräänlaisena aluetunnuksena, mutta niitä ei vahvisteta kaavassa.)

Luokittelu on osin epätarkoituksenmukainen kaavoituksen näkökulmasta.

Täysin yhtenäisesti ei voi koodistoja laittaa. Voi hankaloittaa rakennusluokituksia, jos niitä yksinkertaistetaan kaavatasoisiksi.

Kysymyksen asettelu on epäselvä. Rakennusluokituksen yhtenäistäminen on varmasti järkevää rakentamisenohjausjärjestelmän eri tasoilla. Kaavoituksessa ja rakennusluvituksessa on kuitenkin myös tarkoituksellisia terminologisia eroja. Oleellinen kysymys on ohjaako koodisto kaavamääräysten sisältöä ja terminologiaa? Toisin sanoen, ohjaako RYTJ -laki ja asetus alueiden käytön lainsäädäntöä sitomalla kaavaratkaisut tämän koodiston mukaisiksi?

En ole varma mitä kaikkia vaikutuksia yhdenmukaistamisella olisi.

Koska rakennusluokitus 2018 on jo valtakunnallisesti käytössä, tulee kaikkien maankäytön - ja rakentamisen suunnitteluun liittyvän tukeutua siihen.

On huomattava, että nykyisin rakennustyypit sekoittuvat aiempaa enemmän. Samalla rakennuspaikalla saattaa olla eri rakennustyyppejä tai niiden yhdistelmiä. Erityisesti erillistalot, ns. paritalot, kytketyt talot ja rivitalot aiheuttavat toisinaan tulkintavaikeuksia.