Selkeytettäviin asioihin tulisi sisällyttää myös mm. 1. lapsen tuen tarpeen ja tilanteen arvioimisen tarve ja velvoite läpi asiakkuuden jatkuvana, samansisältöisenä ja saumattomana. Nyt laki ohjaa katkokselliseen arviointiin korostamalla ns. alkuarviointia (PTA, ml. ls-tarpeen selvittäminen) ja ei ohjaa riittävän selkeästi arviointitarpeen jatkuvuuteen asiakkuuden aikana. Tällä on yhteyttä myös mm. tavoiteltavaan vaikutusten seurantaan. Ja kokonaisuudessaan lastensuojelun vaikuttavuuteen.. Tämä epäselvyys ilmeni webinaarissskin, jossa tilannearviointi mainittiin vain osana palvelutarpeen arviointia. Vaikka alkuvaiheessakin arviointi on tärkeää ja suunnitelmalliseen kuntouttavaan työhön tuleekin pyrkiä ja velvoittaa, on kriittisen tärkeää huolehtia tilannearvion päivittämisestä ja tehdyn suojelutyön vaikutusten arvioinnista tapauskohtaisesti. Muistettava myös, ettei PTA aina voi olla kattava, kun suojelun tarve on akuutti. Tuolloin on riski, että huolellinen tilannearvio jää tekemättä, tipahtaa väliin. 2. Toinen lainsäädäntöön kautta linjan liittyvä selkeyttämisen tarve on sen suhde tutkimus- ja näyttöperusteiseen käytäntöjen, menetelmien ja interventioiden kehittämiseen. Ilmenee myös tässä kyselyssä: systeeminen työote tai mikään muukaan menetelmä tai työorientaatio ei kuulu laissa säädettäviin asioihin. Lapsen oikeusperusteinen osallisuus kuuluu, mutta ei esim. lapsikeskeisyys orientaationa, joka tulee voida perustella tutkimuksen kautta vaikuttavan työn kulmakivenä, suhdeperusteisen ja systeemisen työotteen rinnalla.

Ls-shl-asiakkuuksilla kikkaillaan liikaa ja esimerkiksi jonottaminen ls-puolelle tulee kitkeä. Soisin lisäksi sostt sitovampaa määritettä esim la-ilmoituksiin reagoimisesta sen sijaan, että voi reagoida jos kokee tarpeelliseksi, pienissä kunnissa voi sama työntekijä torpata järjestäen perheen avunhuudot kun jo asiakkuudessa on ja kaikki tiedetään.

Nykyisen lastensuojelulain muuttaminen ei välttämättä ole tarpeen. Tarvitaan nykyistä vaikuttavampia palveluita sekä vahvempaa ohjausta.